117. Saªgo esoti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira p±dalolabrahmadatto n±ma r±j± ahosi. So p±tova y±gu½ v± bhatta½ v± bhuñjitv± t²su p±s±desu tividh±ni n±µak±ni passati. Tividh± n±ma n±µak± pubbar±jato ±gata½, anantarar±jato ±gata½, attano k±le uµµhitanti. So ekadivasa½ p±tova daharan±µakap±s±da½ gato. T± n±µakitthiyo “r±j±na½ ram±pess±m±”ti sakkassa dev±namindassa acchar±yo viya atimanohara½ naccag²tav±dita½ payojesu½. R±j± “anacchariyameta½ dahar±nan”ti asantuµµho hutv± majjhiman±µakap±s±da½ gato, t±pi n±µakitthiyo tatheva aka½su. So tatthapi tatheva asantuµµho hutv± mahallakan±µakap±s±da½ gato t±pi tatheva aka½su. R±j± dve tayo r±japarivaµµe at²t±na½ t±sa½ mahallakabh±vena aµµhik²¼anasadisa½ nacca½ disv± g²tañca amadhura½ sutv± punadeva daharan±µakap±s±da½, puna majjhiman±µakap±s±danti evampi vicaritv± katthaci asantuµµho cintesi– “im± n±µakitthiyo sakka½ dev±naminda½ acchar±yo viya ma½ ram±petuk±m± sabbath±mena naccag²tav±dita½ payojesu½. Sv±ha½ katthaci asantuµµho lobha½ va¹¹hemi. Lobho ca n±mesa ap±yagaman²yo dhammo, hand±ha½ lobha½ niggaºh±m²”ti rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ sacchikatv± ima½ ud±nag±tha½ abh±si.
Tassattho– saªgo esoti attano upabhoga½ niddisati. So hi sajjanti tattha p±ºino kaddame paviµµho hatth² viy±ti saªgo. Parittamettha sokhyanti ettha pañcak±maguº³pabhogak±le vipar²tasaññ±ya upp±detabbato k±m±vacaradhammapariy±pannato v± l±makaµµhena sokhya½ paritta½, vijjuppabh±ya obh±sitanaccadassanasukha½ iva ittara½, t±vak±likanti vutta½ hoti. Appass±do dukkhamevettha bhiyyoti ettha ca yv±ya½ “ya½ kho, bhikkhave, ime pañca k±maguºe paµicca uppajjati sukha½ somanassa½, aya½ k±m±na½ ass±do”ti (ma. ni. 1.166) vutto, so yamida½ “ko ca, bhikkhave, k±m±na½ ±d²navo, idha, bhikkhave, kulaputto yena sippaµµh±nena j²vika½ kappeti, yadi mudd±ya yadi gaºan±y±”ti evam±din± (ma. ni. 1.167) nayenettha dukkha½ vutta½, ta½ upanidh±ya appo udakabindumatto hoti, atha kho dukkhameva bhiyyo bahu, cat³su samuddesu udakasadisa½ hoti. Tena vutta½ “appass±do dukkhamevettha bhiyyo”ti. Ga¼o esoti ass±da½ dassetv± ±ka¹¹hanavasena ba¼iso viya eso, yadida½ pañcak±maguº±. Iti ñatv± matim±ti eva½ j±nitv± buddhim± paº¹ito puriso sabbameta½ pah±ya eko care khaggavis±ºakappoti.

Saªgag±th±vaººan± niµµhit±.

118. Sand±layitv±n±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira anivattabrahmadatto n±ma r±j± ahosi. So saªg±ma½ otiººo ajinitv± añña½ v± kicca½ ±raddho aniµµhapetv± na nivattati, tasm± na½ eva½ sañj±ni½su. So ekadivasa½ uyy±na½ gacchati. Tena ca samayena dava¹±ho uµµh±si. So aggi sukkh±ni ceva harit±ni ca tiº±d²ni dahanto anivattam±no eva gacchati. R±j± ta½ disv± tappaµibh±ganimitta½ upp±desi. “Yath±ya½ dava¹±ho, evameva ek±dasavidho aggi sabbe satte dahanto anivattam±no gacchati mah±dukkha½ upp±dento, kud±ssu n±m±hampi imassa dukkhassa nivattanattha½ aya½ aggi viya ariyamaggañ±ºaggin± kilese dahanto anivattam±no gaccheyyan”ti? Tato muhutta½ gantv± kevaµµe addasa nadiya½ macche gaºhante. Tesa½ j±lantare paviµµho eko mah±maccho j±la½ bhetv± pal±yi. Te “maccho j±la½ bhetv± gato”ti saddamaka½su. R±j± tampi vacana½ sutv± tappaµibh±ganimitta½ upp±desi– “kud±ssu n±m±hampi ariyamaggañ±ºena taºh±diµµhij±la½ bhetv± asajjam±no gaccheyyan”ti? So rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacch±k±si, imañca ud±nag±thamabh±si.
Tass± dutiyap±de j±lanti suttamaya½ vuccati. Amb³ti udaka½, tattha carat²ti ambuc±r², macchasseta½ adhivacana½. Salile ambuc±r² salilambuc±r². Tasmi½ nad²salile j±la½ bhetv± gata-ambuc±r²v±ti vutta½ hoti. Tatiyap±de da¹¹hanti da¹¹haµµh±na½ vuccati. Yath± aggi da¹¹haµµh±na½ puna na nivattati, na tattha bhiyyo ±gacchati, eva½ maggañ±ºaggin± da¹¹hak±maguºaµµh±na½ anivattam±no tattha bhiyyo an±gacchantoti vutta½ hoti. Sesa½ vuttanayamev±ti.

