2. Raµµhap±lasuttavaŗŗan±

293. Eva½ me sutanti raµµhap±lasutta½. Tattha thullakoµµhikanti thullakoµµha½ paripuŗŗakoµµh±g±ra½. So kira janapado niccasasso sad± b²jabhaŗ¹a½ nikkhamati, khalabhaŗ¹a½ pavisati. Tena tasmi½ nigame koµµh± niccap³r±va honti. Tasm± so thullakoµµhikanteva saŖkha½ gato.
294. Raµµhap±loti kasm± raµµhap±lo? Bhinna½ raµµha½ sandh±retu½ p±letu½ samatthoti raµµhap±lo. Kad± panasseta½ n±ma½ uppannanti. Padumuttarasamm±sambuddhak±le. Ito hi pubbe satasahassakappamatthake vassasatasahass±yukesu manussesu padumuttaro n±ma satth± uppajjitv± bhikkhusatasahassapariv±ro lokahit±ya c±rika½ cari, ya½ sandh±ya vutta½–
“Nagara½ ha½savat² n±ma, ±nando n±ma khattiyo;
suj±t± n±ma janik±, padumuttarassa satthuno”ti. (Bu. va½. 12.19).
Padumuttare pana anuppanne eva ha½savatiy± dve kuµumbik± saddh± pasann± kapaŗaddhikay±cak±d²na½ d±na½ paµµhapayi½su. Tad± pabbatav±sino pańcasat± t±pas± ha½savati½ anuppatt±. Te dvepi jan± t±pasagaŗa½ majjhe bhinditv± upaµµhahi½su. T±pas± kińcik±la½ vasitv± pabbatap±dameva gat±. Dve saŖghatther± oh²yi½su. Tad± tesa½ te y±vaj²va½ upaµµh±na½ aka½su. T±pasesu bhuńjitv± anumodana½ karontesu eko sakkabhavanassa vaŗŗa½ kathesi, eko bh³mindharan±gar±jabhavanassa.
Kuµumbikesu eko sakkabhavana½ patthana½ katv± sakko hutv± nibbatto, eko n±gabhavane p±litan±gar±j± n±ma. Ta½ sakko attano upaµµh±na½ ±gata½ disv± n±gayoniya½ abhiramas²ti pucchi. So n±bhiram±m²ti ±ha. Tena hi padumuttarassa bhagavato d±na½ datv± imasmi½ µh±ne patthana½ karohi, ubho sukha½ vasiss±m±ti. N±gar±j± satth±ra½ nimantetv± bhikkhusatasahassapariv±rassa bhagavato satt±ha½ mah±d±na½ dadam±no padumuttarassa dasabalassa putta½ uparevata½ n±ma s±maŗera½ disv± sattame divase buddhappamukhassa saŖghassa dibbavatth±ni datv± s±maŗerassa µh±nantara½ patthesi. Bhagav± an±gata½ oloketv±– “an±gate gotamassa n±ma buddhassa putto r±hulakum±ro bhavissat²”ti disv± “samijjhissati te patthan±”ti kathesi. N±gar±j± tamattha½ sakkassa kathesi. Sakko tassa vacana½ sutv± tatheva satt±ha½ d±na½ datv± bhinna½ raµµha½ sandh±retu½ p±letu½ samatthakule nibbattitv± saddh±pabbajita½ raµµhap±la½ n±ma kulaputta½ disv±– “ahampi an±gate lokasmi½ tumh±dise buddhe uppanne bhinna½ raµµha½ sandh±retu½ p±letu½ samatthakule nibbattitv± aya½ kulaputto viya saddh±pabbajito raµµhap±lo n±ma bhaveyyan”ti patthanamak±si. Satth± samijjhanakabh±va½ ńatv± ima½ g±tham±ha–
“Sar±jika½ c±tuvaŗŗa½, posetu½ ya½ pahossati;
raµµhap±lakula½ n±ma, tattha j±yissate ayan”ti.–

Eva½ padumuttarasamm±sambuddhak±le tasseta½ n±ma½ uppannanti veditabba½.

