Gat± seti ettha se-iti nip±tamatta½. Na te gamissanti ap±yabh³minti te buddha½ saraºa½ gat± tannimitta½ ap±ya½ na gamissanti. M±nusanti ca g±th±bandhavasena visaññoganiddeso, manussesu j±tanti attho. Devak±yanti devasaªgha½, devapura½ v± “dev±na½ k±yo sam³ho etth±”ti katv±.
“Aparamp²”ti-±din± sa¼±yatanavagge moggall±nasa½yutte (sa½. ni. 4.341) ±gata½ aññampi phalam±ha, aparampi phala½ mah±moggall±nattherena vuttanti attho. Aññe deveti asaraºaªgate deve. Dasahi µh±neh²ti dasahi k±raºehi. “Dibben±”ti-±di tassar³padassana½. Adhigaºhant²ti abhibhavanti atikkamitv± tiµµhanti. “Esa nayo”ti imin± “s±dhu kho dev±naminda dhammasaraºagamana½ hot²”ti (sa½. ni. 4.341) suttapada½ atidisati. Vel±masutta½ n±ma aªguttaranik±ye navanip±te j±tigottar³pabhogasaddh±paññ±d²hi mariy±davel±tikkantehi u¼±rehi guºehi samann±gatatt± vel±man±makassa bodhisattabh³tassa catur±s²tisahassar±j³na½ ±cariyabr±hmaºassa d±nakath±paµisaññutta½ sutta½ (a. ni. 9.20) tattha hi kar²sassa catutthabh±gappam±º±na½ catur±s²tisahassasaªkhy±na½ suvaººap±tir³piyap±tika½sap±t²na½ yath±kkama½ r³piyasuvaººa hiraññap³r±na½, sabb±laªk±rapaµimaº¹it±na½, catur±s²tiy± hatthisahass±na½ catur±s²tiy± assasahass±na½, catur±s²tiy± rathasahass±na½, catur±s²tiy± dhenusahass±na½, catur±s²tiy± kaññ±sahass±na½, catur±s²tiy± pallaªkasahass±na½, catur±s²tiy± vatthakoµisahass±na½, aparim±ºassa ca khajjabhojj±dibhedassa ±h±rassa pariccajanavasena sattam±s±dhik±ni sattasa½vacchar±ni nirantara½ pavattavel±mamah±d±nato ekassa sot±pannassa dinnad±na½ mahapphalatara½, tato sata½sot±pann±na½ dinnad±nato ekassa sakad±g±mino, tato ekassa an±g±mino, tato ekassa arahato, tato ekassa paccekabuddhassa, tato samm±sambuddhassa, tato buddhappamukhassa saªghassa dinnad±na½ mahapphalatara½, tato c±tuddisa½ saªgha½ uddissa vih±rakaraºa½, tato saraºagamana½ mahapphalataranti ayamattho pak±sito. Vuttañheta½–
“Ya½ gahapati vel±mo br±hmaºo d±na½ ad±si mah±d±na½, yo ceka½ diµµhisampanna½ bhojeyya, ida½ tato mahapphalatara½, yo ca sata½ diµµhisampann±na½ bhojeyya, yo ceka½ sakad±g±mi½ bhojeyya, ida½ tato mahapphalataran”ti-±di (a. ni. 9.20).

