Sah±yag±th±vaººan± niµµhit±.

103. Addh± pasa½s±m±ti imiss± g±th±ya y±va ±k±satale paññatt±sane paccekabuddh±na½ nisajj±, t±va c±tuddisag±th±ya uppattisadis± eva uppatti. Aya½ pana viseso– yath± so r±j± rattiy± tikkhattu½ ubbijji, na tath± aya½, nevassa yañño paccupaµµhito ahosi. So ±k±satale paññattesu ±sanesu paccekabuddhe nis²d±petv± “ke tumhe”ti pucchi. “Maya½, mah±r±ja, anavajjabhojino n±m±”ti. “Bhante anavajjabhojinoti imassa ko attho”ti? “Sundara½ v± asundara½ v± laddh± nibbik±r± bhuñj±ma, mah±r±j±”ti. Ta½ sutv± rañño etadahosi– “ya½n³n±ha½ ime upaparikkheyya½ ‘edis± v± no v±”’ti? Ta½ divasa½ kaº±jakena bilaªgadutiyena parivisi. Ta½ paccekabuddh± amata½ viya nibbik±r± bhuñji½su. R±j± “ime paµiññ±tatt± ekadivasa½ nibbik±r± honti, puna sve j±niss±m²”ti sv±tan±ya nimantesi. Dutiyadivasepi tathev±k±si. Tepi tatheva paribhuñji½su. Atha r±j± “sundara½ datv± v²ma½siss±m²”ti punapi nimantetv± dve divase mah±sakk±ra½ katv± paº²tena ativicitrena kh±dan²yena bhojan²yena parivisi. Tepi tatheva nibbik±r± paribhuñjitv± rañño maªgala½ vatv± pakkami½su. R±j± acirapakkantesu tesu “anavajjabhojino ete, aho vat±hampi anavajjabhoj² bhaveyyan”ti cintetv± mah±rajja½ pah±ya pabbajja½ sam±d±ya vipassana½ ±rabhitv± paccekabuddho hutv± mañj³sakarukkham³le paccekabuddh±na½ majjhe attano ±rammaºa½ vibh±vento ima½ g±thamabh±si. S± padatthato utt±nameva. Kevala½ pana sah±yasampadanti ettha asekhehi s²l±dikkhandhehi sampann± sah±y± eva sah±yasampad±ti veditabb±.
Aya½ panettha yojan±– y± aya½ vutt± sah±yasampad±, ta½ sah±yasampada½ addh± pasa½s±ma, eka½seneva thomem±ti vutta½ hoti. Katha½? Seµµh± sam± sevitabb± sah±y±ti. Kasm±? Attano s²l±d²hi seµµhe sevam±nassa s²l±dayo dhamm± anuppann± uppajjanti, uppann± ca vuddhi½ vir³¼hi½ vepulla½ p±puºanti. Same sevam±nassa aññamañña½ s±dh±raºena kukkuccassa vinodanena ca laddh± na parih±yanti. Ete pana sah±yake seµµhe ca same ca aladdh± kuhan±dimicch±j²va½ pah±ya dhammena samena uppanna½ bhojana½ bhuñjanto tattha ca paµigh±nunaya½ anupp±dento anavajjabhoj² hutv± atthak±mo kulaputto eko care khaggavis±ºakappo. Ahampi eva½ caranto ima½ sampatti½ adhigatomh²ti.

Addh±pasa½s±g±th±vaººan± niµµhit±.

