8. Na¼akap±nasutta½

166. Eva½ me suta½– eka½ samaya½ bhagav± kosalesu viharati na¼akap±ne pal±savane. Tena kho pana samayena sambahul± abhiññ±t± abhiññ±t± kulaputt± bhagavanta½ uddissa saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit± honti– ±yasm± ca anuruddho, ±yasm± ca bhaddiyo [nandiyo (s². p².) vinaye ca ma. ni. 1 c³¼agosiªge ca], ±yasm± ca kimilo [kimbilo (s². sy±. ka½. p².)], ±yasm± ca bhagu, ±yasm± ca koº¹añño [kuº¹adh±no (s². p².)], ±yasm± ca revato, ±yasm± ca ±nando, aññe ca abhiññ±t± abhiññ±t± kulaputt±. Tena kho pana samayena bhagav± bhikkhusaªghaparivuto abbhok±se nisinno hoti. Atha kho bhagav± te kulaputte ±rabbha bhikkh³ ±mantesi– “ye te, bhikkhave, kulaputt± mama½ uddissa saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, kacci te, bhikkhave, bhikkh³ abhirat± brahmacariye”ti? Eva½ vutte, te bhikkh³ tuºh² ahesu½. Dutiyampi kho bhagav± te kulaputte ±rabbha bhikkh³ ±mantesi– “ye te, bhikkhave, kulaputt± mama½ uddissa saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, kacci te, bhikkhave, bhikkh³ abhirat± brahmacariye”ti? Dutiyampi kho te bhikkh³ tuºh² ahesu½. Tatiyampi kho bhagav± te kulaputte ±rabbha bhikkh³ ±mantesi– “ye te, bhikkhave, kulaputt± mama½ uddissa saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit± kacci te, bhikkhave, bhikkh³ abhirat± brahmacariye”ti? Tatiyampi kho te bhikkh³ tuºh² ahesu½.
167. Atha kho bhagavato etadahosi– “ya½n³n±ha½ te kulaputte puccheyyan”ti! Atha kho bhagav± ±yasmanta½ anuruddha½ ±mantesi– “kacci tumhe, anuruddh±, abhirat± brahmacariye”ti? “Taggha maya½, bhante, abhirat± brahmacariye”ti. “S±dhu s±dhu, anuruddh±! Eta½ kho, anuruddh±, tumh±ka½ patir³pa½ kulaputt±na½ saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±na½ ya½ tumhe abhirameyy±tha brahmacariye. Yena tumhe anuruddh±, bhadrena yobbanena samann±gat± paµhamena vayas± susuk±¼akes± k±me paribhuñjeyy±tha tena tumhe, anuruddh±, bhadrenapi yobbanena samann±gat± paµhamena vayas± susuk±¼akes± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±. Te ca kho pana tumhe, anuruddh±, neva r±j±bhin²t± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, na cor±bhin²t± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, na iºaµµ± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, na bhayaµµ± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±, n±j²vik±pakat± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±. Api ca khomhi otiººo j±tiy± jar±ya maraºena sokehi paridevehi dukkhehi domanassehi up±y±sehi, dukkhotiººo dukkhapareto; appeva n±ma imassa kevalassa dukkhakkhandhassa antakiriy± paññ±yeth±ti– nanu tumhe, anuruddh±, eva½ saddh± ag±rasm± anag±riya½ pabbajit±”ti? “Eva½, bhante”. “Eva½ pabbajitena ca pana, anuruddh±, kulaputtena kimassa karaº²ya½? Viveka½, anuruddh±, k±mehi viveka½ akusalehi dhammehi p²tisukha½ n±dhigacchati añña½ v± [añña½ ca (ka.)] tato santatara½, tassa abhijjh±pi citta½ pariy±d±ya tiµµhati, by±p±dopi citta½ pariy±d±ya tiµµhati, th²namiddhampi [th²namiddhampi (s². sy±. ka½. p².)] citta½ pariy±d±ya tiµµhati uddhaccakukkuccampi citta½ pariy±d±ya tiµµhati, vicikicch±pi citta½ pariy±d±ya tiµµhati, arat²pi citta½ pariy±d±ya tiµµhati, tand²pi citta½ pariy±d±ya tiµµhati. Viveka½, anuruddh±, k±mehi viveka½ akusalehi dhammehi p²tisukha½ n±dhigacchati añña½ v± tato santatara½”.
“Viveka½, anuruddh±, k±mehi viveka½ akusalehi dhammehi p²tisukha½ adhigacchati añña½ v± tato santatara½, tassa abhijjh±pi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, by±p±dopi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, th²namiddhampi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, uddhaccakukkuccampi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, vicikicch±pi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, arat²pi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati, tand²pi citta½ na pariy±d±ya tiµµhati. Viveka½, anuruddh±, k±mehi viveka½ akusalehi dhammehi p²tisukha½ adhigacchati añña½ v± tato santatara½.
