Tato r±j± “kaly±ºamitt±na½ vacanena p±pakammato muttomh²”ti tattheva nisinno vipassitv± paccekabodhi½ sacch±k±si. Amaccehi ca bhojanavel±ya½ “bhuñja, mah±r±ja, k±lo”ti vutte “n±ha½ r±j±”ti purimanayeneva sabba½ vatv± ima½ ud±naby±karaºag±tha½ abh±si. Tattha c±tuddisoti cat³su dis±su yath±sukhavih±r², “eka½ disa½ pharitv± viharat²”ti-±din± v± nayena brahmavih±rabh±van±ya pharit± catasso dis± assa sant²ti c±tuddiso. T±su cat³su dis±su katthaci satte v± saªkh±re v± bhayena na paµihanat²ti appaµigho. Santussam±noti dv±dasavidhassa santosassa vasena santussako ca. Itar²taren±ti ucc±vacena paccayena. Parissay±na½ sahit± achambh²ti ettha parissayanti k±yacitt±ni, parih±penti v± tesa½ sampatti½, t±ni v± paµicca sayant²ti parissay±, b±hir±na½ s²habyaggh±d²na½ abbhantar±nañca k±macchand±d²na½ k±yacittupaddav±na½ eta½ adhivacana½. Te parissaye adhiv±sanakhantiy± ca v²riy±d²hi dhammehi ca sahat²ti parissay±na½ sahit±. Thaddhabh±vakarabhay±bh±vena achambh². Ki½ vutta½ hoti? Yath± te catt±ro samaº±, eva½ itar²tarena paccayena santussam±no ettha paµipattipadaµµh±ne santose µhito cat³su dis±su mett±dibh±van±ya c±tuddiso, sattasaªkh±resu paµihananabhay±bh±vena appaµigho ca hoti. So c±tuddisatt± vuttappak±r±na½ parissay±na½ sahit±, appaµighatt± achambh² ca hot²ti eva½ paµipattiguºa½ disv± yoniso paµipajjitv± paccekabodhi½ adhigatomh²ti. Atha v± te samaº± viya santussam±no itar²tarena vuttanayena c±tuddiso hot²ti ñatv± eva½ c±tuddisabh±va½ patthayanto yoniso paµipajjitv± adhigatomhi. Tasm± aññopi ²disa½ µh±na½ patthayanto c±tuddisat±ya parissay±na½ sahit± appaµighat±ya ca achambh² hutv± eko care khaggavis±ºakappoti. Sesa½ vuttanayamev±ti.
C±tuddisag±th±vaººan± niµµhit±.
99. Dussaªgah±ti k± uppatti? B±r±ºasirañño kira aggamahes² k±lamak±si. Tato v²tivattesu sokadivasesu ekadivasa½ amacc± “r±j³na½ n±ma tesu tesu kiccesu aggamahes² avassa½ icchitabb±, s±dhu devo aññampi devi½ ±net³”ti y±ci½su. R±j± “tena hi, bhaºe, j±n±th±”ti ±ha. Te pariyesant± s±mantarajje r±j± mato tassa dev² rajja½ anus±sati, s± ca gabbhin² ahosi, amacc± “aya½ rañño anur³p±”ti ñatv± ta½ y±ci½su. S± “gabbhin² n±ma manuss±na½ aman±p± hoti. Sace ±gametha, y±va vij±y±mi, eva½ s±dhu. No ce, añña½ pariyesath±”ti ±ha. Te raññopi etamattha½ ±rocesu½. R±j± “gabbhin²pi hotu, ±neth±”ti ±ha. Te ±nesu½. R±j± ta½ abhisiñcitv± sabba½ mahesiy± bhoga½ ad±si, tass± parijan±nañca n±n±vidhehi paºº±k±rehi saªgaºh±ti. S± k±lena putta½ vij±yi. R±j± ta½ attano putta½ viya sabbiriy±pathesu aªke ca ure ca katv± viharati. Tad± deviy± parijan± cintesu½– “r±j± ativiya saªgaºh±ti, kum±re ativiss±sa½ karoti, handa, na½ paribhindiss±m±”ti. Tato kum±ra½ ±ha½su– “tva½, t±ta, amh±ka½ rañño putto, na imassa rañño putto. M± ettha viss±sa½ ±pajj²”ti. Atha kum±ro “ehi putt±”ti raññ± vuccam±nopi hatthena ±ka¹¹hiyam±nopi pubbe viya r±j±na½ na all²yati. R±j± “ki½ k±raºan”ti v²ma½santo ta½ pavatti½ ñatv± “ete may± saªgahit±pi paµikk³lavuttino ev±”ti nibbijjitv± rajja½ pah±ya pabbajito. “R±j± pabbajito”ti amaccaparijan±pi bah³ pabbaji½su. Saparijano r±j± pabbajitopi manuss± paº²te paccaye upanenti, r±j± paº²te paccaye yath±vu¹¹ha½ d±pesi. Tattha ye sundara½ labhanti, te tussanti. Itare ujjh±yanti “maya½ pariveº±d²ni sammajjant± sabbakicc±ni karonti, l³khabhatta½ jiººavatthañca labh±m±”ti. So tampi ñatv± “ime yath±vu¹¹ha½ d²yam±n±pi ujjh±yanti, aho dussaªgah± paris±”ti pattac²varam±d±ya ekova arañña½ pavisitv± vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacch±k±si. Tattha ±gatehi ca kammaµµh±na½ pucchito ima½ g±thamabh±si. S± atthato p±kaµ± eva. Aya½ pana yojan±– dussaªgah± pabbajit±pi eke, ye asantos±bhibh³t±, tath±vidh± eva ca atho gahaµµh± gharam±vasant±. Et±ha½ dussaªgahabh±va½ jigucchanto vipassana½ ±rabhitv± adhigatoti. Sesa½ purimanayeneva veditabbanti.
