10. Dutiyamaraºassatisutta½

20. Eka½ samaya½ bhagav± n±tike viharati giñjak±vasathe. Tatra kho bhagav± bhikkh³ ±mantesi– “maraºassati, bhikkhave, bh±vit± bahul²kat± mahapphal± hoti mah±nisa½s± amatogadh± amatapariyos±n±. Katha½ bh±vit± ca, bhikkhave, maraºassati katha½ bahul²kat± mahapphal± hoti mah±nisa½s± amatogadh± amatapariyos±n±?
“Idha, bhikkhave, bhikkhu divase nikkhante rattiy± patihit±ya [paµigat±ya (ka.) a. ni. 8.74] iti paµisañcikkhati– ‘bahuk± kho me paccay± maraºassa– ahi v± ma½ ¹a½seyya, vicchiko v± ma½ ¹a½seyya, satapad² v± ma½ ¹a½seyya; tena me assa k±lakiriy± so mamassa antar±yo. Upakkhalitv± v± papateyya½, bhatta½ v± me bhutta½ by±pajjeyya, pitta½ v± me kuppeyya semha½ v± me kuppeyya, satthak± v± me v±t± kuppeyyu½; tena me assa k±lakiriy±, so mamassa antar±yo’ti. Tena, bhikkhave, bhikkhun± iti paµisañcikkhitabba½– ‘atthi nu kho me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu ratti½ k±la½ karontassa antar±y±y±”’ti.
“Sace, bhikkhave, bhikkhu paccavekkham±no eva½ j±n±ti– ‘atthi me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu ratti½ k±la½ karontassa antar±y±y±’ti, tena, bhikkhave, bhikkhun± tesa½yeva p±pak±na½ akusal±na½ dhamm±na½ pah±n±ya adhimatto chando ca v±y±mo ca uss±ho ca usso¼h² ca appaµiv±n² ca sati ca sampajaññañca karaº²ya½. Seyyath±pi, bhikkhave, ±dittacelo v± ±dittas²so v± tasseva celassa v± s²sassa v± nibb±pan±ya adhimatta½ chandañca v±y±mañca uss±hañca usso¼hiñca appaµiv±niñca satiñca sampajaññañca kareyya; evameva½ kho, bhikkhave, tena bhikkhun± tesa½yeva p±pak±na½ akusal±na½ dhamm±na½ pah±n±ya adhimatto chando ca v±y±mo ca uss±ho ca usso¼h² ca appaµiv±n² ca sati ca sampajaññañca karaº²ya½.
“Sace pana, bhikkhave, bhikkhu paccavekkham±no eva½ j±n±ti– ‘natthi me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu ratti½ k±la½ karontassa antar±y±y±’ti, tena, bhikkhave, bhikkhun± teneva p²tip±mojjena vih±tabba½ ahoratt±nusikkhin± kusalesu dhammesu.
“Idha pana, bhikkhave, bhikkhu rattiy± nikkhant±ya divase patihite iti paµisañcikkhati– ‘bahuk± kho me paccay± maraºassa– ahi v± ma½ ¹a½seyya, vicchiko v± ma½ ¹a½seyya, satapad² v± ma½ ¹a½seyya; tena me assa k±lakiriy± so mamassa antar±yo. Upakkhalitv± v± papateyya½, bhatta½ v± me bhutta½ by±pajjeyya, pitta½ v± me kuppeyya, semha½ v± me kuppeyya, satthak± v± me v±t± kuppeyyu½; tena me assa k±lakiriy± so mamassa antar±yo’ti. Tena, bhikkhave, bhikkhun± iti paµisañcikkhitabba½ ‘atthi nu kho me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu div± k±la½ karontassa antar±y±y±”’ti.
“Sace bhikkhave, bhikkhu paccavekkham±no eva½ j±n±ti– ‘atthi me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu div± k±la½ karontassa antar±y±y±’ti, tena, bhikkhave, bhikkhun± tesa½yeva p±pak±na½ akusal±na½ dhamm±na½ pah±n±ya adhimatto chando ca v±y±mo ca uss±ho ca usso¼h² ca appaµiv±n² ca sati ca sampajaññañca karaº²ya½. Seyyath±pi, bhikkhave, ±dittacelo v± ±dittas²so v± tasseva celassa v± s²sassa v± nibb±pan±ya adhimatta½ chandañca v±y±mañca uss±hañca usso¼hiñca appaµiv±niñca satiñca sampajaññañca kareyya; evameva½ kho, bhikkhave, tena bhikkhun± tesa½yeva p±pak±na½ akusal±na½ dhamm±na½ pah±n±ya adhimatto chando ca v±y±mo ca uss±ho ca usso¼h² ca appaµiv±n² ca sati ca sampajaññañca karaº²ya½.
“Sace pana, bhikkhave, bhikkhu paccavekkham±no eva½ j±n±ti– ‘natthi me p±pak± akusal± dhamm± appah²n±, ye me assu div± k±la½ karontassa antar±y±y±’ti, tena, bhikkhave, bhikkhun± teneva p²tip±mojjena vih±tabba½ ahoratt±nusikkhin± kusalesu dhammesu. Eva½ bh±vit± kho, bhikkhave, maraºassati eva½ bahul²kat± mahapphal± hoti mah±nisa½s± amatogadh± amatapariyos±n±”ti. Dasama½.

S±raº²yavaggo dutiyo.

Tassudd±na½
Dve s±raº² nis±raº²ya½, bhaddaka½ anutappiya½;
nakula½ soppamacch± ca, dve honti maraºassat²ti.