7. Dutiyavis±kh±sutta½

47. Eka½ samaya½ bhagav± s±vatthiya½ viharati pubb±r±me mig±ram±tup±s±de. Atha kho vis±kh± mig±ram±t±…pe… ekamanta½ nisinna½ kho vis±kha½ mig±ram±tara½ bhagav± etadavoca–
“Aµµhahi kho, vis±khe, dhammehi samann±gato m±tug±mo k±yassa bhed± para½ maraº± man±pak±yik±na½ dev±na½ sahabyata½ upapajjati. Katamehi aµµhahi? Idha, vis±khe, m±tug±mo yassa m±t±pitaro bhattuno denti atthak±m± hitesino anukampak± anukampa½ up±d±ya tassa hoti pubbuµµh±yin² pacch±nip±tin² kiªk±rapaµiss±vin² man±pac±rin² piyav±din²…pe….
“C±gavat² kho pana hoti. Vigatamalamaccherena cetas± ag±ra½ ajjh±vasati muttac±g± payatap±ºin² vossaggarat± y±cayog± d±nasa½vibh±garat±. Imehi kho, vis±khe, aµµhahi dhammehi samann±gato m±tug±mo k±yassa bhed± para½ maraº± man±pak±yik±na½ dev±na½ sahabyata½ upapajjat²”ti.
“Yo na½ bharati sabbad±, nicca½ ±t±pi ussuko;
ta½ sabbak±mada½ posa½, bhatt±ra½ n±timaññati.
“Na c±pi sotthi bhatt±ra½, iss±v±dena rosaye;
bhattu ca garuno sabbe, paµip³jeti paº¹it±.
“Uµµh±hik± analas±, saªgahitaparijjan±;
bhattu man±pa½ carati, sambhata½ anurakkhati.
“Y± eva½ vattati n±r², bhattu chandavas±nug±;
man±p± n±ma te [man±pak±yik± (s². ka.)] dev±, yattha s± upapajjat²”ti. Sattama½.