10. N±n±titthiyas±vakasuttavaººan±

111. Dasame n±n±titthiyas±vak±ti te kira kammav±dino ahesu½, tasm± d±n±d²ni puññ±ni katv± sagge nibbatt±, te “attano attano satthari pas±dena nibbattamh±”ti saññino hutv± “gacch±ma dasabalassa santike µhatv± amh±ka½ satth±r±na½ vaººa½ kathess±m±”ti ±gantv± paccekag±th±hi kathayi½su. Tattha chinditam±riteti chindite ca m±rite ca. Hataj±n²s³ti pothane ca dhanaj±n²su ca. Puñña½ v± pan±ti attano puññampi na samanupassati, saªkhepato puññ±puññ±na½ vip±ko natth²ti vadati. Sa ve viss±sam±cikkh²ti so– “eva½ katap±p±nampi katapuññ±nampi vip±ko natth²”ti vadanto satt±na½ viss±sa½ avassaya½ patiµµha½ ±cikkhati, tasm± m±nana½ vandana½ p³jana½ arahat²ti vadati.
Tapojigucch±y±ti k±yakilamathatapena p±pajigucchanena. Susa½vutattoti samann±gato pihito v±. Jegucch²ti tapena p±pajigucchako. Nipakoti paº¹ito. C±tuy±masusa½vutoti c±tuy±mena susa½vuto. C±tuy±mo n±ma sabbav±riv±rito ca hoti sabbav±riyutto ca sabbav±ridhuto ca sabbav±riphuµo c±ti ime catt±ro koµµh±s±. Tattha sabbav±riv±ritoti v±ritasabba-udako, paµikkhittasabbas²todakoti attho. So kira s²todake sattasaññ² hoti tasm± ta½ na valañjeti. Sabbav±riyuttoti sabbena p±pav±raºena yuto. Sabbav±ridhutoti sabbena p±pav±raºena dhutap±po Sabbav±riphuµoti sabbena p±pav±raºena phuµµho. Diµµha½ sutañca ±cikkhanti diµµha½ “diµµha½ me”ti suta½ “suta½ me”ti ±cikkhanto, na niguhanto. Na hi n³na kibbis²ti evar³po satth± kibbisak±rako n±ma na hoti.
N±n±titthiyeti so kira n±n±titthiy±na½yeva upaµµh±ko, tasm± te ±rabbha vadati. Pakudhako k±tiy±noti pakudho kacc±yano. Nigaºµhoti n±µaputto. Makkhalip³raº±seti makkhali ca p³raºo ca. S±maññappatt±ti samaºadhamme koµippatt±. Na hi n³na teti sappurisehi na d³re, teyeva loke sappuris±ti vadati. Paccabh±s²ti “aya½ ±koµako imesa½ nagganissirik±na½ dasabalassa santike µhatv± vaººa½ kathet²ti tesa½ avaººa½ kathess±m²”ti pati-abh±s²ti.
Tattha sah±cariten±ti saha caritamattena. Chavo sig±loti l±mako k±lasig±lo. Kotthukoti tasseva vevacana½. Saªkassar±c±roti ±saªkitasam±c±ro. Na sata½ sarikkhoti paº¹it±na½ sappuris±na½ sadiso na hoti, ki½ tva½ k±lasig±lasadise titthiye s²he karos²ti?
Anv±visitv±ti “aya½ evar³p±na½ satth±r±na½ avaººa½ katheti, teneva na½ mukhena vaººa½ kath±pess±m²”ti cintetv± tassa sar²re anu-±visi adhimucci, eva½ anv±visitv±. ¾yutt±ti tapojigucchane yuttapayutt±. P±laya½ pavivekiyanti paviveka½ p±layant±. Te kira “nh±pitapaviveka½ p±less±m±”ti saya½ kese luñcanti. “C²varapaviveka½ p±tess±m±”ti nagg± vicaranti. “Piº¹ap±tapaviveka½ p±less±m±”ti sunakh± viya bh³miya½ v± bhuñjanti hatthesu v±. “Sen±sanapaviveka½ p±less±m±”ti kaºµakaseyy±d²ni kappenti. R³pe niviµµh±ti taºh±diµµh²hi r³pe patiµµhit±. Devalok±bhinandinoti devalokapatthanak±m±. M±tiy±ti macc±, te ve macc± paralokatth±ya samm± anus±sant²ti vadati.
Iti viditv±ti “aya½ paµhama½ etesa½ avaººa½ kathetv± id±ni vaººa½ katheti, ko nu kho eso”ti ±vajjento j±nitv±va. Ye cantalikkhasmi½ pabh±savaºº±ti ye antalikkhe candobh±sas³riyobh±sasañjh±r±ga-indadhanut±rakar³p±na½ pabh±savaºº±. Sabbeva te teti sabbeva te tay±. Namuc²ti m±ra½ ±lapati. ¾misa½va macch±na½ vadh±ya khitt±ti yath± macch±na½ vadhatth±ya ba¼isalagga½ ±misa½ khipati, eva½ tay± pasa½sam±nena ete r³p± satt±na½ vadh±ya khitt±ti vadati.
M±ºavag±miyoti aya½ kira devaputto buddhupaµµh±ko. R±jagah²y±nanti r±jagahapabbat±na½. Setoti kel±so. Aghag±minanti ±k±sag±m²na½. Udadhinanti udakanidh±n±na½. Ida½ vutta½ hoti– yath± r±jagah²y±na½ pabbat±na½ vipulo seµµho, himavantapabbat±na½ kel±so, ±k±sag±m²na½ ±dicco, udakanidh±n±na½ samuddo, nakkhatt±na½ cando, eva½ sadevakassa lokassa buddho seµµhoti. Dasama½.

N±n±titthiyavaggo tatiyo.

Iti s±ratthappak±siniy±

Sa½yuttanik±ya-aµµhakath±ya

Devaputtasa½yuttavaººan± niµµhit±.