R±j± y±va attano rajjas²m±, t±va gantv± kattaradaº¹ena lekha½ katv± “aya½ lekh± n±tikkamitabb±”ti ±ha. Mah±jano lekh±ya s²sa½ katv±, bh³miya½ nipanno paridevam±no “tuyha½ d±ni, t±ta, rañño ±º±, ki½ karissat²”ti kum±ra½ lekha½ atikkam±pesi. Kum±ro “t±ta, t±t±”ti dh±vitv± r±j±na½ samp±puºi. R±j± kum±ra½ disv± “eta½ mah±jana½ pariharanto rajja½ k±resi½, ki½ d±ni eka½ d±raka½ pariharitu½ na sakkhissan”ti kum±ra½ gahetv± arañña½ paviµµho, tattha pubbapaccekabuddhehi vasitapaººas±la½ disv± v±sa½ kappesi saddhi½ puttena. Tato kum±ro varasayan±d²su kataparicayo tiºasanth±rake v± rajjumañcake v± sayam±no rodati. S²tav±t±d²hi phuµµho sam±no “s²ta½, t±ta, uºha½, t±ta, makkhik±, t±ta, kh±danti, ch±tomhi, t±ta, pip±sitomhi, t±t±”ti vadati. R±j± ta½ saññ±pentoyeva ratti½ v²tin±meti. Div±pissa piº¹±ya caritv± bhatta½ upan±meti, ta½ hoti missakabhatta½ kaªguvarakamugg±dibahula½. Kum±ro acch±dentampi ta½ jighacch±vasena bhuñjam±no katip±heneva uºhe µhapitapaduma½ viya mil±yi. Paccekabodhisatto pana paµisaªkh±nabalena nibbik±royeva bhuñjati. Tato so kum±ra½ saññ±pento ±ha– “nagarasmi½, t±ta, paº²t±h±ro labbhati, tattha gacch±m±”ti. Kum±ro “±ma, t±t±”ti ±ha. Tato na½ purakkhatv± ±gatamaggeneva nivatti. Kum±ram±t±pi dev² “na d±ni r±j± kum±ra½ gahetv± araññe cira½ vasissati, katip±heneva nivattissat²”ti cintetv± raññ± kattaradaº¹ena likhitaµµh±neyeva vati½ k±r±petv± v±sa½ kappesi. Tato r±j± tass± vatiy± avid³re µhatv± “ettha te, t±ta, m±t± nisinn±, gacch±h²”ti pesesi. Y±va ca so ta½ µh±na½ p±puº±ti, t±va udikkhanto aµµh±si “m± heva na½ koci viheµheyy±”ti. Kum±ro m±tu santika½ dh±vanto agam±si. ¾rakkhakapuris± ca na½ disv± deviy± ±rocesu½. Dev² v²satin±µakitthisahassaparivut± gantv± paµiggahesi, rañño ca pavatti½ pucchi. Atha “pacchato ±gacchat²”ti sutv± manusse pesesi. R±j±pi t±vadeva sakavasati½ agam±si. Manuss± r±j±na½ adisv± nivatti½su. Tato dev² nir±s±va hutv±, putta½ gahetv±, nagara½ gantv±, ta½ rajje abhisiñci. R±j±pi attano vasati½ patv±, tattha nisinno vipassitv±, paccekabodhi½ sacchikatv±, mañj³sakarukkham³le paccekabuddh±na½ majjhe ima½ ud±nag±tha½ abh±si–
“Eva½ dutiyena saha mamassa, v±c±bhil±po abhisajjan± v±;
eta½ bhaya½ ±yati½ pekkham±no, eko care khaggavis±ºakappo”ti.
S± padatthato utt±n± eva. Aya½ panettha adhipp±yo– yv±ya½ etena dutiyena kum±rena s²tuºh±d²ni nivedentena sahav±sena ta½ saññ±pentassa mama v±c±bhil±po, tasmi½ sinehavasena abhisajjan± ca j±t±, sace aha½ ima½ na pariccaj±mi, tato ±yatimpi hessati yatheva id±ni; eva½ dutiyena saha mamassa v±c±bhil±po abhisajjan± v±. Ubhayampi ceta½ antar±yakara½ vises±dhigamass±ti eta½ bhaya½ ±yati½ pekkham±no ta½ cha¹¹etv± yoniso paµipajjitv± paccekabodhi½ adhigatomh²ti. Sesa½ vuttanayamev±ti.
¾yatibhayag±th±vaººan± samatt±.