Dussaªgahag±th±vaººan± niµµhit±.
100. Oropayitv±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira c±tum±sikabrahmadatto n±ma r±j± gimh±na½ paµhame m±se uyy±na½ gato. Tattha ramaº²ye bh³mibh±ge n²laghanapattasañchanna½ kovi¼±rarukkha½ disv± “kovi¼±ram³le mama sayana½ paññ±peth±”ti vatv± uyy±ne k²¼itv± s±yanhasamaya½ tattha seyya½ kappesi. Puna gimh±na½ majjhime m±se uyy±na½ gato, tad± kovi¼±ro pupphito hoti, tad±pi tatheva ak±si. Punapi gimh±na½ pacchime m±se gato, tad± kovi¼±ro sañchinnapatto sukkharukkho viya hoti, tad±pi r±j± adisv±va ta½ rukkha½ pubbaparicayena tattheva seyya½ ±º±pesi. Amacc± j±nant±pi rañño ±ºattiy± tattha sayana½ paññ±pesu½. So uyy±ne k²¼itv± s±yanhasamaye tattha seyya½ kappento ta½ rukkha½ disv± “are, aya½ pubbe sañchannapatto maºimayo viya abhir³padassano ahosi, tato maºivaººas±khantare µhapitapav±¼aªkurasadisehi pupphehi sassirikadassano ahosi, muttaj±lasadisav±lik±kiººo cassa heµµh±bh³mibh±go bandhan± pavuttapupphasañchanno rattakambalasanthato viya ahosi. So n±majja sukkharukkho viya s±kh±matt±vaseso µhito, aho jar±ya upahato kovi¼±ro”ti cintetv± “anup±diººampi t±ya jar±ya haññati, kimaªga½ pana up±diººan”ti aniccasañña½ paµilabhi. Tadanus±reneva sabbasaªkh±re dukkhato anattato ca vipassantova “aho vat±hampi sañchinnapatto kovi¼±ro viya apagatagihibyañjano bhaveyyan”ti patthayam±no anupubbena tasmi½ sayanatale dakkhiºena passena nipannoyeva vipassitv± paccekabodhi½ sacch±k±si. Tato gamanak±le amaccehi “k±lo, deva, gantun”ti vutte “n±ha½ r±j±”ti-±d²ni vatv± purimanayeneva ima½ g±thamabh±si. Tattha oropayitv±ti apanetv±. Gihibyañjan±n²ti kesamassu-od±tavatth±laªk±ram±l±gandhavilepanaputtad±rad±sid±s±d²ni. Et±ni gihibh±va½ byañjayanti, tasm± “gihibyañjan±n²”ti vuccanti. Sañchinnapattoti patitapatto. Chetv±n±ti maggañ±ºena chinditv±. V²roti maggav²riyena samann±gato. Gihibandhan±n²ti k±mabandhan±ni. K±m± hi gih²na½ bandhan±ni. Aya½ t±va padattho. Aya½ pana adhipp±yo– “aho vat±hampi oropayitv± gihibyañjan±ni sañchinnapatto yath± kovi¼±ro bhaveyyan”ti eva½ cintayam±no vipassana½ ±rabhitv± adhigatoti. Sesa½ purimanayeneva veditabbanti.
Kovi¼±rag±th±vaººan± niµµhit±.
Paµhamavaggo niµµhito.