Sand±lag±th±vaººan± niµµhit±.

119. Okkhittacakkh³ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira cakkhulolabrahmadatto n±ma r±j± p±dalolabrahmadatto viya n±µakadassana½ anuyutto hoti. Aya½ pana viseso– so asantuµµho tattha tattha gacchati. Aya½ ta½ ta½ n±µaka½ disv± at²va abhinanditv± n±µakadassanaparivattanena taºha½ va¹¹hento vicarati. So kira n±µakadassanattha½ ±gata½ aññatara½ kuµumbiyabhariya½ disv± r±ga½ upp±desi. Tato sa½vega½ ±pajjitv± puna “are, aha½ ima½ taºha½ va¹¹hento ap±yaparip³rako bhaviss±mi, handa, na½ niggaºh±m²”ti pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ sacchikatv± attano purimapaµipatti½ garahanto tappaµipakkhaguºad²pika½ ima½ ud±nag±tha½ abh±si.
Tattha okkhittacakkh³ti heµµh±khittacakkhu, sattag²vaµµhik±ni paµip±µiy± µhapetv± parivajjanagahetabbadassanattha½ yugamatta½ pekkham±noti vutta½ hoti. Na tu hanukaµµhin± hadayaµµhi½ saªghaµµento. Evañhi okkhittacakkhut± na samaºas±rupp± hoti. Na ca p±daloloti ekassa dutiyo, dvinna½ tatiyoti eva½ gaºamajjha½ pavisituk±mat±ya kaº¹³yam±nap±do viya abhavanto, d²ghac±rika-anivattac±rikavirato. Guttindriyoti chasu indriyesu idha manindriyassa visu½ vuttatt± vutt±vasesavasena ca gopitindriyo. Rakkhitam±nas±noti m±nasa½ eva m±nas±na½, ta½ rakkhitamass±ti rakkhitam±nas±no. Yath± kilesehi na viluppati, eva½ rakkhitacittoti vutta½ hoti. Anavassutoti im±ya paµipattiy± tesu tesu ±rammaºesu kilesa-anvassavavirahito. Apari¹ayham±noti kilesagg²hi apari¹ayham±no. Bahiddh± v± anavassuto, ajjhatta½ apari¹ayham±no. Sesa½ vuttanayamev±ti.

Okkhittacakkhug±th±vaººan± niµµhit±.

120. Oh±rayitv±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira aññopi c±tum±sikabrahmadatto n±ma r±j± catum±se catum±se uyy±nak²¼a½ gacchati. So ekadivasa½ gimh±na½ majjhimam±se uyy±na½ pavisanto uyy±nadv±re pattasañchanna½ pupph±laªkatas±kh±viµapa½ p±ricchattakakovi¼±ra½ disv± eka½ puppha½ gahetv± uyy±na½ p±visi. Tato “raññ± aggapuppha½ gahitan”ti aññataropi amacco hatthikkhandhe µhito ekameva puppha½ aggahesi. Etenevup±yena sabbo balak±yo aggahesi. Pupphehi anass±dent± pattampi gaºhi½su. So rukkho nippattapuppho khandhamattova ahosi. R±j± s±yanhasamaye uyy±n± nikkhamanto ta½ disv± “ki½ kato aya½ rukkho, mam±gamanavel±ya maºivaººas±khantaresu pav±¼asadisapupph±laªkato ahosi, id±ni nippattapuppho j±to”ti cintento tasseva avid³re apupphitarukkha½ sañchannapal±sa½ addasa. Disv± cassa etadahosi– “aya½ rukkho pupphabharitas±khatt± bahujanassa lobhan²yo ahosi, tena muhutteneva byasana½ patto. Aya½ panañño alobhan²yatt± tatheva µhito. Idañc±pi rajja½ pupphitarukkho viya lobhan²ya½, bhikkhubh±vo pana apupphitarukkho viya alobhan²yo. Tasm± y±va idampi aya½ rukkho viya na viluppati, t±va ayamañño sañchannapatto yath± p±ricchattako, eva½ k±s±vena sañchanno hutv± pabbajeyyan”ti. So rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ sacchikatv± ima½ ud±nag±tha½ abh±si.
Tattha k±s±yavattho abhinikkhamitv±ti imassa p±dassa geh± nikkhamitv± k±s±yavatthanivattho hutv±ti evamattho veditabbo. Sesa½ vuttanayeneva sakk± viññ±tunti na vitth±ritanti.

