Eva½ bhagav± tassa b±dhanacitta½ paµisedhetv± pañhapucchane uss±ha½ janento ±ha “apica tva½, ±vuso, puccha yad±kaªkhas²”ti. Tassattho– puccha, yadi ±kaªkhasi, na me pañhavissajjane bh±ro atthi. Atha v± “puccha ya½ ±kaªkhasi, te sabba½ vissajjess±m²”ti sabbaññupav±raºa½ pav±resi as±dh±raºa½ paccekabuddha-aggas±vakamah±s±vakehi. Te hi “pucch±vuso sutv± vediss±m±”ti vadanti. Buddh± pana “pucch±vuso yad±kaªkhas²”ti (sa½. ni. 1.237, 246) v±,
“Puccha v±sava ma½ pañha½, ya½ kiñci manasicchas²”ti v±. (D². ni. 2.356).
“B±varissa ca tuyha½ v±, sabbesa½ sabbasa½saya½;
kat±vak±s± pucchavho, ya½ kiñci manasicchath±”ti v±. (Su. ni. 1036)–
Evam±din± nayena devamanuss±na½ sabbaññupav±raºa½ pav±renti. Anacchariyañceta½, ya½ bhagav± buddhabh³mi½ patv± eva½ pav±raºa½ pav±reyya, yo bodhisattabh³miya½ padesañ±ºe vattam±nopi–
“Koº¹añña pañh±ni viy±karohi, y±canti ta½ isayo s±dhur³p±;
koº¹añña eso manujesu dhammo, ya½ vuddham±gacchati esa bh±ro”ti. (J±. 2.17.60)–
Eva½ is²hi y±cito–
“Kat±vak±s± pucchantu bhonto, ya½ kiñci pañha½ manas±bhipatthita½;
ahañhi ta½ ta½ vo viy±karissa½, ñatv± saya½ lokamima½ parañc±”ti.–
Eva½ sarabhaªgak±le sambhavaj±take ca sakalajambud²pe tikkhattu½ vicaritv± pañh±na½ antakara½ adisv± j±tiy± sattavassiko rathik±ya pa½suk²¼ika½ k²¼anto suciratena br±hmaºena puµµho–
“Taggha te ahamakkhissa½, yath±pi kusalo tath±;
r±j± ca kho na½ j±n±ti, yadi k±hati v± na v±”ti. (J±. 1.16.172)–
Eva½ sabbaññupav±raºa½ pav±resi. Eva½ bhagavat± ±¼avakassa sabbaññupav±raº±ya pav±rit±ya atha kho ±¼avako yakkho bhagavanta½ g±th±ya ajjhabh±si “ki½ s³dha vittan”ti.
183. Tattha kinti pucch±vacana½. S³ti padap³raºamatte nip±to. Idh±ti imasmi½ loke. Vittanti vidati, p²ti½ karot²ti vitta½, dhanasseta½ adhivacana½. Suciººanti sukata½. Sukhanti k±yikacetasika½ s±ta½. ¾vah±t²ti ±vahati, ±neti, deti, appet²ti vutta½ hoti haveti da¼hatthe nip±to. S±dutaranti atisayena s±du½. “S±dhutaran”tipi p±µho. Ras±nanti rasasaññit±na½ dhamm±na½. Kathanti kena pak±rena, katha½j²vino j²vita½ katha½j²vij²vita½, g±th±bandhasukhattha½ pana s±nun±sika½ vuccati. “Katha½j²vi½ j²vatan”ti v± p±µho. Tassa j²vant±na½ katha½j²vinti attho. Sesamettha p±kaµameva. Evamim±ya g±th±ya “ki½ su idha loke purisassa vitta½ seµµha½, ki½ su suciººa½ sukham±vah±ti, ki½ ras±na½ s±dutara½, katha½j²vino j²vita½ seµµham±h³”ti ime catt±ro pañhe pucchi. 184. Athassa bhagav± kassapadasabalena vissajjitanayeneva vissajjento ima½ g±tham±ha “saddh²dha vittan”ti. Tattha yath± hiraññasuvaºº±di vitta½ upabhogaparibhogasukha½ ±vahati, khuppip±s±didukkha½ paµib±hati, d±liddiya½ v³pasameti, mutt±diratanapaµil±bhahetu hoti, lokasanthutiñca ±vahati, eva½ lokiyalokuttar± saddh±pi yath±sambhava½ lokiyalokuttaravip±kasukham±vahati, saddh±dhurena paµipann±na½ j±tijar±didukkha½ paµib±hati, guºad±liddiya½ v³pasameti, satisambojjhaªg±diratanapaµil±bhahetu hoti.
