S±riputtas²han±davaŗŗan±

145. “¾yasm± s±riputto”ti-±di p±µhaj±ta½. Sampas±dan²yeti sampas±dan²yasutte (d². ni. 3.141) vitth±rita½ por±ŗaµµhakath±ya½, tasm± mayampi tattheva na½ atthato vitth±rayiss±m±ti adhipp±yo.

Duss²la-±d²navavaŗŗan±

148. ¾gantv± vasanti ettha ±gantuk±ti ±vasatho, tadeva ag±ranti ±ha “±vasath±g±ranti ±gantuk±na½ ±vasathagehan”ti. Dvinna½ r±j³nanti licchavir±jamagadhar±j³na½. Sah±yak±ti sevak±. Kul±n²ti kuµumbike. Santhatanti santhari, sabba½ santhari sabbasanthari, ta½ sabbasanthari½. Bh±vanapu½sakaniddeso c±ya½. Ten±ha “yath± sabba½ santhata½ hoti, evan”ti.
149. Duss²loti ettha du-saddo abh±vattho “duppańńo”ti-±d²su (ma. ni. 1.449; a. ni. 5.10) viya, na garahatthoti ±ha “as²lo niss²lo”ti. Bhinnasa½varoti ettha yo sam±dinnas²lo kenaci k±raŗena s²labheda½ patto, so t±va bhinnasa½varo hoti. Yo pana sabbena sabba½ asam±dinnas²lo ±c±rah²no, so katha½ bhinnasa½varo n±ma hot²ti? Sopi s±dhusam±c±rassa parih±niyassa bheditatt± bhinnasa½varo eva n±ma. Vissaµµhasa½varo sa½vararahitoti hi vutta½ hoti.
Ta½ ta½ sippaµµh±na½. M±gh±tak±leti “m± gh±tetha p±ŗino”ti eva½ m±gh±t±ti ghosana½ ghositadivase.
Abbhuggacchati p±pako kittisaddo.
Ajjh±sayena maŖku hotiyeva vippaµis±ribh±vato.
Tass±ti duss²lassa. Sam±d±ya pavattiµµh±nanti uµµh±ya samuµµh±ya katak±raŗa½. ¾p±tha½ ±gacchat²ti ta½ manaso upaµµh±ti. Umm²letv± idhalokanti umm²lanak±le attano puttad±r±didassanavasena idha loka½ passati. Nim²letv± paralokanti nim²lanak±le gatinimittupaµµh±navasena paraloka½ passati. Ten±ha “catt±ro ap±y±”ti-±di. Pańcamapadanti “k±yassa bhed±”ti-±din± vutto pańcamo ±d²navakoµµh±so.