5. Asaññataparikkh±rabhikkhuvatthu

M±vamaññetha p±pass±ti ima½ dhammadesana½ satth± jetavane viharanto eka½ asaññataparikkh±ra½ bhikkhu½ ±rabbha kathesi.
So kira ya½ kiñci mañcap²µh±dibheda½ parikkh±ra½ bahi paribhuñjitv± tattheva cha¹¹eti. Parikkh±ro vassenapi ±tapenapi upacik±d²hipi vinassati. So bhikkh³hi “nanu, ±vuso, parikkh±ro n±ma paµis±mitabbo”ti vutte “appaka½ may± kata½, ±vuso, eta½, na etassa citta½ atthi, na pittan”ti vatv± tatheva karoti. Bhikkh³ tassa kiriya½ satthu ±rocesu½. Satth± ta½ pakkos±petv± “sacca½ kira tva½ bhikkhu eva½ karos²”ti pucchi. So satth±r± pucchitopi “ki½ eta½ bhagav± appaka½ may± kata½, na tassa citta½ atthi, n±ssa pittan”ti tatheva avamaññanto ±ha. Atha na½ satth± “bhikkh³hi eva½ k±tu½ na vaµµati, p±pakamma½ n±ma ‘appakan’ti na avamaññitabba½. Ajjhok±se µhapitañhi vivaµamukha½ bh±jana½ deve vassante kiñc±pi ekabindun± na p³rati, punappuna½ vassante pana p³rateva, evameva½ p±pa½ karonto puggalo anupubbena mahanta½ p±par±si½ karot²”ti vatv± anusandhi½ ghaµetv± dhamma½ desento ima½ g±tham±ha–
121. “M±vamaññetha p±passa, na manda½ ±gamissati;
udabindunip±tena, udakumbhopi p³rati;
b±lo p³rati p±passa, thoka½ thokampi ±cinan”ti.
Tattha m±vamaññeth±ti na avaj±neyya. P±pass±ti p±pa½. Na manda½ ±gamissat²ti “appamattaka½ me p±paka½ kata½, kad± eta½ vipaccissat²”ti eva½ p±pa½ n±vaj±neyy±ti attho. Udakumbhop²ti deve vassante mukha½ vivaritv± µhapita½ ya½ kiñci kul±labh±jana½ yath± ta½ ekekass±pi udakabinduno nip±tena anupubbena p³rati, eva½ b±lapuggalo thoka½ thokampi p±pa½ ±cinanto karonto va¹¹hento p±passa p³ratiyev±ti attho.
Desan±vas±ne bah³ sot±pattiphal±d²ni p±puºi½su. Satth±pi “ajjhok±se seyya½ santharitv± paµip±katika½ akaronto ima½ n±ma ±pattim±pajjat²”ti (p±ci. 108-110) sikkh±pada½ paññ±pes²ti.

Asaññataparikkh±rabhikkhuvatthu pañcama½.