“Saddho s²lena sampanno, yaso bhogasamappito;
ya½ ya½ padesa½ bhajati, tattha tattheva p³jito”ti. (Dha. pa. 303)–
Vacanato lokasanthutiñca ±vahat²ti katv± “vittan”ti vutt±. Yasm± paneta½ saddh±vitta½ anug±mika½ anaññas±dh±raºa½ sabbasampattihetu, lokiyassa hiraññasuvaºº±divittass±pi nid±na½. Saddhoyeva hi d±n±d²ni puññ±ni katv± vitta½ adhigacchati, assaddhassa pana vitta½ y±vadeva anatth±ya hoti, tasm± “seµµhan”ti vutta½. Purisass±ti ukkaµµhaparicchedadesan±; tasm± na kevala½ purisassa itthi-±d²nampi saddh±vittameva seµµhanti veditabba½.
Dhammoti dasakusalakammapathadhammo, d±nas²labh±van±dhammo v±. Suciººoti sukato sucarito Sukham±vah±t²ti soºaseµµhiputtaraµµhap±l±d²na½ viya manussasukha½, sakk±d²na½ viya dibbasukha½, pariyos±ne ca mah±padum±d²na½ viya nibb±nasukhañca ±vahat²ti. Saccanti aya½ saccasaddo anekesu atthesu dissati. Seyyathida½– “sacca½ bhaºe na kujjheyy±”ti-±d²su (dha. pa. 224) v±c±sacce. “Sacce µhit± samaºabr±hmaº± c±”ti-±d²su (j±. 2.21.433) viratisacce. “Kasm± nu sacc±ni vadanti n±n±, pav±diy±se kusal±vad±n±”ti-±d²su (su. ni. 891) diµµhisacce. “Catt±rim±ni, bhikkhave, br±hmaºasacc±n²”ti-±d²su (a. ni. 4.185) br±hmaºasacce. “Ekañhi sacca½ na dut²yamatth²”ti-±d²su (su. ni. 890) paramatthasacce. “Catunna½ sacc±na½ kati kusal±”ti-±d²su (vibha. 216) ariyasacce. Idha pana paramatthasacca½ nibb±na½, viratisacca½ v± abbhantara½ katv± v±c±sacca½ adhippeta½, yass±nubh±vena udak±d²ni vase vattenti j±tijar±maraºap±ra½ taranti. Yath±ha–
“Saccena v±cenudakampi dh±vati, visampi saccena hananti paº¹it±;
saccena devo thanaya½ pavassati, sacce µhit± nibbuti½ patthayanti.
“Ye kecime atthi ras± pathaby±, sacca½ tesa½ s±dutara½ ras±na½;
sacce µhit± samaºabr±hmaº± ca, taranti j±timaraºassa p±ran”ti. (J±. 2.21.433).