Etadahos²ti ki½ ahosi? Yath± yath± khoti-±di. Tatr±ya½ saŖkhepakath±– aha½ kho yena yena k±raŗena bhagavat± dhamma½ desita½ ±j±n±mi, tena tena me upaparikkhato eva½ hoti– “yadeta½ sikkhattayabrahmacariya½ ekadivasampi akhaŗ¹a½ katv± carimakacitta½ p±petabbat±ya ekantaparipuŗŗa½ caritabba½, ekadivasampi ca kilesamalena amal²na½ katv± carimakacitta½ p±petabbat±ya ekantaparisuddha½, saŖkhalikhita½ vilikhitasaŖkhasadisa½ dhotasaŖkhasappaµibh±ga½ katv± caritabba½, nayida½ sukara½ ag±ra½ ajjh±vasat± ag±ramajjhe vasantena ekantaparipuŗŗa½…pe… caritu½, ya½n³n±ha½ kesańca massuńca oh±retv± k±s±yarasap²tat±ya k±s±y±ni brahmacariya½ carant±na½ anucchavik±ni vatth±ni acch±detv± ag±rasm± nikkhamitv± anag±riya½ pabbajeyyan”ti.
Acirapakkantesu thullakoµµhikesu br±hmaŗagahapatikesu yena bhagav± tenupasaŖkam²ti raµµhap±lo anuµµhitesu tesu na bhagavanta½ pabbajja½ y±ci. Kasm±? Tatthassa bah³ ń±tis±lohit± mitt±macc± santi, te– “tva½ m±t±pit³na½ ekaputtako, na labbh± tay± pabbajitun”ti b±h±yampi gahetv± ±ka¹¹heyyu½, tato pabbajj±ya antar±yo bhavissat²ti saheva paris±ya uµµhahitv± thoka½ gantv± puna kenaci sar²rakiccalesena nivattitv± bhagavanta½ upasaŖkamma pabbajja½ y±ci. Tena vutta½– “atha kho raµµhap±lo kulaputto acirapakkantesu thullakoµµhikesu…pe… pabb±jetu ma½ bhagav±”ti. Bhagav± pana yasm± r±hulakum±rassa pabbajitato pabhuti m±t±pit³hi ananuńń±ta½ putta½ na pabb±jeti, tasm± na½ pucchi anuńń±tosi pana tva½, raµµhap±la, m±t±pit³hi…pe… pabbajj±y±ti.
295. Ammat±t±ti ettha amm±ti m±tara½ ±lapati, t±t±ti pitara½. Ekaputtakoti ekova puttako, ańńo koci jeµµho v± kaniµµho v± natthi. Ettha ca ekaputtoti vattabbe anukamp±vasena ekaputtakoti vutta½. Piyoti p²tijanako. Man±poti manava¹¹hanako. Sukhedhitoti sukhena edhito, sukhasa½va¹¹hitoti attho. Sukhaparibhatoti sukhena paribhato, j±tak±lato pabhuti dh±t²hi aŖkato aŖka½ ±haritv± dh±riyam±no assakarathak±d²hi b±lak²¼anakehi k²¼ayam±no s±durasabhojana½ bhojayam±no sukhena parihaµo. Na tva½, t±ta raµµhap±la, kassaci dukkhassa j±n±s²ti tva½ t±ta raµµhap±la appamattakampi kalabh±ga½ dukkhassa na j±n±si na saras²ti attho. Maraŗenapi te maya½ ak±mak± vin± bhaviss±m±ti sacepi tava amhesu j²vam±nesu maraŗa½ bhaveyya, tena te maraŗenapi maya½ ak±mak± anicchak± na attano ruciy± vin± bhaviss±ma, tay± viyoga½ p±puŗiss±m±ti attho. Ki½ pana maya½ tanti eva½ sante ki½ pana ki½ n±ma ta½ k±raŗa½, yena maya½ ta½ j²vanta½ anuj±niss±ma. Atha v± ki½ pana maya½ tanti kena pana k±raŗena maya½ ta½ j²vanta½ anuj±niss±m±ti evamettha attho daµµhabbo.
