Vattuk±mav±rakath±vaººan±

215. Kevalañhiyanti kevalañhi aya½ v±roti ajjh±haritabba½. Taªkhaºaññeva j±n±t²ti pakatiy± vacan±nantara½ vij±nana½ sandh±ya vutta½. Eva½ pana vac²bheda½ akatv± “yo imamh± ±v±s± paµhama½ pakkamissati, na½ maya½ ‘arah±’ti j±niss±m±”ti eva½ katasaªket± vih±r± paµhama½ pakkamanena tasmi½ khaºe av²tivattepi nikkhantamattepi p±r±jika½ aññataro bhikkhu “ma½ ‘arah±’ti j±nant³”ti tamh± ±v±s± paµhama½ pakk±m²ti ±gatavatthumhi (p±r±. 227) viya. Viññattipatheti k±yavac²viññatt²na½ gahaºayogge padese, tena viññattipatha½ atikkamitv± µhito koci dibbena cakkhun± k±yavik±ra½ disv± dibb±ya sotadh±tuy± vac²bhedañca sutv± j±n±ti, na p±r±jikanti d²peti. P±¼iya½ “paµivij±nantassa ±patti p±r±jikass±”ti (p±r±. 215) imasmi½ paµivij±nanav±re yasmi½ akkhare v± ucc±rite k±yappayoge v± kateyeva aya½ paµhamajjh±na½ sam±pannoti-±di-attha½ paro vij±n±ti, tato purimesu akkharucc±raº±dippayogesu thullaccaya½ ±pajjitv± pacchimeva paµivij±nanapayogakkhaºe p±r±jika½ ±pajjat²ti veditabba½ thullaccayassevettha s±mantatt±, teneva buddhadatt±cariyena
“Dukkaµa½ paµhamasseva, s±mantamiti vaººita½;
ses±na½ pana tiººampi, thullaccayamud²ritan”ti–

Vutta½ ayañcattho “na paµivij±nantassa ±patti thullaccayass±”ti imin± suttena saªgahitoti daµµhabbo. Uggahaparipucch±divasen±ti-±din± jh±nasam±dhi-±disadd±namatthesu pubbe akataparicayatt± sutv± “attha½ ²disan”ti aj±nitv± kevala½ “visiµµho koci samaºaguºo anena laddho”ti parena ñ±tepi p±r±jikamev±ti dasseti.