S±dutaranti madhuratara½, paº²tatara½. Ras±nanti ye ime “m³laraso, khandharaso”ti-±din± (dha. sa. 628-630) nayena s±yan²yadhamm±, ye cime “anuj±n±mi, bhikkhave, sabba½ phalarasa½ (mah±va. 300) arasar³po bhava½ gotamo, ye te, br±hmaºa, r³paras±, saddaras± (a. ni. 8.11; p±r±. 3), an±patti rasarase (p±ci. 607-609), aya½ dhammavinayo ekaraso vimuttiraso (a. ni. 8.19; c³¼ava. 385), bh±g² v± bhagav± attharasassa dhammarasass±”ti-±din± (mah±ni. 149; c³¼ani. ajitam±ºavapucch±niddesa 2) nayena v±c±ras³pavajj± avasesabyañjan±dayo dhamm± “ras±”ti vuccanti, tesa½ ras±na½ sacca½ have s±dutara½ saccameva s±dutara½, s±dhutara½ v± seµµhatara½, uttamatara½. M³laras±dayo hi sar²ra½ upabr³henti, sa½kilesikañca sukham±vahanti. Saccarase viratisaccav±c±saccaras± samathavipassan±d²hi cittamupabr³henti, asa½kilesikañca sukham±vahanti, vimuttiraso paramatthasaccarasaparibh±vitatt± s±du, attharasadhammaras± ca tadadhigam³p±yabh³ta½ atthañca dhammañca niss±ya pavattitoti. Paññ±j²vinti ettha pana yv±ya½ andhekacakkhudvicakkhukesu dvicakkhupuggalo gahaµµho v± kammant±nuµµh±nasaraºagamanad±nasa½vibh±gas²lasam±d±na-uposathakamm±digahaµµhapaµipada½, pabbajito v± avippaµis±rakaras²lasaªkh±ta½ taduttaricittavisuddhi-±dibheda½ v± pabbajitapaµipada½ paññ±ya ±r±dhetv± j²vati, tassa paññ±j²vino j²vita½, ta½ v± paññ±j²vi½ j²vita½ seµµham±h³ti evamattho daµµhabbo. 185-6. Eva½ bhagavat± vissajjite catt±ropi pañhe sutv± attamano yakkho avasesepi catt±ro pañhe pucchanto “katha½ su tarati oghan”ti g±tham±ha. Athassa bhagav± purimanayeneva vissajjento “saddh±ya tarat²”ti g±tham±ha. Tattha kiñc±pi yo catubbidha½ ogha½ tarati, so sa½s±raººavampi tarati, vaµµadukkhampi acceti, kilesamal±pi parisujjhati, eva½ santepi pana yasm± assaddho oghataraºa½ asaddahanto na pakkhandati, pañcasu k±maguºesu cittavossaggena pamatto tattheva sattavisattat±ya sa½s±raººava½ na tarati, kus²to dukkha½ viharati vokiººo akusalehi dhammehi, appañño suddhimagga½ aj±nanto na parisujjhati, tasm± tappaµipakkha½ dassentena bhagavat± aya½ g±th± vutt±. Eva½ vutt±ya cet±ya yasm± sot±pattiyaªgapadaµµh±na½ saddhindriya½, tasm± “saddh±ya tarati oghan”ti imin± padena diµµhoghataraºa½ sot±pattimagga½ sot±pannañca pak±seti. Yasm± pana sot±panno kusal±na½ dhamm±na½ bh±van±ya s±taccakiriy±saªkh±tena appam±dena samann±gato dutiyamagga½ ±r±dhetv± µhapetv± sakideva ima½ loka½ ±gamanamatta½ avasesa½ sot±pattimaggena atiººa½ bhavoghavatthu½ sa½s±raººava½ tarati, tasm± “appam±dena aººavan”ti imin± padena bhavoghataraºa½ sakad±g±mimagga½ sakad±g±miñca pak±seti. Yasm± sakad±g±m² v²riyena tatiyamagga½ ±r±dhetv± sakad±g±mimaggena anat²ta½ k±moghavatthu½; k±moghasaññitañca