296. Tatthev±ti yattha na½ µhita½ m±t±pitaro n±nuj±ni½su, tattheva µh±ne. Anantarahit±y±ti kenaci attharaŗena anatthat±ya. Paric±reh²ti gandhabbanaµan±µak±d²ni paccupaµµhapetv± tattha sah±yakehi saddhi½ yath±sukha½ indriy±ni c±rehi sańc±rehi, ito cito ca upaneh²ti vutta½ hoti. Atha v± paric±reh²ti gandhabbanaµan±µak±d²ni paccupaµµhapetv± sah±yakehi saddhi½ la¼a upala¼a rama, k²¼ass³tipi vutta½ hoti. K±me paribhuńjantoti attano puttad±rehi saddhi½ bhoge bhuńjanto. Puńń±ni karontoti buddhańca dhammańca saŖghańca ±rabbha d±nappad±n±d²ni sugatimaggasa½sodhak±ni kusalakamm±ni karonto. Tuŗh² ahos²ti kath±nuppabandhavicchedanattha½ nir±l±pasall±po ahosi.
Athassa m±t±pitaro tikkhattu½ vatv± paµivacanampi alabham±n± sah±yake pakkos±petv± “esa vo sah±yako pabbajituk±mo, niv±retha nan”ti ±ha½su. Tepi ta½ upasaŖkamitv± tikkhattu½ avocu½, tesampi tuŗh² ahosi. Tena vutta½– atha kho raµµhap±lassa kulaputtassa sah±yak±…pe… tuŗh² ahos²ti. Athassa sah±yak±na½ tikkhattu½ vatv± etadahosi– “sace aya½ pabbajja½ alabham±no marissati, na koci guŗo labbhati. Pabbajita½ pana na½ m±t±pitaropi k±lena k±la½ passissanti, mayampi passiss±ma, pabbajj±pi ca n±mes± bh±riy±, divase divase mattik±patta½ gahetv± piŗ¹±ya caritabba½, ekaseyya½ ekabhatta½ brahmacariya½ atidukkara½, ayańca sukhum±lo n±garikaj±tiyo, so ta½ caritu½ asakkonto puna idheva ±gamissati, handassa m±t±pitaro anuj±n±pess±m±”ti. Te tath± aka½su. M±t±pitaropi na½ “pabbajitena ca pana te m±t±pitaro uddassetabb±”ti ima½ katika½ katv± anuj±ni½su. Tena vutta½– “atha kho raµµhap±lassa kulaputtassa sah±yak± yena raµµhap±lassa kulaputtassa m±t±pitaro…pe… anuńń±tosi m±t±pit³hi…pe… uddassetabb±”ti. Tattha uddassetabb±ti uddha½ dassetabb±, yath± ta½ k±lena k±la½ passanti, eva½ ±gantv± att±na½ dassetabb±.
299. Bala½ gahetv±ti sapp±yabhojan±ni bhuńjanto ucch±dan±d²hi ca k±ya½ pariharanto k±yabala½ janetv± m±t±pitaro vanditv± assumukha½ ń±tiparivaµµa½ pah±ya yena bhagav± tenupasaŖkami…pe… pabb±jetu ma½, bhante, bhagav±ti. Bhagav± sam²pe µhita½ ańńatara½ bhikkhu½ ±mantesi– “tena hi bhikkhu raµµhap±la½ pabb±jehi ceva upasamp±dehi c±”ti. S±dhu, bhanteti kho so bhikkhu bhagavato paµissutv± raµµhap±la½ kulaputta½ jinadattiya½ saddhivih±rika½ laddh± pabb±jesi ceva upasamp±desi ca. Tena vutta½– “alattha kho raµµhap±lo kulaputto bhagavato santike pabbajja½, alattha upasampadan”ti.
