Catu-ap±yamukhakath±vaººan±
280. Asamp±puºantoti ±rabhitv±pi sampajjitumasakkonto. Avisaham±noti ±rabhitumeva asakkonto. “Kh±r²”ti t±pasaparikkh±rasseta½ adhivacana½, so ca anekabhedoti vibhajitv± dassetu½ “araº²”ti-±di vutta½. Tattha araº²ti heµµhimuparimavasena aggidhamanaka½ araº²dvaya½. Kamaº¹al³ti kuº¹ik±. Suj±ti homadabbi. Suj±saddo hi homakammani habyann±d²namuddharaºattha½ katadabbiya½ vattati yath± ta½ k³µadantasutte “paµhamo v± dutiyo v± suja½ paggaºhant±nan”ti (d². ni. 1.341). Tath± hi imasmi½yeva µh±ne ±cariyena vutta½ “suj±ti dabb²”ti (d². ni. µ². 1.280). Habyann±d²na½ sukhaggahaºattha½ j±yat²ti hi suj±. Keci pana imamatthamavic±retv± tunnatthameva gahetv± “s³c²”ti paµhanti, tadayuttameva ±cariyena tath± avaººitatt±. Camati adat²ti camaro, migaviseso, tassa v±lena kat± b²jan² c±mar±. ¾disaddena tidaº¹atighaµik±d²ni saªgaºh±ti. Kucchitena vaªk±k±rena j±yat²ti k±jo yath± “k±lavaºan”ti; kacati bh±ra½ bandhati etth±ti v± k±co. Duvidhampi hi padamicchanti saddavid³. Kh±ribharitanti kh±r²hi paripuººa½. Ekena vi-k±rena pada½ va¹¹hetv± “kh±rivividhan”ti paµhant±na½ v±de samuccayasam±sena attha½ dassento “ye pan±”ti-±dim±ha. Nanu upasampannassa bhikkhuno s±sanikopi yo koci anupasampanno atthato paric±rakova hoti api kh²º±savas±maºero, kimaªga½ pana b±hirakapabbajiteti anuyoga½ pati tattha visesa½ dassetu½ “k±mañc±”ti-±di vutta½. Vuttanayen±ti “kappiya…pe… vattakaraºavasen±”ti eva½ vuttanayena. Anekasatasahassasa½varavinayasam±d±navasena upasampannabh±vassa visiµµhabh±vato kh²º±savas±maºeropi puthujjanabhikkhuno paric±rakoti vutto.
“Navakoµisahass±ni, as²tisatakoµiyo;
paññ±sasatasahass±ni, chatti½sa ca pun±pare.
Ete sa½varavinay±, sambuddhena pak±sit±;
peyy±lamukhena niddiµµh±, sikkh± vinayasa½vare”ti. (Visuddhi. 1.20; apa. aµµha. 2.55; paµi. ma. aµµha. 1.2.37).
Eva½ vuttappabhed±na½ anekasatasahass±na½ sa½varavinay±na½ sam±d±ya sikkhanena uparibh³t± aggabh³t± sampad±ti hi upasampad±, t±ya cesa upasampad±ya puthujjanabhikkhu upasampannoti. Aya½ pan±ti yath±vuttalakkhaºo t±paso. T±pas± hi kammav±dikiriyav±dino, na s±sanassa paµ±º²bh³t±, yato nesa½ pabbajitum±gat±na½ vin±va titthiyapariv±sena khandhake pabbajj± anuññ±t±. Tapo etesamatth²ti t±pas± ta-k±rassa d²gha½ katv±. “Lomas±”ti-±d²su viya hi sa-paccayamicchanti saddavid³. Ida½ vutta½ hoti– k±ma½ kh²º±savopi s±maºero puthujjanassa bhikkhuno atthato paric±rakova hoti, so pana vattakaraºamatteneva paric±rako, na l±makabh±vena. T±paso tu guºavasena ceva veyy±vaccakaraºavasena ca l±makabh±veneva paric±rako, na vattakaraºamattena, evamimesa½ n±n±karaºa½ sandh±ya t±pasasseva paric±rakat± vutt±ti. “Kasm±”ti-±din± codako k±raºa½ codeti. “Yasm±”ti-±din± ±cariyo