k±madukkhamacceti, tasm± “v²riyena dukkhamaccet²”ti imin± padena k±moghataraºa½ an±g±mimagga½ an±g±miñca pak±seti. Yasm± pana an±g±m² vigatak±mapaªkat±ya parisuddh±ya paññ±ya ekantaparisuddha½ catutthamaggapañña½ ±r±dhetv± an±g±mimaggena appah²na½ avijj±saªkh±ta½ paramamala½ pajahati, tasm± “paññ±ya parisujjhat²”ti imin± padena avijjoghataraºa½ arahattamagga½ arahantañca pak±seti. Im±ya ca arahattanik³µena kathit±ya g±th±ya pariyos±ne yakkho sot±pattiphale patiµµh±si. 187. Id±ni tameva “paññ±ya parisujjhat²”ti ettha vutta½ paññ±pada½ gahetv± attano paµibh±nena lokiyalokuttaramissaka½ pañha½ pucchanto “katha½ su labhate paññan”ti ima½ chappadag±tham±ha. Tattha katha½ s³ti sabbattheva atthayuttipucch± hoti. Ayañhi paññ±di-attha½ ñatv± tassa yutti½ pucchati “katha½ k±ya yuttiy± kena k±raºena pañña½ labhat²”ti. Esa nayo dhan±d²su. 188. Athassa bhagav± cat³hi k±raºehi paññ±l±bha½ dassento “saddah±no”ti-±dim±ha. Tassattho– yena pubbabh±ge k±yasucarit±dibhedena, aparabh±ge ca sattati½sabodhipakkhiyabhedena dhammena arahanto buddhapaccekabuddhas±vak± nibb±na½ patt±, ta½ saddah±no arahata½ dhamma½ nibb±nappattiy± lokiyalokuttara½ pañña½ labhati. Tañca kho na saddh±mattakeneva, yasm± pana saddh±j±to upasaªkamati, upasaªkamanto payirup±sati, payirup±santo sota½ odahati, ohitasoto dhamma½ suº±ti, tasm± upasaªkamanato pabhuti y±va dhammassavanena suss³sa½ labhati. Ki vutta½ hoti– ta½ dhamma½ saddahitv±pi ±cariyupajjh±ye k±lena upasaªkamitv± vattakaraºena payirup±sitv± yad± payirup±san±ya ±r±dhitacitt± kiñci vattuk±m± honti. Atha adhigat±ya sotuk±mat±ya sota½ odahitv± suºanto labhat²ti. Eva½ sus³sampi ca sati-avippav±sena appamatto subh±sitadubbh±sitaññut±ya vicakkhaºo eva labhati, na itaro. Ten±ha “appamatto vicakkhaºo”ti. Eva½ yasm± saddh±ya paññ±l±bhasa½vattanika½ paµipada½ paµipajjati, suss³s±ya sakkacca½ paññ±dhigam³p±ya½ suº±ti, appam±dena gahita½ na sammussati, vicakkhaºat±ya an³n±dhika½ avipar²tañca gahetv± vitth±rika½ karoti. Suss³s±ya v± ohitasoto paññ±paµil±bhahetu½ dhamma½ suº±ti, appam±dena sutv± dhamma½ dh±reti vicakkhaºat±ya dhat±na½ dhamm±na½ atthamupaparikkhati, ath±nupubbena paramatthasacca½ sacchikaroti, tasm±ssa bhagav± “katha½ su labhate paññan”ti puµµho im±ni catt±ri k±raº±ni dassento ima½ g±tham±ha– “saddah±no…pe… vicakkhaºo”ti. 189. Id±ni tato pare tayo pañhe vissajjento “patir³pak±r²”ti ima½ g±tham±ha. Tattha desak±l±d²ni ah±petv± lokiyassa lokuttarassa v± dhanassa patir³pa½ adhigam³p±ya½ karot²ti patir³pak±r². Dhurav±ti cetasikav²riyavasena anikkhittadhuro. Uµµh±t±ti “yo ca s²tañca uºhañca, tiº± bhiyyo na maññat²”ti-±din± (therag±. 