Suªkagh±takath±
113. Suªka½ tato hanant²ti suªkagh±ta½; suªkaµµh±nasseta½ adhivacana½. Tañhi yasm± tato suªk±raha½ bhaº¹a½ suªka½ adatv± n²harant± rañño suªka½ hananti vin±senti, tasm± suªkagh±tanti vutta½. Tatra pavisitv±ti tatra pabbatakhaº¹±d²su raññ± pariccheda½ katv± µhapite suªkaµµh±ne pavisitv±. R±jagga½ bhaº¹anti r±j±raha½ bhaº¹a½; yato rañño pañcam±saka½ v± atirekapañcam±saka½ v± agghanaka½ suªka½ d±tabba½ hoti, ta½ bhaº¹anti attho. R±jakantipi p±µho, ayamevattho. Theyyacittoti “ito rañño suªka½ na dass±m²”ti theyyacitta½ upp±detv± ta½ bhaº¹a½ ±masati, dukkaµa½. Ýhapitaµµh±nato gahetv± thavik±ya v± pakkhipati, paµicchannaµµh±ne v± ³run± saddhi½ bandhati, thullaccaya½. Suªkaµµh±nena paricchinnatt± µh±n±c±vana½ na hoti. Suªkaµµh±napariccheda½ dutiya½ p±da½ atikk±meti, p±r±jika½.Bahisuªkagh±ta½ p±tet²ti r±japuris±na½ aññavihitabh±va½ passitv± anto µhitova bahi patanatth±ya khipati. Tañce avassa½ patanaka½, hatthato muttamatte p±r±jika½. Tañce rukkhe v± kh±ºumhi v± paµihata½ balavav±tavegukkhitta½ v± hutv± puna antoyeva patati, rakkhati. Puna gaºhitv± khipati, pubbe vuttanayeneva p±r±jika½. Bh³miya½ patitv± vaµµanta½ puna anto pavisati, p±r±jikameva. Kurund²saªkhepaµµhakath±su pana “sace bahi patita½ µhatv± vaµµanta½ pavisati, p±r±jika½. Sace atiµµham±na½yeva vaµµitv± pavisati rakkhat²”ti vutta½.Anto µhatv± hatthena v± p±dena v± yaµµhiy± v± vaµµeti, aññena v± vaµµ±peti, sace aµµhatv± vaµµam±na½ gata½, p±r±jika½. Anto µhatv± bahi gacchanta½ rakkhati, “vaµµitv± gamissat²”ti v± “añño na½ vaµµessat²”ti v± anto µhapita½ pacch± saya½ v± vaµµam±na½ aññena v± vaµµita½ bahi gacchati, rakkhatiyeva. Suddhacittena µhapite pana tath± gacchante vattabbameva natthi. Dve puµake ek±baddhe katv± suªkaµµh±nas²mantare µhapeti, kiñc±pi bahipuµake suªka½ p±da½ agghati, tena saddhi½ ek±baddhat±ya pana anto puµako rakkhati. Sace pana parivattetv± abbhantarima½ bahi µhapeti, p±r±jika½. K±jepi ekabaddha½ katv± µhapite eseva nayo. Sace pana abandhitv± k±jakoµiya½ µhapitamattameva hoti, p±r±jika½.Gacchante y±ne v± assapiµµhi-±d²su v± µhapeti “bahi n²harissat²”ti n²haµepi avah±ro natthi, bhaº¹adeyyampi na hoti. Kasm±? “Atra paviµµhassa suªka½ gaºhant³”ti vuttatt± idañca suªkaµµh±nassa bahi µhita½, na ca tena n²ta½, tasm± neva bhaº¹adeyya½ na p±r±jika½.Ýhitay±n±d²su µhapite vin± tassa payoga½ gatesu theyyacittepi sati nevatthi avah±ro. Yadi pana µhapetv± y±n±d²ni p±jento atikk±meti hatthisutt±d²su v± kataparicayatt± purato µhatv± “ehi, re”ti pakkosati, s²m±tikkame p±r±jika½. E¼akalomasikkh±pade imasmi½ µh±ne añña½ har±peti, an±patti, idha p±r±jika½. Tatra aññassa y±ne v± bhaº¹e v± aj±nantassa pakkhipitv± tiyojana½ atikk±meti, nissaggiy±ni hont²ti p±cittiya½. Idha an±patti.Suªkaµµh±ne suªka½ datv±va gantu½ vaµµati. Eko ±bhoga½ katv± gacchati “sace ‘suªka½ deh²’ti vakkhanti, dass±mi; no ce vakkhanti, gamiss±m²”ti. Ta½ disv± eko suªkiko “eso bhikkhu gacchati, gaºhatha na½ suªkan”ti vadati, aparo “kuto pabbajitassa suªka½, gacchat³”ti vadati, laddhakappa½ hoti, gantabba½. “Bhikkh³na½ suªka½ adatv± gantu½ na vaµµati, gaºha up±sak±”ti vutte pana “bhikkhussa suªka½ gaºhantehi pattac²vara½ gahetabba½ bhavissati, ki½ tena, gacchat³”ti vuttepi laddhakappameva. Sacepi suªkik± nidd±yanti v±, j³ta½ v± k²¼anti, yattha katthaci v± gat±, ayañca “kuhi½ suªkik±”ti pakkositv±pi na passati, laddhakappameva. Sacepi suªkaµµh±na½ patv± aññavihito, kiñci cintento v± sajjh±yanto v± manasik±ra½ anuyuñjanto v± corahatthis²habyaggh±d²hi sahas± vuµµh±ya samanubaddho v±, mah±megha½ uµµhita½ disv± purato s±la½ pavisituk±mo v± hutv± ta½ µh±na½ atikkamati, laddhakappameva.
Suªka½ pariharat²ti ettha upac±ra½ okkamitv± kiñc±pi pariharati, avah±royev±ti
Kurundaµµhakath±ya½ vutta½. Mah±-aµµhakath±ya½pana “‘pariharanta½ r±japuris± viheµhent²’ti kevala½ ±d²nava½ dassetv± upac±ra½ okkamitv± pariharato dukkaµa½, anokkamitv± pariharato an±patt²”ti vutta½. Ida½ p±¼iy± sameti. Ettha dv²hi le¹¹up±tehi upac±ro paricchinditabboti.
Suªkagh±takath± niµµhit±.