[57] 7. V±narindaj±takavaººan±
Yassete caturo dhamm±ti ida½ satth± ve¼uvane viharanto devadattassa vadh±ya parisakkana½ ±rabbha kathesi. Tasmiñhi samaye satth± “devadatto vadh±ya parisakkat²”ti sutv± “na, bhikkhave, id±neva devadatto mayha½ vadh±ya parisakkati, pubbepi parisakkiyeva, t±samattampi pana k±tu½ n±sakkh²”ti vatv± at²ta½ ±hari. At²te b±r±ºasiya½ brahmadatte rajja½ k±rente bodhisatto kapiyoniya½ nibbattitv± vu¹¹himanv±ya assapotakappam±ºo th±masampanno ekacaro hutv± nad²t²re viharati. Tass± pana nadiy± vemajjhe eko d²pako n±nappak±rehi ambapanas±d²hi phalarukkhehi sampanno. Bodhisatto n±gabalo th±masampanno nadiy± orimat²rato uppatitv± d²pakassa orato nad²majjhe eko piµµhip±s±ºo atthi, tasmi½ nipatati, tato uppatitv± tasmi½ d²pake patati. Tattha n±nappak±r±ni phal±ni kh±ditv± s±ya½ teneva up±yena pacc±gantv± attano vasanaµµh±ne vasitv± punadivasepi tatheva karoti. Imin± niy±mena tattha v±sa½ kappeti. Tasmi½ pana k±le eko kumbh²lo sapaj±patiko tass± nadiy± vasati. Tassa bhariy± bodhisatta½ apar±para½ gacchanta½ disv± bodhisattassa hadayama½se doha¼a½ upp±detv± kumbh²la½ ±ha “mayha½ kho, ayya, imassa v±narindassa hadayama½se doha¼o uppanno”ti. Kumbh²lo “s±dhu, bhadde, lacchas²”ti vatv± “ajja ta½ s±ya½ d²pakato ±gacchantameva gaºhiss±m²”ti gantv± piµµhip±s±ºe nipajji. Bodhisatto divasa½ caritv± s±yanhasamaye d²pake µhitova p±s±ºa½ oloketv±– “aya½ p±s±ºo id±ni uccataro kh±yati, ki½ nu kho k±raºan”ti cintesi. Tassa kira udakappam±ºañca p±s±ºappam±ºañca suvavatth±pitameva hoti. Tenassa etadahosi “ajja imiss± nadiy± udaka½ neva h±yati, na ca va¹¹hati, atha ca pan±ya½ p±s±ºo mah± hutv± paññ±yati, kacci nu kho ettha mayha½ gahaºatth±ya kumbh²lo nipanno”ti. So “v²ma½s±mi t±va nan”ti tattheva µhatv± p±s±ºena saddhi½ kathento viya “bho p±s±º±”ti vatv± paµivacana½ alabhanto y±vatatiya½ “bho p±s±º±”ti ±ha. P±s±ºo ki½ paµivacana½ dassati. Punapi v±naro “ki½ bho p±s±ºa, ajja mayha½ paµivacana½ na des²”ti ±ha. Kumbh²lo “addh± aññesu divasesu aya½ p±s±ºo v±narindassa paµivacana½ ad±si, dass±mi d±nissa paµivacanan”ti cintetv± “ki½, bho v±narind±”ti ±ha. “Kosi tvan”ti? “Aha½ kumbh²lo”ti. “Kimattha½ ettha nipannos²”ti? “Tava hadayama½sa½ patthayam±no”ti. Bodhisatto cintesi “añño me gamanamaggo natthi, ajja may± esa kumbh²lo vañcetabbo”ti. Atha na½ evam±ha “samma kumbh²la, aha½ att±na½ tuyha½ pariccajiss±mi, tva½ mukha½ vivaritv± ma½ tava santika½ ±gatak±le gaºh±h²”ti. Kumbh²l±nañhi mukhe vivaµe akkh²ni nimm²lanti. So ta½ k±raºa½ asallakkhetv± mukha½ vivari, athassa akkh²ni pith²yi½su. So mukha½ vivaritv± akkh²ni nimm²letv± nipajji. Bodhisatto tath±bh±va½ ñatv± d²pak± uppatito gantv± kumbh²lassa matthake akkamitv± tato uppatito vijjulat± viya vijjotam±no parat²re aµµh±si. Kumbh²lo ta½ acchariya½ disv± “imin± v±narindena ati-accheraka½ katan”ti cintetv± “bho v±narinda, imasmi½ loke cat³hi dhammehi samann±gato puggalo pacc±mitte adhibhavati. Te sabbepi tuyha½ abbhantare atthi maññe”ti vatv± ima½ g±tham±ha–
57. “Yassete caturo dhamm±, v±narinda yath± tava;
sacca½ dhammo dhiti c±go, diµµha½ so ativattat²”ti.
Tattha yass±ti yassa kassaci puggalassa. Eteti id±ni vattabbe paccakkhato niddisati. Caturo dhamm±ti catt±ro guº±. Saccanti vac²sacca½, “mama santika½ ±gamiss±m²”ti vatv± mus±v±da½ akatv± ±gatoyev±ti eta½ te vac²sacca½. Dhammoti vic±raºapaññ±, “eva½ kate ida½ n±ma bhavissat²”ti es± te vic±raºapaññ± atthi. Dhit²ti abbocchinna½ v²riya½ vuccati, etampi te atthi. C±goti attaparicc±go, tva½ att±na½ pariccajitv± mama santika½ ±gato. Ya½ pan±ha½ gaºhitu½ n±sakkhi½, mayhamevesa doso. Diµµhanti pacc±mitta½. So ativattat²ti yassa puggalassa yath± tava, eva½ ete catt±ro dhamm± atthi, so yath± ma½ ajja tva½ atikkanto, tatheva attano pacc±mitta½ atikkamati abhibhavat²ti. Eva½ kumbh²lo bodhisatta½ pasa½sitv± attano vasaµµh±na½ gato. Satth±pi “na, bhikkhave, devadatto id±neva mayha½ vadh±ya parisakkati, pubbepi parisakkiyev±”ti ima½ dhammadesana½ ±haritv± anusandhi½ ghaµetv± j±taka½ samodh±nesi– “tad± kumbh²lo devadatto ahosi, bhariy±ssa ciñcam±ºavik±, v±narindo pana ahameva ahosin”ti.
V±narindaj±takavaººan± sattam±.