232; d². ni. 3.253) nayena k±yikav²riyavasena uµµh±nasampanno asithilaparakkamo. Vindate dhananti ekam³sik±ya na cirasseva dvesatasahassasaªkha½ c³¼antev±s² viya lokiyadhanañca, mahallakamah±tissatthero viya lokuttaradhanañca labhati. So hi “t²hi iriy±pathehi vihariss±m²”ti vatta½ katv± thinamiddh±gamanavel±ya pal±lacumbaµaka½ temetv±, s²se katv±, galappam±ºa½ udaka½ pavisitv±, thinamiddha½ paµib±hento dv±dasahi vassehi arahatta½ p±puºi. Saccen±ti vac²saccen±pi “saccav±d² bh³tav±d²”ti, paramatthasaccen±pi “buddho paccekabuddho ariyas±vako”ti eva½ kitti½ pappoti. Dadanti ya½kiñci icchitapatthita½ dadanto mitt±ni ganthati, samp±deti karot²ti attho. Duddada½ v± dada½ ganthati, d±namukhena v± catt±ripi saªgahavatth³ni gahit±n²ti veditabb±ni. Tehi mitt±ni karot²ti vutta½ hoti. 190. Eva½ gahaµµhapabbajit±na½ s±dh±raºena lokiyalokuttaramissakena nayena catt±ro pañhe vissajjetv± id±ni “katha½ pecca na socat²”ti ima½ pañcama½ pañha½ gahaµµhavasena vissajjento ±ha “yassete”ti. Tassattho– yassa “saddah±no arahatan”ti ettha vutt±ya sabbakaly±ºadhammupp±dik±ya saddh±ya samann±gatatt± saddhassa gharamesino ghar±v±sa½ pañca v± k±maguºe esantassa gavesantassa k±mabhogino gahaµµhassa “saccena kitti½ pappot²”ti ettha vuttappak±ra½ sacca½, “suss³sa½ labhate paññan”ti ettha suss³sapaññ±n±mena vutto dhammo, “dhurav± uµµh±t±”ti ettha dhuran±mena uµµh±nan±mena ca vutt± dh²ti, “dada½ mitt±ni ganthat²”ti ettha vuttappak±ro c±go c±ti ete caturo dhamm± santi. Sa ve pecca na socat²ti idhalok± paraloka½ gantv± sa ve na socat²ti. 191. Eva½ bhagav± pañcamampi pañha½ vissajjetv± ta½ yakkha½ codento ±ha– “iªgha aññep²”ti. Tattha iªgh±ti codanatthe nip±to. Aññep²ti aññepi dhamme puth³ samaºabr±hmaºe pucchassu, aññepi v± p³raº±dayo sabbaññupaµiññe puth³ samaºabr±hmaºe pucchassu. Yadi amhehi “saccena kitti½ pappot²”ti ettha vuttappak±r± sacc± bhiyyo kittippattik±raºa½ v±, “suss³sa½ labhate paññan”ti ettha suss³sanapaññ±padesena vutt± dam± bhiyyo lokiyalokuttarapaññ±paµil±bhak±raºa½ v±. “Dada½ mitt±ni ganthat²”ti ettha vuttappak±r± c±g± bhiyyo mittaganthanak±raºa½ v±, “dhurav± uµµh±t±”ti ettha ta½ ta½ atthavasa½ paµicca dhuran±mena uµµh±nan±mena ca vutt±ya mah±bh±rasahanaµµhena usso¼h²bh±vappatt±ya v²riyasaªkh±t±ya khanty± bhiyyo lokiyalokuttaradhanavindanak±raºa½ v±, “sacca½ dhammo dhiti c±go”ti eva½ vuttehi imeheva cat³hi dhammehi bhiyyo asm± lok± para½ loka½ pecca asocanak±raºa½ v± idha vijjat²ti ayamettha saddhi½ saªkhepayojan±ya atthavaººan±. Vitth±rato pana ekameka½ pada½ atthuddh±rapaduddh±ravaººan±nayehi vibhajitv± veditabb±. 