P±ricchattakag±th±vaººan± niµµhit±.

Tatiyavaggo niµµhito.

121. Rases³ti k± uppatti? Aññataro kira b±r±ºasir±j± uyy±ne amaccaputtehi parivuto sil±paµµapokkharaºiya½ k²¼ati. Tassa s³do sabbama½s±na½ rasa½ gahetv± at²va susaªkhata½ amatakappa½ antarabhatta½ pacitv± upan±mesi. So tattha gedham±panno kassaci kiñci adatv± attan±va bhuñji. Udaka½ k²¼anto ativik±le nikkhanto s²gha½ s²gha½ bhuñji. Yehi saddhi½ pubbe bhuñjati, na tesa½ kañci sari. Atha pacch± paµisaªkh±na½ upp±detv± “aho! May± p±pa½ kata½, yv±ya½ rasataºh±bhibh³to sabbajana½ vissaritv± ekakova bhuñji½, handa, na½ rasataºha½ niggaºh±m²”ti rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ sacchikatv± attano purimapaµipatti½ garahanto tappaµipakkhaguºad²pika½ ima½ ud±nag±tha½ abh±si.
Tattha rases³ti ambilamadhuratittakakaµukaloºakh±rikakas±v±dibhedesu s±yan²yesu. Gedha½ akaranti giddhi½ akaronto, taºha½ anupp±dentoti vutta½ hoti. Aloloti “ida½ s±yiss±mi, ida½ s±yiss±m²”ti eva½ rasavisesesu an±kulo. Anaññapos²ti posetabbakasaddhivih±rik±divirahito. K±yasandh±raºamattena santuµµhoti vutta½ hoti. Yath± v± pubbe uyy±ne rasesu gedhakaraºas²lo aññapos² ±si½, eva½ ahutv± y±ya taºh±ya lolo hutv± rasesu gedha½ karoti, ta½ taºha½ hitv± ±yati½ taºh±m³lakassa aññassa attabh±vass±nibbatt±panena anaññapos²ti vutta½ hoti. Atha v± atthabhañjanakaµµhena kiles± “aññe”ti vuccanti, tesa½ aposanena anaññapos²ti ayamettha attho. Sapad±nac±r²ti avokkammac±r² anupubbac±r², gharapaµip±µi½ acha¹¹etv± a¹¹hakulañca daliddakulañca nirantara½ piº¹±ya pavisam±noti attho. Kule kule appaµibaddhacittoti khattiyakul±d²su yattha katthaci kilesavasena alaggacitto, candopamo niccanavako hutv±ti attho. Sesa½ vuttanayamev±ti.

Rasagedhag±th±vaººan± niµµhit±.

122. Pah±ya pañc±varaº±n²ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira aññataro r±j± paµhamajjh±nal±bh² ahosi. So jh±n±nurakkhaºattha½ rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ patv± attano paµipattisampada½ d²pento ima½ ud±nag±tha½ abh±si.
Tattha pañc±varaº±n²ti pañca n²varaº±ni eva, t±ni uragasutte (su. ni. 1 ±dayo) atthato vutt±ni. T±ni pana yasm± abbh±dayo viya candas³riye ceto ±varanti, tasm± “±varaº±ni cetaso”ti vutt±ni. T±ni upac±rena v± appan±ya v± pah±ya vijahitv±ti attho Upakkileseti upagamma citta½ vib±dhente akusaladhamme, vatthopam±d²su (ma. ni. 1.70 ±dayo) vutte abhijjh±dayo v±. Byapanujj±ti panuditv±, vipassan±maggena pajahitv±ti attho. Sabbeti anavasese. Eva½ samathavipassan±sampanno paµhamamaggena diµµhinissayassa pah²natt± anissito, sesamaggehi chetv± tedh±tuka½ sinehadosa½, taºh±r±ganti vutta½ hoti. Sineho eva hi guºapaµipakkhato sinehadosoti vutto. Sesa½ vuttanayamev±ti.

¾varaºag±th±vaººan± niµµhit±.

123. Vipiµµhikatv±n±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira aññataro r±j± catutthajjh±nal±bh² ahosi. Sopi jh±n±nurakkhaºattha½ rajja½ pah±ya pabbajitv± vipassanto paccekabodhi½ sacchikatv± attano paµipattisampada½ d²pento ima½ ud±nag±tha½ abh±si.