104. Disv± suvaººass±ti k± uppatti? Aññataro kira b±r±ºasiya½ r±j± gimhasamaye div±seyya½ upagato ahosi, santike cassa vaººad±s² gos²tacandana½ pisati. Tass± ekab±h±ya eka½ suvaººavalaya½, ekab±h±ya dve. T±ni saªghaµµenti, itara½ na saªghaµµati. R±j± ta½ disv± “evameva gaºav±se saªghaµµan±, ekav±se asaªghaµµan±”ti cintetv± punappuna½ d±si½ olokesi. Tena ca samayena sabb±laªk±ravibh³sit± dev² ta½ b²jayant² µhit± hoti. S± “vaººad±siy± paµibaddhacitto maññe r±j±”ti cintetv± ta½ d±si½ uµµh±petv± sayameva pisitum±raddh±. Athass± ca ubhosu b±h±su aneke suvaººavalay±, te saªghaµµayant± mah±sadda½ janayi½su. R±j± atisuµµhutara½ nibbindo dakkhiºapassena nipannoyeva vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacch±k±si. Ta½ anuttarasukhena sukhita½ nipanna½ candanahatth± dev² upasaªkamitv± “±limp±mi mah±r±j±”ti ±ha. So “apehi, m± ±limp±h²”ti ±ha. S± “kissa, mah±r±j±”ti? So “n±ha½, r±j±”ti. Evametesa½ kath±sall±pa½ sutv± amacc± upasaªkami½su, tehipi mah±r±jav±dena ±lapito “n±ha½, bhaºe, r±j±”ti ±ha. Sesa½ paµhamag±th±ya vuttasadisameva.
Aya½ pana g±th±vaººan± tattha disv±ti oloketv±. Suvaººass±ti kañcanassa. “Valay±n²”ti p±µhaseso. S±vasesapadattho hi aya½ attho. Pabhassar±n²ti pabh±sanas²l±ni, jutimant±n²ti vutta½ hoti. Sesa½ utt±napadatthameva. Aya½ pana yojan±– disv± bhujasmi½ suvaººassa valay±ni “gaºav±se sati saªghaµµan±, ekav±se asaªghaµµan±”ti eva½ cintetv± vipassana½ ±rabhitv± adhigatomh²ti. Sesa½ suviññeyyamev±ti.

Suvaººavalayag±th±vaººan± niµµhit±.