50. K±m± hi citr±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira seµµhiputto daharova seµµhiµµh±na½ labhi. Tassa tiººa½ ut³na½ tayo p±s±d± honti So tattha sabbasampatt²hi devakum±ro viya paric±reti. So daharova sam±no “pabbajiss±m²”ti m±t±pitaro y±ci. Te na½ v±renti. So tatheva nibandhati. Punapi na½ m±t±pitaro “tva½, t±ta, sukhum±lo, dukkar± pabbajj±, khuradh±r±ya upari caªkamanasadis±”ti n±nappak±rehi v±renti. So tatheva nibandhati. Te cintesu½ “sac±ya½ pabbajati, amh±ka½ domanassa½ hoti. Sace na½ niv±rema, etassa domanassa½ hoti. Apica amh±ka½ domanassa½ hotu, m± ca etass±”ti anuj±ni½su. Tato so sabbaparijana½ paridevam±na½ an±diyitv± isipatana½ gantv± paccekabuddh±na½ santike pabbaji. Tassa u¼±rasen±sana½ na p±puº±ti, mañcake taµµika½ pattharitv± sayi. So varasayane kataparicayo sabbaratti½ atidukkhito ahosi. Pabh±tepi sar²raparikamma½ katv±, pattac²varam±d±ya paccekabuddhehi saddhi½ piº¹±ya p±visi. Tattha vu¹¹h± agg±sanañca aggapiº¹añca labhanti, navak± ya½kiñcideva ±sana½ l³khabhojanañca. So tena l³khabhojanen±pi atidukkhito ahosi. So katip±ha½yeva kiso dubbaººo hutv± nibbijji yath± ta½ aparip±kagate samaºadhamme. Tato m±t±pit³na½ d³ta½ pesetv± uppabbaji. So katip±ha½yeva bala½ gahetv± punapi pabbajituk±mo ahosi. Tato teneva kamena pabbajitv± punapi uppabbajitv± tatiyav±re pabbajitv± samm± paµipanno paccekasambodhi½ sacchikatv± ima½ ud±nag±tha½ vatv± puna paccekabuddh±na½ majjhe imameva by±karaºag±tha½ abh±si–
“K±m± hi citr± madhur± manoram±, vir³par³pena mathenti citta½;
±d²nava½ k±maguºesu disv±, eko care khaggavis±ºakappo”ti.
Tattha k±m±ti dve k±m± vatthuk±m± ca kilesak±m± ca. Tattha vatthuk±m± man±piyar³p±dayo dhamm±, kilesak±m± chand±dayo sabbepi r±gappabhed±. Idha pana vatthuk±m± adhippet±. R³p±di-anekappak±ravasena citr±. Lokass±davasena madhur±. B±laputhujjan±na½ mana½ rament²ti manoram±. Vir³par³pen±ti vir³pena r³pena, anekavidhena sabh±ven±ti vutta½ hoti. Te hi r³p±divasena citr±, r³p±d²supi n²l±divasena vividhar³p±. Eva½ tena vir³par³pena tath± tath± ass±da½ dassetv± mathenti citta½ pabbajj±ya abhiramitu½ na dent²ti. Sesamettha p±kaµameva. Nigamanampi dv²hi t²hi v± padehi yojetv± purimag±th±su vuttanayeneva veditabbanti.
K±mag±th±vaººan± samatt±.
51. ¿t² c±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira rañño gaº¹o udap±di. B±¼h± vedan± vattanti. Vejj± “satthakammena vin± ph±su na hot²”ti bhaºanti. R±j± tesa½ abhaya½ datv± satthakamma½ k±r±pesi. Te ph±letv±, pubbalohita½ n²haritv±, nibbedana½ katv±, vaºa½ paµµena bandhi½su, ±h±r±c±resu ca na½ samm± ovadi½su. R±j± l³khabhojanena kisasar²ro ahosi, gaº¹o cassa mil±yi. So ph±sukasaññ² hutv± siniddh±h±ra½ bhuñji. Tena ca sañj±tabalo visaye paµisevi. Tassa gaº¹o puna purimasabh±vameva samp±puºi. Eva½ y±va tikkhattu½ satthakamma½ k±r±petv±, vejjehi parivajjito nibbijjitv±, rajja½ pah±ya pabbajitv±, arañña½ pavisitv±, vipassana½ ±rabhitv±, sattahi vassehi paccekabodhi½ sacchikatv±, ima½ ud±nag±tha½ bh±sitv± nandam³lakapabbh±ra½ agam±si.
“¿t² ca gaº¹o ca upaddavo ca, rogo ca sallañca bhayañca meta½;
eta½ bhaya½ k±maguºesu disv±, eko care khaggavis±ºakappo”ti.
Tattha et²ti ²ti, ±gantuk±na½ akusalabh±giy±na½ byasanahet³na½ eta½ adhivacana½. Tasm± k±maguº±pi ete anekabyasan±vahaµµhena da¼hasannip±taµµhena ca ²ti. Gaº¹opi asuci½ paggharati, uddhum±taparipakkaparibhinno hoti. Tasm± ete kiles±sucipaggharaºato upp±dajar±bhaªgehi uddhum±taparipakkaparibhinnabh±vato ca gaº¹o. Upaddavat²ti upaddavo; anattha½ janento abhibhavati; ajjhottharat²ti attho, r±jadaº¹±d²nameta½ adhivacana½. Tasm± k±maguº±pete aviditanibb±natth±vahahetut±ya sabbupaddavavatthut±ya ca upaddavo. Yasm± panete kiles±turabh±va½ janent± s²lasaªkh±tam±rogya½, loluppa½ v± upp±dent± p±katikameva ±rogya½ vilumpanti, tasm± imin± ±rogyavilumpanaµµheneva rogo. Abbhantaramanuppaviµµhaµµhena pana antotudakaµµhena dunniharaº²yaµµhena ca salla½. Diµµhadhammikasampar±yikabhay±vahanato bhaya½. Me etanti meta½. Sesamettha p±kaµameva. Nigamana½ vuttanayeneva veditabbanti.