Pahitatto viharantoti dv±dasa sa½vacchar±ni eva½ viharanto. Neyyapuggalo hi ayam±yasm±, tasm± puńńav± abhin²h±rasampannopi sam±no “ajja ajjeva arahattan”ti samaŗadhamma½ karontopi dv±dasame vasse arahatta½ p±puŗi.
Yena bhagav± tenupasaŖkam²ti mayha½ m±t±pitaro pabbajja½ anuj±nam±n±– “tay± k±lena k±la½ ±gantv± amh±ka½ dassana½ d±tabban”ti vatv± anuj±ni½su, dukkarak±rik± kho pana m±t±pitaro, ahańca yenajjh±sayena pabbajito, so me matthaka½ patto, id±ni bhagavanta½ ±pucchitv± att±na½ m±t±pit³na½ dassess±m²ti cintetv± ±pucchituk±mo upasaŖkami. Manas±k±s²ti “ki½ nu kho raµµhap±le gate koci upaddavo bhavissat²”ti manasi ak±si. Tato “bhavissat²”ti ńatv± “sakkhissati nu kho raµµhap±lo ta½ madditun”ti olokento tassa arahattasampatti½ disv± “sakkhissat²”ti ańń±si. Tena vutta½– yath± bhagav± ańń±si…pe… k±la½ mańńas²ti.
Migac²reti eva½n±make uyy±ne. Tańhi rańń±– “ak±le sampattapabbajit±na½ dinnameva ida½, yath±sukha½ paribhuńjant³”ti evamanuńń±tameva ahosi, tasm± thero– “mama ±gatabh±va½ m±t±pit³na½ ±rocess±mi, te me p±dadhovana-uŗhodakap±damakkhanatel±d²ni pesissant²”ti cittampi anupp±detv± uyy±nameva p±visi. Piŗ¹±ya p±vis²ti dutiyadivase p±visi.
Majjhim±y±ti sattadv±rakoµµhakassa gharassa majjhime dv±rakoµµhake. Ullikh±pet²ti kappakena kese pahar±peti. Etadavoc±ti– “ime samaŗak± amh±ka½ piyaputtaka½ pabb±jetv± cor±na½ hatthe nikkhipitv± viya ekadivasampi na dass±penti, eva½ pharusak±rak± ete puna ima½ µh±na½ upasaŖkamitabba½ mańńanti, ettova nika¹¹hitabb± ete”ti cintetv± eta½ “imehi muŗ¹akeh²”ti-±divacana½ avoca. ѱtid±s²ti ń±tak±na½ d±s². ¾bhidosikanti p±riv±sika½ ekaratt±tikkanta½ p³tibh³ta½. Tatth±ya½ padattho– p³tibh±vadosena abhibh³toti abhidoso, abhidosova ±bhidosiko. Ekaratt±tikkantasseva n±masańń± es± yadida½ ±bhidosikoti, ta½ ±bhidosika½. Kumm±santi yavakumm±sa½. Cha¹¹etuk±m± hot²ti yasm± antamaso d±sakammak±r±na½ gor³p±nampi aparibhog±raho, tasm± na½ kacavara½ viya bahi cha¹¹etuk±m± hoti. Sacetanti sace eta½. Bhagin²ti ariyavoh±rena attano dh±ti½ ń±tid±si½ ±lapati. Cha¹¹an²yadhammanti cha¹¹etabbasabh±va½. Ida½ vutta½ hoti– “bhagini eta½ sace bahi cha¹¹an²yadhamma½ nissaµµhapariggaha½, idha me patte ±kir±h²”ti. Ki½ pana eva½ vattu½ labbhati vińńatti v± payuttav±c± v± na hot²ti. Na hoti. Kasm±? Nissaµµhapariggahatt±. Yańhi cha¹¹an²yadhamma½ nissaµµhapariggaha½, yattha s±mik± an±lay± honti, ta½ sabba½ “detha ±haratha ±kirath±”ti vattu½ vaµµati. Teneva hi ayam±yasm± agga-ariyava½siko sam±nopi evam±ha.