P³raºakassapav±davaººan±
165. Ekamid±hanti ettha idanti nip±tamatta½, eka½ samayamicceva attho. Sammodeti sammodana½ karot²ti sammodan²ya½. An²yasaddo hi bahul± katvatth±bhidh±yako yath± “niyy±nik±”ti, (dha. sa. suttantadukam±tik± 97) sammodana½ v± janet²ti sammodaniya½ taddhitavasena. Saritabbanti s±raº²ya½, saraºassa anucchavikanti v± s±raºiya½, etamattha½ dassetu½ “sammodajanaka½ saritabbayuttakan”ti vutta½, saritabbayuttakanti ca saraº±nucchavikanti attho. 166. Sahatth±ti sahattheneva, tena suddhakatt±ra½ dasseti, ±ºattiy±ti pana hetukatt±ra½, nissaggiyath±var±dayopi idha sahattha karaºeneva saªgahit±. Hatth±d²n²ti hatthap±dakaººan±s±d²ni. Pacana½ dahana½ vib±dhananti ±ha “daº¹ena upp²¼entass±”ti. Papañcas³daniya½ n±ma majjhim±gamaµµhakath±ya½ pana “pacato”ti etassa “tajjentassa v±”ti (ma. ni. aµµha. 3.97) dutiyopi attho vutto, idha pana tajjana½, paribh±sanañca daº¹ena saªgahetv± “daº¹ena upp²¼entassa icceva vuttan”ti (d². ni. µ². 1.166) ±cariyena vutta½, adhun± pana potthakesu “tajjentassa v±”ti p±µhopi bahuso dissati. Sokanti sokak±raºa½, socanantipi yujjati k±raºasamp±danena phalassapi kattabbato. Pareh²ti attano vacanakarehi kammabh³tehi. Phandatoti ettha parassa phandanavasena suddhakattuttho na labbhati, atha kho attano phandanavasenev±ti ±ha “para½ phandanta½ phandanak±le sayampi phandato”ti, attan± katena parassa vib±dhanapayogena sayampi phandatoti attho. “Atip±t±payato”ti pada½ suddhakattari, hetukattari ca pavattat²ti dasseti “hanantass±pi han±pentass±p²”ti imin±. Sabbatth±ti “±diyato”ti-±d²su. Karaºak±raºavasen±ti saya½k±rapara½k±ravasena. Gharabhittiy± anto ca bahi ca sandhi gharasandhi. Kiñcipi asesetv± niravaseso lopo vilumpana½ nillopoti ±ha “mah±vilopan”ti. Ek±g±re niyutto vilopo ek±g±riko. Ten±ha “ekamev±”ti-±di. “Paripanthe tiµµhato”ti ettha acchindanatthameva tiµµhat²ti ayamattho pakaraºato siddhoti dasseti “±gat±gat±nan”ti-±din±. “Parito sabbaso panthe hanana½ paripantho”ti (d². ni. µ². 1.166) ayamatthopi ±cariyena vutto. Karom²ti saññ±y±ti sañcetanikabh±vam±ha, teneta½ dasseti “sañcicca karotopi na kar²yati n±ma, pageva asañcicc±”ti. P±pa½ na kar²yat²ti pubbe asato upp±detu½ asakkuºeyyatt± p±pa½ akatameva n±ma. Ten±ha “natthi p±pan”ti. Yadi eva½ katha½ satt± p±pe pavattant²ti attano v±de parehi ±ropita½ dosamapanetuk±mo p³raºo imamatthampi dasset²ti ±ha “satt± pan±”ti-±di. Saññ±mattameta½ “p±pa½ karont²”ti, p±pa½ pana natthev±ti vutta½ hoti. Eva½ kirassa hoti– imesa½ satt±na½ hi½s±dikiriy± att±na½ na p±puº±ti tassa niccat±ya nibbik±ratt±, sar²ra½ pana acetana½ kaµµhakaliªgar³pama½, tasmi½ vikopitepi na kiñci p±panti. Pariyanto vuccati nemi pariyos±ne µhitatt±. Tena vutta½ ±cariyena “nisitakhuramayanemin±”ti (d². ni. µ². 1.166). Dutiyavikappe cakkapariyos±nameva pariyanto, khurena sadiso pariyanto yass±ti khurapariyanto. Khuraggahaºena cettha khuradh±r± gahit± tadavarodhato. P±¼iya½ cakken±ti cakk±k±rakatena ±vudhavisesena. Ta½ ma½sakhalakaraºasaªkh±ta½ nid±na½ k±raºa½ yass±ti tatonid±na½, “paccattavacanassa to-±deso, sam±se cassa lop±bh±vo”ti (p±r±. aµµha. 