5. Khem±ther²vatthu

Ye r±garatt±ti ima½ dhammadesana½ satth± ve¼uvane viharanto khema½ n±ma rańńo bimbis±rassa aggamahesi½ ±rabbha kathesi.

S± kira padumuttarap±dam³le patthitapatthan± ativiya abhir³p± p±s±dik± ahosi. “Satth± kira r³passa dosa½ kathet²”ti sutv± pana satthu santika½ gantu½ na icchi. R±j± tass± r³pamadamattabh±va½ ńatv± ve¼uvanavaŗŗan±paµisa½yutt±ni g²t±ni k±retv± naµ±d²na½ d±pesi. Tesa½ t±ni g±yant±na½ sadda½ sutv± tass± ve¼uvana½ adiµµhapubba½ viya asutapubba½ viya ca ahosi. S± “katara½ uyy±na½ sandh±ya g±yath±”ti pucchitv±, “dev², tumh±ka½ ve¼uvanuyy±namev±”ti vutte uyy±na½ gantuk±m± ahosi. Satth± tass± ±gamana½ ńatv± parisamajjhe nis²ditv± dhamma½ desentova t±lavaŗµa½ ±d±ya attano passe µhatv± b²jam±na½ abhir³pa½ itthi½ nimmini. Khem±, dev²pi pavisam±n±va ta½ itthi½ disv± cintesi– “samm±sambuddho r³passa dosa½ kathet²ti vadanti, ayańcassa santike itth² b²jayam±n± µhit±, n±ha½ imiss± kalabh±gampi upemi, na may± ²disa½ itthir³pa½ diµµhapubba½, satth±ra½ abh³tena abbh±cikkhanti mańńe”ti cintetv± tath±gatassa kath±saddampi anis±metv± tameva itthi½ olokayam±n± aµµh±si. Satth± tass± tasmi½ r³pe uppannabahum±nata½ ńatv± ta½ r³pa½ paµhamavay±divasena dassetv± heµµh± vuttanayeneva pariyos±ne aµµhimatt±vas±na½ katv± dassesi. Khem± ta½ disv± “evar³pampi n±meta½ r³pa½ muhutteneva khayavaya½ sampatta½, natthi vata imasmi½ r³pe s±ro”ti cintesi. Satth± tass± citt±c±ra½ oloketv±, “kheme, tva½ ‘imasmi½ r³pe s±ro atth²’ti cintesi, passa d±nissa as±rabh±van”ti vatv± ima½ g±tham±ha–

“¾tura½ asuci½ p³ti½, passa kheme samussaya½;
uggharanta½ paggharanta½, b±l±na½ abhipatthitan”ti. (Apa. ther² 2.2.354).

S± g±th±pariyos±ne sot±pattiphale patiµµhahi. Atha na½ satth±, “kheme, ime satt± r±garatt± dosapaduµµh± moham³¼h± attano taŗh±sota½ samatikkamitu½ na sakkonti, tattheva laggant²”ti vatv± dhamma½ desento ima½ g±tham±ha–

347. “Ye r±garatt±nupatanti sota½,

saya½ kata½ makkaµakova j±la½;
etampi chetv±na vajanti dh²r±,
anapekkhino sabbadukkha½ pah±y±”ti.

Tattha makkaµakova j±lanti yath± n±ma makkaµako suttaj±la½ katv± majjhe µh±ne n±bhimaŗ¹ale nipanno pariyante patita½ paµaŖga½ v± makkhika½ v± vegena gantv± vijjhitv± tassa rasa½ pivitv± puna gantv± tasmi½yeva µh±ne nipajjati, evameva ye satt± r±garatt± dosapaduµµh± moham³¼h± saya½kata½ taŗh±sota½ anupatanti, te ta½ samatikkamitu½ na sakkonti, eva½ duratikkama½. Etampi chetv±na vajanti dh²r±ti paŗ¹it± eta½ bandhana½ chetv± anapekkhino nir±lay± hutv± arahattamaggena sabbadukkha½ pah±ya vajanti, gacchant²ti attho.

Desan±vas±ne khem± arahatte patiµµhahi, mah±janass±pi s±tthik± dhammadesan± ahosi. Satth± r±j±na½ ±ha– “mah±r±ja, khem±ya pabbajitu½ v± parinibb±yitu½ v± vaµµat²”ti. Bhante, pabb±jetha na½, ala½ parinibb±nen±ti. S± pabbajitv± aggas±vik± ahos²ti.

Khem±ther²vatthu pańcama½.