105. Eva½ dutiyen±ti k± uppatti? Aññataro kira b±r±ºasir±j± daharova pabbajituk±mo amacce ±º±pesi– “devi½ gahetv± rajja½ pariharatha, aha½ pabbajiss±m²”ti. Amacc±– “mah±r±ja, ar±jaka½ rajja½ amhehi na sakk± rakkhitu½ s±mantar±j±no ±gamma vilumpissanti, y±va ekopi putto uppajjati, t±va ±gameh²”ti saññ±pesu½. Muducitto r±j± adhiv±sesi. Atha dev² gabbha½ gaºhi. R±j± puna te ±º±pesi– “dev² gabbhin², putta½ j±ta½ rajje abhisiñcitv± rajja½ pariharatha, aha½ pabbajiss±m²”ti. Amacc± “dujj±na½, mah±r±ja, eta½, ya½ dev² putta½ v± vij±yissati, dh²tara½ v±ti, t±va vij±yanak±la½ ±gameh²”ti punapi r±j±na½ saññ±pesu½. Atha s± putta½ vij±yi. Tad±pi r±j± tatheva amacce ±º±pesi. Amacc± punapi r±j±na½– “±gamehi, mah±r±ja, y±va paµibalo hot²”ti bah³hi k±raºehi saññ±pesu½. Tato kum±re paµibale j±te amacce sannip±t±petv± “paµibalo d±ni aya½, ta½ rajje abhisiñcitv± paµipajjath±”ti amacc±na½ ok±sa½ adatv± antar±paºato k±s±yavatth±dayo sabbaparikkh±re ±har±petv± antepure eva pabbajitv± mah±janako viya nikkhamitv± gato. Sabbaparijano n±nappak±ra½ paridevam±no r±j±na½ anubandhi. So r±j± y±va attano rajjas²m±, t±va gantv± kattaradaº¹ena lekha½ ±ka¹¹hitv±– “aya½ lekh± n±tikkamitabb±”ti ±ha Mah±jano lekh±ya s²sa½ katv± bh³miya½ nipanno paridevam±no “tuyha½ d±ni, t±ta, rañño ±º±, ki½ karissat²”ti kum±ra½ lekha½ atikkam±pesi. Kum±ro “t±ta, t±t±”ti dh±vitv± r±j±na½ samp±puºi. R±j± kum±ra½ disv± “eta½ mah±jana½ pariharanto rajja½ k±resi½, ki½ d±ni eka½ d±raka½ pariharitu½ na sakkhissan”ti kum±ra½ gahetv± arañña½ paviµµho, tattha pubbapaccekabuddhehi vasitapaººas±la½ disv± v±sa½ kappesi saddhi½ puttena.
Tato kum±ro varasayan±d²su kataparicayo tiºasanth±rake v± rajjumañcake v± sayam±no rodati. S²tav±t±d²hi phuµµho sam±no– “s²ta½ t±ta uºha½ t±ta makas± t±ta ¹a½santi. Ch±tomhi t±ta, pip±sitomhi t±t±”ti vadati. R±j± ta½ saññ±pentoyeva ratti½ v²tin±mesi. Div±pissa piº¹±ya caritv± bhatta½ upan±mesi, kum±ro missakabhatta½ kaªguvarakamugg±dibahula½ acch±dentampi ta½ jighacch±vasena bhuñjam±no katip±haccayena uºhe µhapitapaduma½ viya mil±yi. R±j± pana paµisaªkh±nabalena nibbik±ro bhuñjati. Tato so kum±ra½ saññ±pento ±ha– “nagare, t±ta, paº²t±h±ro labbhati, tattha gacch±m±”ti. Kum±ro “±ma, t±t±”ti. Tato na½ purakkhatv± ±gatamaggeneva nivatti. Kum±ram±t±pi dev² “na d±ni r±j± kum±ra½ gaºhitv± araññe cira½ vasissati, katip±heneva nivattissat²”ti cintetv± raññ± kattaradaº¹ena likhitaµµh±neyeva vati½ k±r±petv± v±sa½ kappesi. R±j± tass± vatiy± avid³re µhatv± “ettha te, t±ta, m±t± nisinn±, gacch±h²”ti pesesi. Y±va so ta½ µh±na½ p±puº±ti, t±va udikkhanto aµµh±si– “m± heva na½ koci viheµheyy±”ti. Kum±ro m±tu santika½ dh±vanto agam±si.
¾rakkhapuris± kum±ra½ ±gacchanta½ disv± deviy± ±rocesi. Dev² v²satin±µakitthisahassaparivut± paccuggantv± paµiggahesi. Rañño ca pavatti½ pucchi. “Pacchato ±gacchat²”ti sutv± manusse pesesi. R±j±pi t±vadeva sakavasanaµµh±na½ agam±si. Manuss± r±j±na½ adisv± nivatti½su. Tato dev² nir±s±va hutv± putta½ gahetv± nagara½ gantv± rajje abhisiñci. R±j±pi attano vasanaµµh±ne nisinno vipassitv± paccekabodhi½ patv± mañj³sakarukkham³le paccekabuddh±na½ majjhe ima½ ud±nag±tha½ abh±si. S± atthato utt±n± eva.
Aya½ panetth±dhipp±yo– yv±ya½ ekena dutiyena kum±rena s²tuºh±d²hi nivedentena sahav±sena ta½ saññ±pentassa mama v±c±bhil±po tasmi½ sinehavasena abhisajjan± v± j±t±. Sac±ha½ ima½ na pariccaj±mi, tato ±yatimpi tatheva hessati, yath± id±ni, eva½ dutiyena saha mamassa v±c±bhil±po abhisajjan± v±. “Ubhayampeta½ antar±yakara½ vises±dhigamass±”ti eta½ bhaya½ ±yati½ pekkham±no ta½ cha¹¹etv± yoniso paµipajjitv± paccekabodhimadhigatomh²ti. Sesa½ vuttanayamev±ti.

¾yatibhayag±th±vaººan± niµµhit±.