1.21) aµµhakath±su vutto. “Paccattatthe nissakkavacanampi yujjat²”ti (s±rattha. µ². paµhamamah±saªg²tikath±vaººan±) ±cariyas±riputtatthero. “K±raºatthe nip±tasamud±yo”tipi akkharacintak±. Gaªg±ya dakkhiºadis± appatir³padeso, uttaradis± pana patir³padesoti adhipp±yena “dakkhiºañce”ti-±di vutta½, tañca desadis±padesena tanniv±sino sandh±y±ti dassetu½ “dakkhiºat²re”ti-±dim±ha. Hananad±nakiriy± hi tad±yatt±. Mah±y±ganti mah±vijitarañño yaññasadisampi mah±y±ga½. Damasaddo indriyasa½varassa, uposathas²lassa ca v±cakoti ±ha “indriyadamena uposathakammen±”ti. Keci pana uposathakammen±’ti ida½ indriyadamassa visesana½, tasm± ‘uposathakammabh³tena indriyadamen±’ti” attha½ vadanti, tadayuttameva tadubhayatthav±cakatt± damasaddassa, atthadvayassa ca visesavuttito. Adhun± hi katthaci potthake v±-saddo, ca-saddopi dissati. S²lasa½yamen±ti tadaññena k±yikav±casikasa½varena. Saccavacanen±ti amosavajjena. Tassa visu½ vacana½ loke garutarapuññasammatabh±vato. Yath± hi p±padhammesu mus±v±do garutaro, eva½ puññadhammesu amosavajjo. Ten±ha bhagav± itivuttake–
“Ekadhamma½ at²tassa, mus±v±dissa jantuno;
vitiººaparalokassa, natthi p±pa½ ak±riyan”ti. (Itivu. 27).
Pavatt²ti yo karoti, tassa sant±ne phalupp±dapaccayabh±vena uppatti. Evañhi “natthi kamma½, natthi kammaphalan”ti akiriyav±dassa paripuººat±. Sati hi kammaphale kamm±namakiriyabh±vo katha½ bhavissati. Sabbath±p²ti “karoto”ti-±din± vuttena sabbappak±renapi. Labujanti likuca½. P±papuññ±na½ kiriyameva paµikkhipati, na raññ± puµµha½ sandiµµhika½ s±maññaphala½ by±karot²ti adhipp±yo. Idañhi avadh±raºa½ vip±kapaµikkhepanivattanattha½. Yo hi kamma½ paµikkhipati, tena atthato vip±kopi paµikkhittoyeva n±ma hoti. Tath± hi vakkhati “kamma½ paµib±hanten±p²”ti-±di (d². ni. aµµha. 1.170-172). Paµir±j³hi anabhibhavan²yabh±vena visesato jitanti vijita½, ekassa rañño ±º±pavattideso. “M± mayha½ vijite vasath±”ti apas±dan± pabbajitassa pabb±janasaªkh±t± viheµhan±yev±ti vutta½ “viheµhetabban”ti. Tena vuttassa atthassa “evametan”ti upadh±raºa½ sallakkhaºa½ uggaºhana½, tadamin± paµikkhipat²ti ±ha “s±rato aggaºhanto”ti. Tassa pana atthassa addhaniyabh±v±p±danavasena cittena sandh±raºa½ nikkujjana½, tadamin± paµikkhipat²ti dasseti “s±ravaseneva…pe… aµµhapento”ti imin±. S±ravasenev±ti uttamavaseneva, avitathatt± v± parehi anucc±lito thirabh³to attho apheggubh±vena s±roti vuccati, ta½vasenev±ti attho. Nissaraºanti vaµµato niyy±na½. Paramatthoti avipar²tattho, uttamassa v± ñ±ºass±rammaºabh³to attho. Byañjana½ pana tena uggahitañceva nikkujjitañca tath±yeva bhagavato santike bh±sitatt±.