192. Eva½ vutte yakkho yena sa½sayena aññe puccheyya, tassa pah²natt± “katha½ nu d±ni puccheyya½, puth³ samaºabr±hmaºeti vatv± yepissa apucchanak±raºa½ na j±nanti, tepi j±n±pento “yoha½ ajja paj±n±mi, yo attho sampar±yiko”ti ±ha. Tattha ajj±ti ajj±di½ katv±ti adhipp±yo. Paj±n±m²ti yath±vuttena pak±rena j±n±mi. Yo atthoti ett±vat± “suss³sa½ labhate paññan”ti-±din± nayena vutta½ diµµhadhammika½ dasseti sampar±yikoti imin± “yassete caturo dhamm±”ti vutta½ pecca sok±bh±vakara½ sampar±yika½. Atthoti ca k±raºasseta½ adhivacana½. Ayañhi atthasaddo “s±ttha½ sabyañjanan”ti evam±d²su (p±r±. 1; d². ni. 1.255) p±µhatthe vattati. “Attho me, gahapati, hiraññasuvaººen±”ti-±d²su (d². ni. 2.250; ma. ni. 3.258) kiccatthe “hoti s²lavata½ attho”ti-±d²su (j±. 1.1.11) vu¹¹himhi. “Bahujano bhajate atthahet³”ti-±d²su (j±. 1.15.89) dhane. “Ubhinnamattha½ carat²”ti-±d²su (j±. 1.7.66; sa½. ni. 1.250; therag±. 443) hite. “Atthe j±te ca paº¹itan”ti-±d²su (j±. 1.1.92) k±raºe. Idha pana k±raºe. Tasm± ya½ paññ±dil±bh±d²na½ k±raºa½ diµµhadhammika½, yañca pecca sok±bh±vassa k±raºa½ sampar±yika½, ta½ yoha½ ajja bhagavat± vuttanayena s±ma½yeva paj±n±mi, so katha½ nu d±ni puccheyya½ puth³ samaºabr±hmaºeti evamettha saªkhepato attho veditabbo. 193. Eva½ yakkho “paj±n±mi yo attho sampar±yiko”ti vatv± tassa ñ±ºassa bhagava½m³lakatta½ dassento “atth±ya vata me buddho”ti ±ha. Tattha atth±y±ti hit±ya, vu¹¹hiy± v±. Yattha dinna½ mahapphalanti “yassete caturo dhamm±”ti (j±. 1.1.97) ettha vuttac±gena yattha dinna½ mahapphala½ hoti, ta½ aggadakkhiºeyya½ buddha½ paj±n±m²ti attho. Keci pana “saªgha½ sandh±ya evam±h±”ti bhaºanti. 194. Eva½ im±ya g±th±ya attano hit±dhigama½ dassetv± id±ni parahit±ya paµipatti½ d²pento ±ha “so aha½ vicariss±m²”ti. Tassattho hemavatasutte vuttanayeneva veditabbo. Evamim±ya g±th±ya pariyos±nañca rattivibh±yanañca s±dhuk±rasadduµµh±nañca ±¼avakakum±rassa yakkhassa bhavana½ ±nayanañca ekakkhaºeyeva ahosi. R±japuris± s±dhuk±rasadda½ sutv± “evar³po s±dhuk±rasaddo µhapetv± buddhe na aññesa½ abbhuggacchati, ±gato nu kho bhagav±”ti ±vajjent± bhagavato sar²rappabha½ disv±, pubbe viya bahi aµµhatv±, nibbisaªk± antoyeva pavisitv±, addasa½su bhagavanta½ yakkhassa bhavane nisinna½, yakkhañca añjali½ paggahetv± µhita½. Disv±na yakkha½ ±ha½su– “aya½ te, mah±yakkha, r±jakum±ro balikamm±ya ±n²to, handa na½ kh±da v± bhuñja v±, yath±paccaya½ v± karoh²”ti. So sot±pannatt± lajjito visesato ca bhagavato purato eva½ vuccam±no, atha ta½ kum±ra½ ubhohi hatthehi paµiggahetv± bhagavato upan±mesi– “aya½ bhante kum±ro mayha½ pesito, im±ha½ bhagavato dammi, hit±nukampak± buddh±, paµiggaºh±tu, bhante, bhagav± ima½ d±raka½ imassa hitatth±ya sukhatth±y±”ti. Imañca g±tham±ha–
“Ima½ kum±ra½ satapuññalakkhaºa½, sabbaªgupeta½ paripuººabyañjana½;
udaggacitto sumano dad±mi te, paµiggaha lokahit±ya cakkhum±”ti.