101-2. Sace labheth±ti k± uppatti? Pubbe kira kassapassa bhagavato s±sane dve paccekabodhisatt± pabbajitv± v²sati vassasahass±ni gatapacc±gatavatta½ p³retv± devaloke uppann±. Tato cavitv± tesa½ jeµµhako b±r±ºasirañño putto, kaniµµho purohitassa putto ahosi. Te ekadivasa½yeva paµisandhi½ gahetv± ekadivasameva m±tu kucchito nikkhamitv± sahapa½suk²¼ak± sah±yak± ahesu½. Purohitaputto paññav± ahosi. So r±japutta½ ±ha– “samma, tva½ tava pituno accayena rajja½ labhissasi, aha½ purohitaµµh±na½, susikkhitena ca rajja½ anus±situ½ sakk±, ehi sippa½ uggaºhiss±m±”ti. Tato ubhopi yaññopacit± hutv± g±manigam±d²su bhikkha½ caram±n± paccantajanapadag±ma½ gat±. Tañca g±ma½ pañca paccekabuddh± bhikkh±c±ravel±ya pavisi½su. Tattha manuss± paccekabuddhe disv± uss±haj±t± ±san±ni paññ±petv± paº²ta½ kh±dan²ya½ v± bhojan²ya½ v± upan±metv± p³jenti. Tesa½ etadahosi– “amhehi sadis± ucc±kulik± n±ma natthi, api ca panime manuss± yadi icchanti, amh±ka½ bhikkha½ denti, yadi nicchanti, na denti, imesa½ pana pabbajit±na½ evar³pa½ sakk±ra½ karonti, addh± ete kiñci sippa½ j±nanti, handa, nesa½ santike sippa½ uggaºh±m±”ti. Te manussesu paµikkantesu ok±sa½ labhitv± “ya½, bhante, tumhe sippa½ j±n±tha, ta½ amhehi sikkh±peth±”ti y±ci½su. Paccekabuddh± “na sakk± apabbajitena sikkhitun”ti ±ha½su. Te pabbajja½ y±citv± pabbaji½su. Tato nesa½ paccekabuddh± “eva½ vo niv±setabba½, eva½ p±rupitabban”ti-±din± nayena ±bhisam±c±rika½ ±cikkhitv± “imassa sippassa ek²bh±v±bhirati nipphatti, tasm± ekeneva nis²ditabba½, ekena caªkamitabba½, ekena µh±tabba½, ekena sayitabban”ti p±µiyekka½ paººas±la½ ada½su, tato te attano attano paººas±la½ pavisitv± nis²di½su. Purohitaputto nisinnak±lato pabhuti cittasam±dh±na½ laddh± jh±na½ paµilabhi. R±japutto muhutteneva ukkaºµhito tassa santika½ ±gato. So ta½ disv± “ki½, samm±”ti pucchi. “Ukkaºµhitomh²”ti ±ha. “Tena hi idha nis²d±”ti. So tattha muhutta½ nis²ditv± ±ha– “imassa kira, samma, sippassa ek²bh±v±bhirati nipphatt²”ti? Purohitaputto “eva½, samma, tena hi tva½ attano nisinnok±sa½ eva gaccha, uggaºhiss±mi imassa sippassa nipphattin”ti ±ha. So gantv± punapi muhuttakeneva ukkaºµhito purimanayeneva tikkhattu½ ±gato. Tato na½ purohitaputto tatheva uyyojetv± tasmi½ gate cintesi– “aya½ attano ca kamma½ h±peti mama ca, idh±bhikkhaºa½ ±gacchat²”ti. So paººas±lato nikkhamma arañña½ paviµµho. Itaro attano paººas±l±yeva nisinno punapi muhuttakeneva ukkaºµhito tassa santika½ ±gantv± ito cito ca maggantopi ta½ adisv± cintesi– “yo gahaµµhak±le paºº±k±ra½ ±d±ya ±gatopi ma½ daµµhu½ na labhati, so d±ni mayi ±gate dassanampi ad±tuk±mo apakkami. Aho are, citta, na lajjasi, ya½ ma½ catukkhattu½ idh±nesi, na so d±ni te vase vattiss±mi, aññadatthu ta½yeva mama vase vatt±pess±m²”ti attano sen±sana½ pavisitv± vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacchikatv± ±k±sena nandam³lakapabbh±ra½ agam±si. Itaropi arañña½ pavisitv± vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacchikatv± tattheva agam±si. Te ubhopi manosil±tale nis²ditv± p±µiyekka½ p±µiyekka½ im± ud±nag±th±yo abh±si½su. Tattha nipakanti pakatinipaka½ paº¹ita½ kasiºaparikamm±dikusala½. S±dhuvih±rinti appan±vih±rena v± upac±rena v± samann±gata½. Dh²ranti dhitisampanna½. Tattha nipakattena dhitisampad± vutt±. Idha pana dhitisampannamev±ti attho. Dhiti n±ma asithilaparakkamat±, “k±ma½ taco ca nh±ru c±”ti (ma. ni. 2.184; a. ni. 2.5; mah±ni. 196) eva½ pavattav²riyasseta½ adhivacana½. Apica dhikkatap±potipi dh²ro. R±j±va raµµha½ vijita½ pah±y±ti yath± pakatir±j± “vijita½ raµµha½ anatth±vahan”ti ñatv± rajja½ pah±ya eko carati, eva½ b±lasah±ya½ pah±ya eko care. Atha v± r±j±va raµµhanti yath± sutasomo r±j± raµµha½ vijita½ pah±ya eko cari, yath± ca mah±janako r±j±, eva½ eko car²ti ayampi tassa attho. Sesa½ vutt±nus±rena sakk± j±nitunti na vitth±ritanti.