K±y±nupassan±
¾n±p±napabbavaººan±
374. ¾rammaºavasen±ti anupassitabbak±y±di-±rammaºavasena. Catudh± bhinditv±ti uddesavasena catudh± bhinditv±. Tato catubbidhasatipaµµh±nato ekeka½ satipaµµh±na½ gahetv± k±ya½ vibhajantoti p±µhaseso. Kathañc±ti ettha kathanti pak±rapucch±, tena niddisiyam±ne k±y±nupassan±pak±re pucchati. Ca-saddo byatireko, tena uddesav±rena ap±kaµa½ niddesav±rena vibh±viyam±na½ visesa½ joteti. B±hirakesupi ito ekadesassa sambhavato sabbappak±raggahaºa½ kata½ “sabbappak±rak±y±nupassan±nibbattakass±”ti, tena ye ime ±n±p±napabb±divasena ±gat± cuddasappak±r±, tadantogadh± ca ajjhatt±di-anupassan±ppak±r±, tath± k±yagat±satisutte (ma. ni. 3.153) vutt± kes±divaººasaºµh±nakasiº±rammaºacatukkajjh±nappak±r±, lokiy±dippak±r± ca, te sabbepi anavasesato saªgaºh±ti. Ime ca pak±r± imasmi½yeva s±sane, na ito bahiddh±ti vutta½ “sabbappak±ra…pe… paµisedhano c±”ti. Tattha tath±bh±vapaµisedhanoti sabbappak±rak±y±nupassan±nibbattakassa puggalassa aññas±sanassa nissayabh±vapaµisedhano, etena idha bhikkhaveti ettha idha-saddo antogadha-evasaddatthoti dasseti. Santi hi ekapad±nipi avadh±raº±ni yath± “v±yubhakkho”ti. Ten±ha “idheva bhikkhave samaºo”ti-±di. Paripuººasamaºappakaraºadhammo hi so puggalo, yo sabbappak±rak±y±nupassan±nibbattako. Parappav±d±ti paresa½ aññatitthiy±na½ n±nappak±r± v±d± titth±yatan±ni. Araññ±dikasseva bh±van±nur³pasen±sanata½ dassetu½ “imassah²”ti-±di vutta½. Duddamo damatha½ anupagato goºo k³µagoºo. Dohanak±le yath± thanehi anavasesato kh²ra½ na paggharati, eva½ dohapaµibandhin² k³µadhenu. R³pa-sadd±dike paµicca uppajjanaka-ass±do r³p±rammaº±diraso. Pubbe ±ciºº±rammaºanti pabbajjato pubbe, an±dimati v± sa½s±re paricit±rammaºa½. Nibandheyy±ti bandheyya. Satiy±ti sammadeva kammaµµh±nassa sallakkhaºavasena pavatt±ya satiy±. ¾rammaºeti kammaµµh±n±rammaºe. Da¼hanti thira½, yath± satok±rissa upac±rappan±bhedo sam±dhi ijjhati, tath± th±magata½ katv±ti attho. Vises±dhigamadiµµhadhammasukhavih±rapadaµµh±nanti sabbesa½ buddh±na½, ekacc±na½ paccekabuddh±na½, buddhas±vak±nañca vises±dhigamassa aññena kammaµµh±nena adhigatavises±na½ diµµhadhammasukhavih±rassa padaµµh±nabh³ta½. Vatthuvijj±cariyo viya bhagav± yog²na½ anur³paniv±saµµh±nupadisanato. Bhikkhu d²pisadiso araññe ekako viharitv± paµipakkhanimmathanavasena icchitatthas±dhanato phalamuttamanti s±maññaphala½ sandh±ya vadati. Parakkamajavayoggabh³minti bh±vanuss±hajavassa yoggakaraºabh³mibh³ta½. Addh±navasena pavatt±na½ ass±sapass±s±na½ vasena d²gha½ v± assasanto, ittaravasena pavatt±na½ ass±sapass±s±na½ vasena rassa½ v± assasantoti yojan±. Eva½ sikkhatoti ass±sapass±s±na½ d²gharassat±paj±nanasabbak±yappaµisa½vedana-o¼±riko¼±rikapaµippassambhanavasena bh±vana½ sikkhato, tath±bh³to v± hutv± tisso sikkh± pavattayato. Ass±sapass±sanimitteti ass±sapass±sasannissayena upaµµhitapaµibh±ganimitte. Ass±sapass±se pariggaºh±ti r³pamukhena vipassana½ abhinivisanto, yo “ass±sapass±sakammiko”ti vutto. Jh±naªg±ni pariggaºh±ti ar³pamukhena vipassana½ abhinivisanto. Vatthu n±ma karajak±yo cittacetasik±na½ pavattiµµh±nabh±vato. Añño satto v± puggalo v± natth²ti visuddhidiµµhi “tayida½ dhammamatta½, na ahetuka½, n±pi issar±divisamahetuka½, atha kho avijj±dihetukan”ti addh±ttayepi