Imin± ca ukkaµµhaparicchedato lokuttarasseva saraºagamanassa phala½ dassitanti veditabba½. Tath± hi vel±masuttaµµhakath±ya½ vutta½ “saraºa½ gaccheyy±ti ettha maggen±gata½ anivattanasaraºa½ adhippeta½, apare pan±hu ‘att±na½ niyy±tetv± dinnatt± saraºagamana½ tato mahapphalataran’ti vuttan”ti (a. ni. aµµha. 3.9.20) k³µadantasuttaµµhakath±ya½ pana vakkhati “yasm± ca saraºagamana½ n±ma tiººa½ ratan±na½ j²vitaparicc±gamaya½ puññakamma½ saggasampatti½ deti, tasm± mahapphalatarañca mah±nisa½satarañc±ti veditabban”ti (d². ni. aµµha. 1.350, 351) imin± pana nayena lokiyass±pi saraºagamanassa phala½ idha dassitamev±ti gahetabba½. ¾cariyadhammap±lattherenapi (d². ni. µ². 1.250) hi ayamevattho icchitoti viññ±yati idha ceva aññ±su ca majjhim±gamaµ²k±d²su avisesatoyeva vuttatt±, ±cariyas±riputtattheren±pi ayamattho abhimato siy± s±ratthad²paniya½, (s±rattha. µ². verañjaka-aº¹avaººan±.15) aªguttaraµ²k±yañca tadubhayas±dh±raºavacanato. Apare pana vadanti “k³µadantasuttaµµhakath±yampi (d². ni. µ². 1.249) lokuttarasseva saraºagamanassa phala½ vuttan”ti, tadayuttameva tath± avuttatt±. “Yasm±…pe… det²”ti hi tadubhayas±dh±raºak±raºavasena tadubhayass±pi phala½ tattha vuttanti. Vel±masutt±d²nanti ettha ±disaddena (a. ni. 4.34; itivu. 90) aggappas±dasuttachattam±ºavakavim±n±d²na½ (vi. va. 886 ±dayo) saªgaho daµµhabbo.

Aññ±ºa½ n±ma vatthuttayassa guº±namaj±nana½ tattha sammoho. Sa½sayo n±ma “buddho nu kho, na nu kho”ti-±din± (d². ni. aµµha. 2.216) vicikicch±. Micch±ñ±ºa½ n±ma vatthuttayassa guº±na½ aguºabh±vaparikappanena vipar²tagg±ho. ¾disaddena an±dar±g±rav±d²na½ saªgaho. Sa½kilissat²ti sa½kiliµµha½ mal²na½ bhavati. Na mah±jutikanti-±dipi sa½kilesapariy±yo eva. Tattha na mah±jutikanti na mahujjala½, aparisuddha½ apariyod±tanti attho. Na mah±vipph±ranti na mah±nubh±va½, apaº²ta½ anu¼±ranti attho. S±vajjoti taºh±diµµh±divasena sadoso. Tadeva phalavasena vibh±vetu½ “aniµµhaphalo”ti vutta½, s±vajjatt± akantiphalo hot²ti attho. Lokiyasaraºagamana½ sikkh±sam±d±na½ viya agahitak±lapariccheda½ j²vitapariyantameva hoti, tasm± tassa khandhabhedena bhedo, so ca taºh±diµµh±divirahitatt± adosoti ±ha “anavajjo k±lakiriy±ya hot²”ti. Soti anavajjo saraºagamanabhedo. Satipi anavajjatte iµµhaphalopi na hoti, pageva aniµµhaphalo avip±katt±. Na hi ta½ akusala½ hoti, atha kho bhedanamattanti adhipp±yo. Bhavantarep²ti aññasmimpi bhave.