168. “Kinti vo, anuruddh±, mayi hoti– ‘ye ±sav± sa½kilesik± ponobbhavik± [ponobhavik± (s². p².)] sadar± dukkhavip±k± ±yati½ j±tijar±maraºiy±, appah²n± te tath±gatassa; tasm± tath±gato saªkh±yeka½ paµisevati, saªkh±yeka½ adhiv±seti, saªkh±yeka½ parivajjeti, saªkh±yeka½ vinodet²”’ti? “Na kho no, bhante, bhagavati eva½ hoti– ‘ye ±sav± sa½kilesik± ponobbhavik± sadar± dukkhavip±k± ±yati½ j±tijar±maraºiy±, appah²n± te tath±gatassa; tasm± tath±gato saªkh±yeka½ paµisevati, saªkh±yeka½ adhiv±seti, saªkh±yeka½ parivajjeti, saªkh±yeka½ vinodet²’ti. Eva½ kho no, bhante, bhagavati hoti– ‘ye ±sav± sa½kilesik± ponobbhavik± sadar± dukkhavip±k± ±yati½ j±tijar±maraºiy±, pah²n± te tath±gatassa; tasm± tath±gato saªkh±yeka½ paµisevati, saªkh±yeka½ adhiv±seti, saªkh±yeka½ parivajjeti, saªkh±yeka½ vinodet²”’ti. “S±dhu s±dhu, anuruddh±! Tath±gatassa, anuruddh±, ye ±sav± sa½kilesik± ponobbhavik± sadar± dukkhavip±k± ±yati½ j±tijar±maraºiy±, pah²n± te ucchinnam³l± t±l±vatthukat± anabh±va½kat± ±yati½ anupp±dadhamm±. Seyyath±pi, anuruddh±, t±lo matthakacchinno abhabbo punavir³¼hiy±; evameva kho, anuruddh± tath±gatassa ye ±sav± sa½kilesik± ponobbhavik± sadar± dukkhavip±k± ±yati½ j±tijar±maraºiy±, pah²n± te ucchinnam³l± t±l±vatthukat± anabh±va½kat± ±yati½ anupp±dadhamm±; tasm± tath±gato saªkh±yeka½ paµisevati, saªkh±yeka½ adhiv±seti, saªkh±yeka½ parivajjeti, saªkh±yeka½ vinodeti”.
“Ta½ ki½ maññasi, anuruddh±, ka½ atthavasa½ sampassam±no tath±gato s±vake abbhat²te k±laªkate upapatt²su by±karoti– ‘asu amutra upapanno; asu amutra upapanno”’ti? “Bhagava½m³lak± no, bhante, dhamm± bhagava½nettik± bhagava½paµisaraº±. S±dhu vata, bhante, bhagavanta½yeva paµibh±tu etassa bh±sitassa attho. Bhagavato sutv± bhikkh³ dh±ressant²”ti “Na kho, anuruddh±, tath±gato janakuhanattha½ na janalapanattha½ na l±bhasakk±rasilok±nisa½sattha½ na ‘iti ma½ jano j±n±t³’ti s±vake abbhat²te k±laªkate upapatt²su by±karoti– ‘asu amutra upapanno, asu amutra upapanno’ti. Santi ca kho, anuruddh±, kulaputt± saddh± u¼±raved± u¼±rap±mojj±. Te ta½ sutv± tadatth±ya citta½ upasa½haranti. Tesa½ ta½, anuruddh±, hoti d²gharatta½ hit±ya sukh±ya”.
169. “Idh±nuruddh±, bhikkhu suº±ti– ‘itthann±mo bhikkhu k±laªkato [k±lakato (s². sy±. ka½. p².)]; so bhagavat± by±kato– aññ±ya saºµhah²’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo so ±yasm± ahosi itipi, eva½pañño so ±yasm± ahosi itipi, eva½vih±r² so ±yasm± ahosi itipi, eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuno ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh± bhikkhu suº±ti– ‘itthann±mo bhikkhu k±laªkato; so bhagavat± by±kato– pañcanna½ orambh±giy±na½ sa½yojan±na½ parikkhay± opap±tiko tattha parinibb±y² an±vattidhammo tasm± lok±’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v± ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo…pe… eva½pañño… eva½vih±r²… eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuno ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, bhikkhu suº±ti– ‘itthann±mo bhikkhu k±laªkato; so bhagavat± by±kato– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± r±gadosamoh±na½ tanutt± sakad±g±m² sakideva ima½ loka½ ±gantv± dukkhassanta½ karissat²’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo…pe… eva½pañño… eva½vih±r²… eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuno ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, bhikkhu suº±ti– ‘itthann±mo bhikkhu k±laªkato; so bhagavat± by±kato– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± sot±panno avinip±tadhammo niyato sambodhipar±yaºo’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo…pe… eva½pañño… eva½vih±r²… eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuno ph±suvih±ro hoti.