k±raºa½ dassetv± pariharati. Eva½ saªkhepato pariharitamattha½ vivaritu½ “imasmiñh²”ti-±di vutta½. Asakkontanti asamatthanena vippaµipajjanta½ alajji½. Khuradh±r³pamanti khuradh±r±na½ matthakeneva akkamitv± gaman³pama½. Bahujanasammat±ti mah±janena seµµhasammat±. Aññeti apare bhikkh³. Idh±ti t±pasapabbajj±ya. Chandena saha carant²ti sachandac±rino, yath±k±ma½ paµipannak±ti vutta½ hoti. Anusikkhantoti diµµh±nugatiy± sikkhanto. T±pas±va bahuk± honti, na bhikkh³. Kud±lapiµak±na½ nibbacana½ heµµh± vuttameva. Bahujanakuh±panatthanti bahuno janassa vimh±panattha½ Aggis±lanti aggihuttas±la½. N±n±d±r³h²ti pal±sarukkhadaº¹±d²hi n±n±vidhasamidh±d±r³hi. Homakaraºavasen±ti yaññakaraºavasena. Udakavasenettha p±n±g±ra½. Ten±ha “p±n²ya½ upaµµhapetv±”ti-±di. Ya½ bhattapuµa½ v± y±ni taº¹ul±d²ni v±ti sambandho. Ambilay±gu n±ma takk±di-ambilasa½yutt± y±gu. Taºh±d²hi ±masitabbato c²var±di ±misa½ n±ma. Va¹¹hiy±ti diguºatiguº±diva¹¹hiy±. Kuµumba½ saºµhapet²ti dhana½ patiµµh±peti. Yath±vuttamattha½ p±¼iya½ nidassanamattena vuttanti ±ha “ida½ panassa paµipattimukhan”ti, ida½ pana p±¼ivacana½ assa catutthassa puggalassa kohaññapaµipattiy± mukhamattanti attho. Kasm±ti ce? So hi n±n±vidhena kohaññena loka½ vimh±payanto tattha acchati. Ten±ha “imin± h²”ti-±di. Evanti “tattha p±n²ya½ upaµµhapetv±”ti-±din± vuttanayena. “Sabb±pi t±pasapabbajj± niddiµµh±”ti dhamm±dhiµµh±nanayena dassitameva puggal±dhiµµh±nanayena vivaritu½ “aµµhavidh± h²”ti-±di vutta½. Khal±d²su manuss±na½ santike upatiµµhitv± v²himuggam±satil±d²ni bhikkh±cariyaniy±mena saªka¹¹hitv± uñchana½ uñch±, s± eva cariy± vutti etesanti uñch±cariy±. Aggipakkik±ya bhattabhikkh±ya j²vant²ti aggipakkik±, na aggipakkik± anaggipakkik±, taº¹ulabhikkh±ya eva j²vik±ti vutta½ hoti. Uñch±cariy± hi khal±d²ni gantv± upatiµµhitv± manussehi diyyam±na½ khalagga½ n±ma dhañña½ paµiggaºhanti, anaggipakkik± pana t±disamapaµiggaºhitv± taº¹ulameva paµiggaºhant²ti ayametesa½ viseso. Na saya½ pacant²ti as±map±k±, pakkabhikkh±ya eva j²vik±. Ayo viya kaµµhino muµµhippam±ºo p±s±ºo ayamuµµhi n±ma, tena vattant²ti ayamuµµhik±. Dantena upp±µita½ vakkala½ rukkhattaco dantavakkala½, tena vattant²ti dantavakkalik±. Pavatta½ rukkh±dito p±t±pita½ phala½ bhuñjanti s²len±ti pavattaphalabhojino. Paº¹upal±sasaddassa ekasesanayena dvidh± attho, jiººat±ya paº¹ubh³ta½ pal±sañceva jiººapakkabh±vena ta½sadisa½ pupphaphal±di c±ti. Tena vakkhati “saya½ patit±neva pupphaphalapaº¹upal±s±d²ni kh±dant± y±pent²”ti, (d². ni. aµµha. 1.280) tena vattant²ti paº¹upal±sik±, saya½patitapaººapupphaphalabhojino. Id±ni te aµµhavidhepi sar³pato dassetu½ “tatth±”ti-±di vutta½. Keºiyajaµilavatthu khandhakavaººan±ya (mah±va. aµµha. 