106. K±m± hi citr±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira seµµhiputto daharova seµµhiµµh±na½ labhi. Tassa tiººa½ ut³na½ anucchavik± tayo p±s±d± ahesu½. So sabbasampatt²hi devakum±ro viya paric±reti. Atha so daharova sam±no “pabbajiss±m²”ti m±t±pitaro ±pucchi, te na½ niv±renti. So tatheva nibandhati. Punapi na½ m±t±pitaro “tva½, t±ta, sukhum±lo, dukkar± pabbajj±, khuradh±r±ya upari caªkamanasadis±”ti n±nappak±rehi niv±renti. So tatheva nibandhati. Te cintesu½– “sac±ya½ pabbajati, amh±ka½ domanassa½ hoti. Sace na½ niv±rema, etassa domanassa½ hoti. Apica amh±ka½ domanassa½ hotu, m± ca etass±”ti anuj±ni½su. Tato so sabba½ parijana½ paridevam±na½ an±diyitv± isipatana½ gantv± paccekabuddh±na½ santike pabbaji. Tassa u¼±rasen±sana½ na p±puº±ti, mañcake taµµika½ attharitv± sayi. So varasayane kataparicayo sabbaratti½ atidukkhito ahosi. Pabh±te sar²raparikamma½ katv± pattac²varam±d±ya paccekabuddhehi saddhi½ piº¹±ya p±visi. Tattha vu¹¹h± agg±sanañca aggapiº¹añca labhanti, navak± ya½kiñcideva ±sanal³kha½ bhojanañca. So tena l³khabhojanen±pi atidukkhito ahosi. So katip±ha½yeva kiso dubbaººo hutv± nibbijji, yath± ta½ aparipakkagate samaºadhamme. Tato m±t±pit³na½ d³ta½ pesetv± uppabbaji. So katip±ha½yeva bala½ gahetv± punapi pabbajituk±mo ahosi, tato dutiyampi pabbajitv± punapi uppabbaji. Tatiyav±re pana pabbajitv± samm± paµipanno vipassitv± paccekabodhi½ sacchikatv± ima½ ud±nag±tha½ vatv± puna paccekabuddh±na½ majjhe imameva by±karaºag±thampi abh±si.
Tattha k±m±ti dve k±m± vatthuk±mo ca kilesak±mo ca. Tattha vatthuk±mo n±ma piyar³p±di-±rammaºadhammo, kilesak±mo n±ma sabbo r±gappabhedo. Idha pana vatthuk±mo adhippeto. R³p±di-anekappak±ravasena citr±. Lokass±davasena madhur± B±laputhujjan±na½ mana½ ram±pent²ti manoram±. Vir³par³pen±ti vividhena r³pena, anekavidhena sabh±ven±ti vutta½ hoti. Te hi r³p±divasena citr±, r³p±d²supi n²l±divasena vividhar³p±. Eva½ tena tena vir³par³pena tath± tath± ass±da½ dassetv± mathenti citta½, pabbajj±ya abhiramitu½ na dent²ti. Sesamettha p±kaµameva. Nigamanampi dv²hi t²hi v± padehi yojetv± purimag±th±su vuttanayeneva veditabbanti.

K±mag±th±vaººan± niµµhit±.

107. ¿t² c±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira rañño gaº¹o udap±di, b±¼h± vedan± va¹¹hanti. Vejj± “satthakammena vin± ph±su na hot²”ti bhaºanti R±j± tesa½ abhaya½ datv± satthakamma½ k±r±pesi. Te ta½ ph±letv± pubbalohita½ n²haritv± nivedana½ katv± vaºa½ pilotikena bandhi½su. L³khama½s±h±resu ca na½ samm± ovadi½su. R±j± l³khabhojanena kisasar²ro ahosi, gaº¹o cassa mil±yi. So ph±sukasaññ² hutv± siniddh±h±ra½ bhuñji, tena sañj±tabalo visayeyeva paµisevi, tassa gaº¹o purimasabh±vameva samp±puºi. Eva½ y±va tikkhattu½ satthakamma½ k±r±petv± vejjehi parivajjito nibbinditv± mah±rajja½ pah±ya pabbajitv± arañña½ pavisitv± vipassana½ ±rabhitv± sattahi vassehi paccekabodhi½ sacchikatv± ima½ ud±nag±tha½ bh±sitv± nandam³lakapabbh±ra½ agam±si.