170. “Idh±nuruddh±, bhikkhun² suº±ti– ‘itthann±m± bhikkhun² k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– aññ±ya saºµhah²’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm± s± bhagin² ahosi itipi eva½paññ± s± bhagin² ahosi itipi, eva½vih±rin² s± bhagin² ahosi itipi, eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuniy± ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh± bhikkhun² suº±ti– ‘itthann±m± bhikkhun² k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– pañcanna½ orambh±giy±na½ sa½yojan±na½ parikkhay± opap±tik± tattha parinibb±yin² an±vattidhamm± tasm± lok±’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm±…pe… eva½paññ±… eva½vih±rin²… eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuniy± ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, bhikkhun² suº±ti– ‘itthann±m± bhikkhun² k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± r±gadosamoh±na½ tanutt± sakad±g±min² sakideva ima½ loka½ ±gantv± dukkhassanta½ karissat²’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm±…pe… eva½paññ±… eva½vih±rin²… eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuniy± ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, bhikkhun² suº±ti– ‘itthann±m± bhikkhun² k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± sot±pann± avinip±tadhamm± niyat± sambodhipar±yaº±’ti S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm±… eva½paññ±… eva½vih±rin²… eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, bhikkhuniy± ph±suvih±ro hoti.
171. “Idh±nuruddh±, up±sako suº±ti– ‘itthann±mo up±sako k±laªkato; so bhagavat± by±kato– pañcanna½ orambh±giy±na½ sa½yojan±na½ parikkhay± opap±tiko tattha parinibb±y² an±vattidhammo tasm± lok±’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo so ±yasm± ahosi itipi, eva½pañño so ±yasm± ahosi itipi, eva½vih±r² so ±yasm± ahosi itipi, eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, up±sakassa ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, up±sako suº±ti– ‘itthann±mo up±sako k±laªkato; so bhagavat± by±kato– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± r±gadosamoh±na½ tanutt± sakad±g±m² sakideva ima½ loka½ ±gantv± dukkhassanta½ karissat²’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo… eva½pañño… eva½vih±r²… eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, up±sakassa ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, up±sako suº±ti– ‘itthann±mo up±sako k±laªkato; so bhagavat± by±kato– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± sot±panno avinip±tadhammo niyato sambodhipar±yaºo’ti. So kho panassa ±yasm± s±ma½ diµµho v± hoti anussavassuto v±– ‘eva½s²lo so ±yasm± ahosi itipi, eva½dhammo…pe… eva½pañño… eva½vih±r²… eva½vimutto so ±yasm± ahosi itip²’ti. So tassa saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussaranto tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh± up±sakassa ph±suvih±ro hoti.
172. “Idh±nuruddh± up±sik± suº±ti– ‘itthann±m± up±sik± k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– pañcanna½ orambh±giy±na½ sa½yojan±na½ parikkhay± opap±tik± tattha parinibb±yin² an±vattidhamm± tasm± lok±’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm±… eva½paññ±… eva½vih±rin²… eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, up±sik±ya ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, up±sik± suº±ti– ‘itthann±m± up±sik± k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± r±gadosamoh±na½ tanutt± sakad±g±min² sakideva ima½ loka½ ±gantv± dukkhassanta½ karissat²’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm±… eva½paññ±… eva½vih±rin²… eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, up±sik±ya ph±suvih±ro hoti.
“Idh±nuruddh±, up±sik± suº±ti– ‘itthann±m± up±sik± k±laªkat±; s± bhagavat± by±kat±– tiººa½ sa½yojan±na½ parikkhay± sot±pann± avinip±tadhamm± niyat± sambodhipar±yaº±’ti. S± kho panass± bhagin² s±ma½ diµµh± v± hoti anussavassut± v±– ‘eva½s²l± s± bhagin² ahosi itipi, eva½dhamm± s± bhagin² ahosi itipi, eva½paññ± s± bhagin² ahosi itipi, eva½vih±rin² s± bhagin² ahosi itipi, eva½vimutt± s± bhagin² ahosi itip²’ti. S± tass± saddhañca s²lañca sutañca c±gañca paññañca anussarant² tadatth±ya citta½ upasa½harati. Evampi kho, anuruddh±, up±sik±ya ph±suvih±ro hoti.
“Iti kho, anuruddh±, tath±gato na janakuhanattha½ na janalapanattha½ na l±bhasakk±rasilok±nisa½sattha½ na ‘iti ma½ jano j±n±t³’ti s±vake abbhat²te k±laªkate upapatt²su by±karoti– ‘asu amutra upapanno, asu amutra upapanno’ti. Santi ca kho, anuruddh±, kulaputt± saddh± u¼±raved± u¼±rap±mojj±. Te ta½ sutv± tadatth±ya citta½ upasa½haranti. Tesa½ ta½, anuruddh±, hoti d²gharatta½ hit±ya sukh±y±”ti.
Idamavoca bhagav±. Attamano ±yasm± anuruddho bhagavato bh±sita½ abhinand²ti.

Na¼akap±nasutta½ niµµhita½ aµµhama½.