300) gahetabba½. Saªka¹¹hitv±ti bhikkh±cariy±vasena ekajjha½ katv±. Taº¹ulabhikkhanti taº¹ulameva bhikkha½. Bhikkhitabb± y±citabb±, bhikkh³na½ ayanti v± bhikkh±ti hi bhikkh±saddo taº¹ul±d²supi niru¼ho. Tena vutta½ “pacitv± paribhuñjant²”ti. Bhikkh±pariyeµµhi n±ma dukkh±ti paresa½ gehato geha½ gantv± bhikkh±ya pariyesan± n±ma d²navuttibh±vena dukkh±. Ye pana “p±s±ºassa pariggaho n±ma dukkho pabbajitass±”ti danteheva upp±µetv± kh±danti, te dantavakkalik± n±m±ti aya½ aµµhakath±muttakanayo. Paº¹upal±sasaddo pupphaphalavisayopi sadisat±kappanen±ti dasseti “pupphaphalapaº¹upal±s±d²n²”ti imin±. Teti paº¹upal±sik±. Nidassanamattameta½ aññesampi tath± bhedasambhavato. P±puºanaµµh±neti gahetu½ samp±puºanaµµh±ne. Ekarukkhatoti paµhama½ upagatarukkhato. Kathamett±vat± sabb±pi t±pasapabbajj± niddiµµh±ti codan± na t±va visodhit±ti ±ha “im± pan±”ti-±di. Cat³hiyev±ti “kh±rividham±d±y±”ti-±din± vutt±hi pavattaphalabhojanik±, kandam³laphalabhojanik±, agy±g±rik±, ±g±rik± ceti cat³hi eva t±pasapabbajj±hi. Ag±ra½ bhajant²ti ag±ra½ niv±sabh±vena upagacchanti. Imin± hi “catudv±ra½ ag±ra½ karitv± acchat²”ti-±din± idha vutt±ya catutth±ya t±pasapabbajj±ya tesamavarodhata½ dasseti. Evamitaresupi paµilomato yojan± veditabb±. Aggiparicaraºavasena agy±g±ra½ bhajanti Eva½ pana tesamavarodhata½ vadanto tadanur³pa½ imesampi pacceka½ duvidhata½ dasset²ti daµµhabba½. 281. ¾cariyena pokkharas±tin± saha pavattat²ti s±cariyako, tassa. Ap±yamukhamp²ti vin±sak±raºampi. Pageva vijj±caraºasampad±ya sandissaneti pi-saddo garah±ya½. Tena vutta½ “api nu tva½ im±ya anuttar±ya vijj±caraºasampad±ya sandissasi s±cariyako”ti-±di. Tatr±yamaµµhakath±muttakanayo– “no hida½ bho gotam±”ti sandissana½ paµikkhipitv± asandissan±k±rameva vibh±vetu½ “ko c±han”ti-±di vutta½. S±cariyako aha½ ko ca k²diso hutv± anuttar±ya vijj±caraºasampad±ya sandiss±mi, anuttar± vijj±caraºasampad± k± ca k²dis± hutv± s±cariyake mayi sandissati, ±rak± aha½…pe… s±cariyakoti saha p±µhasesena yojan±. 282. Ap±ye vin±sanup±ye niyutto ±p±yiko. Tabbh±va½ na parip³reti parip³retu½ na sakkot²ti aparip³ram±no, tabbh±vena aparipuººoti attho. Attan± ±p±yikena honten±pi tabbh±va½ aparip³ram±nena pokkharas±tin± es± v±c± bh±sit±ti atthato sambandhatt± katvatthe ceta½ paccattavacananti ±ha “±p±yiken±pi aparip³ram±nen±”ti. Apica attan± aparip³ram±nena ±p±yiken±pi saya½ aparip³ram±n±p±yikena hutv±pi pokkharas±tin± es± v±c± bh±sit±ti atthayuttito itthambh³talakkhaºe ceta½ paccattavacanantipi eva½ vutta½. Añño hi saddakkamo, añño atthakkamoti. Keci pana “karaºatthameva dassetu½ eva½ vuttan”ti vadanti, tadayuttameva padadvayassa kattupadena sam±natthatt±, sam±natth±nañca pad±na½ aññamañña½ karaºabh±v±nupapattito, alamatipapañcena.