Dharasaddassa dvikammikatt± “up±sakan”ti idampi kammameva, tañca kho ±k±raµµh±neti atthamatta½ dassetu½ “up±sako ayanti eva½ dh±ret³”ti vutta½. Dh±ret³ti ca upadh±ret³ti attho. Upadh±raºañcettha j±nanamev±ti dasseti “j±n±t³”ti imin±. Up±sakavidhikosallatthanti up±sakabh±vavidh±nakosallattha½. Ko up±sakoti sar³papucch±, ki½ lakkhaºo up±sako n±m±ti vutta½ hoti. Kasm±ti hetupucch±, kena pavattinimittena up±sakasaddo tasmi½ puggale niru¼hoti adhipp±yo. Ten±ha “kasm± up±sakoti vuccat²”ti. Saddassa hi abhidheyye pavattinimittameva tadatthassa tabbh±vak±raºa½. Kimassa s²lanti vatasam±d±napucch±, k²disa½ assa up±sakassa s²la½, kittakena vatasam±d±nen±ya½ s²lasampanno n±ma hot²ti attho. Ko ±j²voti kammasam±d±napucch±, ko assa samm±-±j²vo, kena kammasam±d±nena assa ±j²vo sambhavat²ti pucchati, so pana micch±j²vassa parivajjanena hot²ti micch±j²vopi vibhaj²yati. K± vipatt²ti tadubhayesa½ vippaµipattipucch±, k± assa up±sakassa s²lassa, ±j²vassa ca vipatt²ti attho. S±maññaniddiµµhe hi sati anantarasseva vidhi v± paµisedho v±ti anantarassa gahaºa½. K± sampatt²ti tadubhayesameva samm±paµipattipucch±, k± assa up±sakassa s²lassa, ±j²vassa ca sampatt²ti vuttanayena attho. Sar³pavacanatth±disaªkh±tena pak±rena kirat²ti pakiººa½, tadeva pakiººaka½, anek±k±rena pavatta½ atthavinicchayanti attho.
Yo koc²ti khattiyabr±hmaº±d²su yo koci, imin± padena ak±raºamettha j±ti-±divisesoti dasseti, “saraºagato”ti imin± pana saraºagamanamevettha pam±ºanti. “Gahaµµho”ti ca imin± ±g±rikesveva up±sakasaddo niru¼ho, na pabbajj³pagates³ti. Tamattha½ mah±vaggasa½yutte mah±n±masuttena (sa½. ni. 5.1033) s±dhento “vuttañhetan”ti-±dim±ha. Tattha yatoti buddh±disaraºagamanato. Mah±n±m±ti attano c³¼apituno sukkodanassa putta½ mah±n±ma½ n±ma sakyar±j±na½ bhagav± ±lapati. Ett±vat±ti ettakena buddh±disaraºagamanena up±sako n±ma hoti, na j±ti-±d²hi k±raºeh²ti adhipp±yo. K±mañca tapussabhallik±na½ viya dvev±cika-up±sakabh±vopi atthi, so pana tad± vatthuttay±bh±vato kad±ciyeva hot²ti sabbad± pavatta½ tev±cika-up±sakabh±va½ dassetu½ “saraºagato”ti vutta½. Tepi hi pacch± tisaraºagat± eva, na cettha sambhavati añña½ paµikkhipitv± eka½ v± dve v± saraºagato up±sako n±m±ti imamatthampi ñ±petu½ eva½ vuttanti daµµhabba½.
Up±sanatoti teneva saraºagamanena, tattha ca sakkaccak±rit±ya g±ravabahum±n±diyogena payirup±sanato, imin± katvattha½ dasseti. Ten±ha “so h²”ti-±di.
Veramaºiyoti ettha vera½ vuccati p±º±tip±t±diduss²lya½, tassa maºanato hananato vin±sanato veramaºiyo n±ma, pañca viratiyo viratipadh±natt± tassa s²lassa. Tath± hi ud±haµe mah±n±masutte vutta½ “p±º±tip±t± paµivirato hot²”ti-±di (sa½. ni. 5.1033) “yath±h±”ti-±din± s±dhaka½, sar³pañca dasseti yath± ta½ uyy±nap±lassa ekeneva udakapatiµµh±napayogena ambasecana½, garusin±nañca. Yath±ha ambavim±ne (vi. va. 1151 ±dayo)–
“Ambo ca sitto samaºo ca nh±pito,
may± ca puñña½ pasuta½ anappaka½;
iti so p²tiy± k±ya½, sabba½ pharati attano”ti;
[“ambo ca siñcato ±si, samaºo ca nah±pito;
bahuñca puñña½ pasuta½, aho saphala½ j²vitan”ti. (Idha µ²k±ya½ m³lap±µho)]

Evam²disesu. Ett±vat±ti ettakena pañcaveraviratimattena.

