[99] 9. Parosahassaj±takavaººan±

Parosahassampi sam±gat±nanti ida½ satth± jetavane viharanto puthujjanapucch±pañcaka½ ±rabbha kathesi Vatthu sarabhaj±take (j±. 1.13.134 ±dayo) ±vi bhavissati. Ekasmi½ pana samaye bhikkh³ dhammasabh±ya½ sannipatitv± “±vuso, dasabalena sa½khittena kathita½ dhammasen±pati s±riputto vitth±rena by±k±s²”ti therassa guºa½ kathayam±n± nis²di½su. Satth± ±gantv± “k±ya nuttha, bhikkhave, etarahi kath±ya sannisinn±”ti pucchitv± “im±ya n±m±”ti vutte “na, bhikkhave, s±riputto id±neva may± sa½khittena bh±sita½ vitth±rena by±karoti, pubbepi by±k±siyev±”ti vatv± at²ta½ ±hari.
At²te b±r±ºasiya½ brahmadatte rajja½ k±rente bodhisatto udiccabr±hmaºakule nibbattitv± takkasil±ya½ sabbasipp±ni uggaºhitv± k±me pah±ya isipabbajja½ pabbajitv± pañc±bhiññ± aµµha sam±pattiyo nibbattetv± himavante vih±si. Pariv±ropissa pañca t±pasasat±ni ahesu½. Athassa jeµµhantev±siko vass±rattasamaye upa¹¹ha½ isigaºa½ ±d±ya loºambilasevanatth±ya manussapatha½ agam±si. Tad± bodhisattassa k±lakiriy±samayo j±to. Atha na½ antev±sik± “±cariya, kataro vo guºo laddho”ti adhigama½ pucchi½su. So “natthi kiñc²”ti vatv± ±bhassarabrahmaloke nibbatti. Bodhisatt± hi ar³pasam±pattil±bhino hutv±pi abhabbaµµh±natt± ±ruppe na nibbattanti. Antev±sik± “±cariyassa adhigamo natth²”ti ±¼±hane sakk±ra½ na kari½su.
Jeµµhantev±siko ±gantv± “kaha½ ±cariyo”ti pucchitv± “k±lakato”ti sutv± “api ±cariya½ adhigama½ pucchitth±”ti ±ha. “¾ma, pucchimh±”ti. “Ki½ kathes²”ti? “Natthi kiñc²ti tena vutta½, athassa amhehi sakk±ro na kato”ti ±ha½su. Jeµµhantev±siko “tumhe ±cariyassa vacanattha½ na j±n±tha, ±kiñcaññ±yatanasam±pattil±bh² ±cariyo”ti ±ha. Te tasmi½ punappuna½ kathentepi na saddahi½su. Bodhisatto ta½ k±raºa½ ñatv± “andhab±l± mama jeµµhantev±sikassa vacana½ na saddahanti. Ima½ tesa½ k±raºa½ p±kaµa½ kariss±m²”ti brahmalok± ±gantv± assamapadamatthake mahanten±nubh±vena ±k±se µhatv± jeµµhantev±sikassa paññ±nubh±va½ vaººento ima½ g±tham±ha–
99. “Parosahassampi sam±gat±na½, kandeyyu½ te vassasata½ apaññ±;
ekova seyyo puriso sapañño, yo bh±sitassa vij±n±ti atthan”ti.
Tattha parosahassamp²ti atirekasahassampi. Sam±gat±nanti sannipatit±na½ bh±sitassa attha½ j±nitu½ asakkont±na½ b±l±na½. Kandeyyu½ te vassasata½ apaññ±ti te eva½ sam±gat± apaññ± ime b±lat±pas± viya vassasatampi vassasahassampi rodeyyu½ parideveyyu½, rodam±n±pi pana attha½ v± k±raºa½ v± neva j±neyyunti d²peti. Ekova seyyo puriso sapaññoti evar³p±na½ b±l±na½ parosahassatopi eko paº¹itapurisova seyyo varataroti attho. K²diso sapaññoti? Yo bh±sitassa vij±n±ti attha½ aya½ jeµµhantev±siko viy±ti.
Eva½ mah±satto ±k±se µhitova dhamma½ desetv± t±pasagaºa½ bujjh±petv± brahmalokameva gato. Tepi t±pas± j²vitapariyos±ne brahmalokapar±yaº± ahesu½.
Satth± ima½ dhammadesana½ ±haritv± j±taka½ samodh±nesi– “tad± jeµµhantev±siko s±riputto ahosi, mah±brahm± pana ahameva ahosin”ti.

Parosahassaj±takavaººan± navam±.