Paµiggahesi bhagav± kum±ra½, paµiggaºhanto ca yakkhassa ca kum±rassa ca maªgalakaraºattha½ p±d³nag±tha½ abh±si. Ta½ yakkho kum±ra½ saraºa½ gamento tikkhattu½ catutthap±dena p³reti. Seyyathida½–
“D²gh±yuko hotu aya½ kum±ro,
tuvañca yakkha sukhito bhav±hi;
aby±dhit± lokahit±ya tiµµhatha,
aya½ kum±ro saraºamupeti buddha½…pe… dhamma½…pe… saªghan”ti.
Bhagav± kum±ra½ r±japuris±na½ ad±si– “ima½ va¹¹hetv± puna mameva deth±”ti. Eva½ so kum±ro r±japuris±na½ hatthato yakkhassa hattha½ yakkhassa hatthato bhagavato hattha½, bhagavato hatthato puna r±japuris±na½ hattha½ gatatt± n±mato “hatthako ±¼avako”ti j±to. Ta½ ±d±ya paµinivatte r±japurise disv± kassakavanakammik±dayo “ki½ yakkho kum±ra½ atidaharatt± na icchat²”ti bh²t± pucchi½su. R±japuris± “m± bh±yatha, khema½ kata½ bhagavat±”ti sabbam±rocesu½. Tato “s±dhu s±dh³”ti sakala½ ±¼av²nagara½ ekakol±halena yakkh±bhimukha½ ahosi. Yakkhopi bhagavato bhikkh±c±rak±le anuppatte pattac²vara½ gahetv± upa¹¹hamagga½ ±gantv± nivatti. Atha bhagav± nagare piº¹±ya caritv± katabhattakicco nagaradv±re aññatarasmi½ vivitte rukkham³le paññattavarabuddh±sane nis²di. Tato mah±janak±yena saddhi½ r±j± ca n±gar± ca ekato sampiº¹itv± bhagavanta½ upasaªkamma vanditv± pariv±retv± nisinn± “katha½, bhante, eva½ d±ruºa½ yakkha½ damayitth±”ti pucchi½su. Tesa½ bhagav± yuddham±di½ katv± “eva½ navavidhavassa½ vassi, eva½ vibhi½sanaka½ ak±si, eva½ pañha½ pucchi, tass±ha½ eva½ vissajjesin”ti tamev±¼avakasutta½ kathesi. Kath±pariyos±ne catur±s²tip±ºasahass±na½ dhamm±bhisamayo ahosi. Tato r±j± ca n±gar± ca vessavaºamah±r±jassa bhavanasam²pe yakkhassa bhavana½ katv± pupphagandh±disakk±r³peta½ nicca½ bali½ pavattesu½. Tañca kum±ra½ viññuta½ patta½ “tva½ bhagavanta½ niss±ya j²vita½ labhi, gaccha, bhagavanta½yeva payirup±sassu bhikkhusaªghañc±”ti vissajjesu½. So bhagavantañca bhikkhusaªghañca payirup±sam±no na cirasseva an±g±miphale patiµµh±ya sabba½ buddhavacana½ uggahetv± pañcasata-up±sakapariv±ro ahosi. Bhagav± ca na½ etadagge niddisi “etadagga½, bhikkhave, mama s±vak±na½ up±sak±na½ cat³hi saªgahavatth³hi parisa½ saªgaºhant±na½ yadida½ hatthako ±¼avako”ti (a ni. 1.251).
Paramatthajotik±ya khuddaka-aµµhakath±ya
Suttanip±ta-aµµhakath±ya ±¼avakasuttavaººan± niµµhit±.