Micch±vaºijj±ti ayuttavaºijj±, na samm±vaºijj±, as±ruppavaºijjakamm±n²ti attho. Pah±y±ti akaraºeneva pajahitv±. Dhammen±ti dhammato anapetena, tena micch±vaºijjakammena ±j²vanato aññampi adhammika½ ±j²vana½ paµikkhipati. Samen±ti avisamena, tena k±yavisam±diduccarita½ vajjetv± k±yasam±din± sucaritena ±j²vana½ dasseti. “Vuttañhetan”ti-±din± pañcaªguttarap±¼im±haritv± s±dhaka½, sar³pañca dasseti. V±ºij±na½ ayanti vaºijj±, yassa kassaci vikkayo, itthiliªgapadameta½. Satthavaºijj±ti ±vudhabhaº¹a½ katv± v± k±retv± v± yath±kata½ paµilabhitv± v± tassa vikkayo. Sattavaºijj±ti manussavikkayo. Ma½savaºijj±ti s³nak±r±dayo viya migas³kar±dike posetv± ma½sa½ samp±detv± vikkayo. Majjavaºijj±ti ya½ kiñci majja½ yojetv± tassa vikkayo. Visavaºijj±ti visa½ yojetv±, saªgahetv± v± tassa vikkayo. Tattha satthavaºijj± paroparodhanimittat±ya akaraº²y±ti vutt±, sattavaºijj± abhujissabh±vakaraºato, ma½savaºijj± vadhahetuto, majjavaºijj± pam±daµµh±nato, visavaºijj± par³pagh±tak±raºato.
Tassev±ti yath±vuttassa pañcaveramaºilakkhaºassa s²lassa ceva pañcamicch±vaºijj±dippah±nalakkhaºassa ±j²vassa ca paµiniddeso. Vipatt²ti bhedo, pakopo ca Eva½ s²la-±j²vavipattivasena up±sakassa vipatti½ dassetv± assaddhiy±divasenapi dassento “apic±”ti-±dim±ha. Y±y±ti assaddhiy±divippaµipattiy±. Caº¹±loti n²cadhammaj±tikaµµhena up±sakacaº¹±lo. Malanti mal²naµµhena up±sakamala½. Patikiµµhoti l±makaµµhena up±sakanih²no. S±piss±ti s±pi assaddhiy±divippaµipatti assa up±sakassa vipatt²ti veditabb±. K± pan±yanti vutta½ “te c±”ti-±di. Up±sakacaº¹±lasutta½, (a. ni. 5.175) up±sakaratanasuttañca pañcaªguttare. Tattha buddh±d²su, kammakammaphalesu ca saddh±vipariy±yo micch±vimokkho assaddhiya½, tena samann±gato assaddho. Yath±vuttas²lavipatti-±j²vavipattivasena duss²lo. “Imin± diµµh±din± ida½ n±ma maªgala½ hot²”ti eva½ b±lajanaparikappitena kot³halasaªkh±tena diµµhasutamutamaªgalena samann±gato kot³halamaªgaliko. Maªgala½ paccet²ti diµµhamaªgal±dibheda½ maªgalameva pattiy±yati no kammanti kammassakata½ no pattiy±yati. Ito ca bahiddh±ti ito sabbaññubuddhas±sanato bahiddh± b±hirakasamaye. Ca-saddo aµµh±napayutto, sabbattha “assaddho”ti-±d²su yojetabbo. Dakkhiºeyya½ pariyesat²ti duppaµipanna½ dakkhiº±rahasaññ² gavesati. Tatth±ti bahiddh± b±hirakasamaye. Pubbak±ra½ karot²ti paµhamatara½ d±nam±nan±dika½ kusalakiriya½ karoti, b±hirakasamaye paµhamatara½ kusalakiriya½ katv± pacch± s±sane karot²ti vutta½ hot²ti Tatth±ti v± tesa½ b±hirak±na½ titthiy±nantipi vadanti. Ettha ca dakkhiºeyyapariyesanapubbak±re eka½ katv± pañca dhamm± veditabb±.