¿tig±th±vaººan± samatt±.
52. S²tañc±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira s²t±lukabrahmadatto n±ma r±j± ahosi. So pabbajitv± araññakuµik±ya viharati. Tasmiñca padese s²te s²ta½, uºhe uºhameva ca hoti abbhok±satt± padesassa. Gocarag±me bhikkh± y±vadatth±ya na labbhati. Pivanakap±n²yampi dullabha½, v±t±tapa¹a½sasar²sap±pi b±dhenti. Tassa etadahosi– “ito a¹¹hayojanamatte sampanno padeso, tattha sabbepi ete parissay± natthi. Ya½n³n±ha½ tattha gaccheyya½; ph±suka½ viharantena sakk± visesa½ adhigantun”ti. Tassa puna ahosi– “pabbajit± n±ma na paccayavasik± honti, evar³pañca citta½ vase vattenti, na cittassa vase vattenti, n±ha½ gamiss±m²”ti paccavekkhitv± na agam±si. Eva½ y±vatatiyaka½ uppannacitta½ paccavekkhitv± nivattesi. Tato tattheva satta vass±ni vasitv±, samm± paµipajjam±no paccekasambodhi½ sacchikatv±, ima½ ud±nag±tha½ bh±sitv± nandam³lakapabbh±ra½ agam±si.
“S²tañca uºhañca khuda½ pip±sa½, v±t±tape ¹a½sasar²sape ca;
sabb±nipet±ni abhisambhavitv±, eko care khaggavis±ºakappo”ti.
Tattha s²tañc±ti s²ta½ n±ma duvidha½ abbhantaradh±tukkhobhapaccayañca, b±hiradh±tukkhobhapaccayañca; tath± uºha½. Þa½s±ti piªgalamakkhik±. Sar²sap±ti ye keci d²ghaj±tik± saritv± gacchanti. Sesa½ p±kaµameva. Nigamanampi vuttanayeneva veditabbanti.
S²t±lukag±th±vaººan± samatt±.
53. N±gov±ti k± uppatti? B±r±ºasiya½ kira aññataro r±j± v²sati vass±ni rajja½ k±retv± k±lakato niraye v²sati eva vass±ni paccitv± himavantappadese hatthiyoniya½ uppajjitv± sañj±takkhandho padumavaººasakalasar²ro u¼±ro y³thapati mah±n±go ahosi. Tassa obhaggobhagga½ s±kh±bhaªga½ hatthich±p±va kh±danti. Og±hepi na½ hatthiniyo kaddamena limpanti sabba½ p±lileyyakan±gasseva ahosi. So y³th± nibbijjitv± pakkami. Tato na½ pad±nus±rena y³tha½ anubandhi. Eva½ y±vatatiya½ pakkanto anubaddhova. Tato cintesi– “id±ni mayha½ nattako b±r±ºasiya½ rajja½ k±reti, ya½n³n±ha½ attano purimaj±tiy± uyy±na½ gaccheyya½, tatra ma½ so rakkhissat²”ti. Tato ratti½ nidd±vasa½ gate y³the y³tha½ pah±ya tameva uyy±na½ p±visi. Uyy±nap±lo disv± rañño ±rocesi. R±j± “hatthi½ gahess±m²”ti sen±ya pariv±resi. Hatth² r±j±na½ eva abhimukho gacchati. R±j± “ma½ abhimukho et²”ti khurappa½ sannayhitv± aµµh±si. Tato hatth² “vijjheyy±pi ma½ eso”ti m±nusik±ya v±c±ya “brahmadatta, m± ma½ vijjha, aha½ te ayyako”ti ±ha. R±j± “ki½ bhaºas²”ti sabba½ pucchi. Hatth²pi rajje ca narake ca hatthiyoniyañca pavatti½ sabba½ ±rocesi. R±j± “sundara½, m± bh±yi, m± ca kañci bhi½s±peh²”ti hatthino vaµµañca ±rakkhake ca hatthibhaº¹e ca upaµµh±pesi. Athekadivasa½ r±j± hatthikkhandhagato “aya½ v²sati vass±ni rajja½ katv± niraye pakko, vip±k±vasesena ca tiracch±nayoniya½ uppanno, tatthapi gaºav±sasaªghaµµana½ asahanto idh±gato. Aho dukkho gaºav±so, ek²bh±vo eva ca pana sukho”ti cintetv± tattheva vipassana½ ±rabhitv± paccekabodhi½ sacch±k±si. Ta½ lokuttarasukhena sukhita½ amacc± upasaªkamitv±, paºip±ta½ katv± “y±nak±lo mah±r±j±”ti ±ha½su. Tato “n±ha½ r±j±”ti vatv± purimanayeneva ima½ g±tha½ abh±si–