kaªkh±vitaraºena vitiººakaªkho. “Ya½ kiñci bhikkhu r³pan”ti-±din± (ma. ni. 1.361; 2.113; 3.86, 89; paµi. ma. 1.54) nayena kal±pasammasanavasena tilakkhaºa½ ±ropetv±. Udayavay±nupassan±divasena vipassana½ va¹¹hento. Anukkamena maggapaµip±µiy±. “Parassa v± ass±sapass±sak±ye”ti ida½ sammasanav±ravasen±ya½ p±¼i pavatt±ti katv± vutta½, samathavasena pana parassa ass±sapass±sak±ye appan±nimittuppatti eva natthi. Aµµhapetv±ti antarantar± na µhapetv±. Apar±para½ sañcaraºak±loti ajjhattabahiddh±dhammesupi nirantara½ v± bh±van±ya pavattanak±lo kathito. Ekasmi½ k±le panida½ ubhaya½ na labbhat²ti “ajjhatta½, bahiddh±”ti ca vutta½ ida½ dhammadvaya½ ghaµita½ ekasmi½ k±le ekato ±rammaºabh±vena na labbhati, ekajjha½ ±lambitu½ na sakk±ti attho. Samudeti etasm±ti samudayo, so eva k±raºaµµhena dhammoti samudayadhammo. Ass±sapass±s±na½ uppattihetu karajak±y±di, tassa anupassanas²lo samudayadhamm±nupass², ta½ pana samudayadhamma½ upam±ya dassento “yath± n±m±”ti-±dim±ha. Tattha bhastanti rutti½. Gaggaran±¼inti ukk±pan±¼i½. Teti karajak±y±dike. Yath± ass±sapass±sak±yo karajak±y±disambandh² ta½nimittat±ya, eva½ karajak±y±dayopi ass±sapass±sak±yasambandhino ta½nimittabh±ven±ti “samudayadhamm± k±yasmin”ti vattabbata½ labhant²ti vutta½ “samudaya…pe… vuccat²”ti. Pakativ±c² v± dhamma-saddo “j±tidhamm±nan”ti-±d²su (ma. ni. 1.131; 3.310; paµi. ma. 1.33) viy±ti k±yassa paccayasamav±ye uppajjanakapakatik±y±nupass² v± “samudayadhamm±nupass²”ti vutto. Ten±ha “karajak±yañc±”ti-±di. Evañca katv± k±yasminti bhummavacana½ suµµhutara½ yujjati. Vayadhamm±nupass²ti ettha ahetukattepi vin±sassa yesa½ hetudhamm±na½ abh±ve ya½ na hoti, tadabh±vo tassa abh±vassa hetu viya vohar²yat²ti upac±rato karajak±y±di-abh±vo ass±sapass±sak±yassa vayak±raºa½ vutto. Ten±ha “yath± bhast±y±”ti-±di Aya½ t±vettha paµhamavikappavasena atthavibh±van±. Dutiyavikappavasena upac±rena vin±yeva attho veditabbo. Ajjhattabahiddh±nupassan± viya bhinnavatthuvisayat±ya samudayavayadhamm±nupassan±pi ekak±le na labbhat²ti ±ha “k±lena samudaya½ k±lena vaya½ anupassanto”ti. “Atthi k±yo”ti eva-saddo luttaniddiµµhoti “k±yova atth²”ti vatv± avadh±raºena nivattita½ dassento “na satto”ti-±dim±ha. Tassattho– yo r³p±d²su sattavisattat±ya, paresañca sajj±panaµµhena, satvaguºayogato v± “satto”ti parehi parikappito, tassa sattanik±yassa p³raºato ca cavanupapajjanadhammat±ya galanato ca “puggalo”ti, th²yati sa½haññati ettha gabbhoti “itth²”ti, puri pure bh±ge seti pavattat²ti “puriso”ti, ±hito aha½ m±no etth±ti “att±”ti, attano santakabh±vena “attaniyan”ti, paro na hot²ti katv± “ahan”ti, mama santakanti katv± “mam±”ti, vuttappak±ravinimutto aññoti katv± “koc²”ti, tassa santakabh±vena “kassac²”ti, vikappetabbo koci natthi, kevala½ “k±yo eva atth²”ti. Dasahipi padehi attattaniyasuññatameva k±yassa vibh±veti. Evanti “k±yova atth²”ti-±din± vuttappak±rena. ѱºapam±ºatth±y±ti k±y±nupassan±ñ±ºa½ para½ pam±ºa½ p±panatth±ya. Satipam±ºatth±y±ti k±yaparigg±hika½ sati½ pavattanasati½ para½ pam±ºa½ p±panatth±ya. Imassa hi vuttanayena “atthi k±yo”ti apar±paruppattivasena paccupaµµhit± sati bhiyyoso matt±ya tattha ñ±ºassa, satiy± ca paribr³han±ya hoti. Ten±ha “satisampajaññ±na½ vu¹¹hatth±y±”ti. Imiss± bh±van±ya taºh±diµµhigg±h±na½ ujupaµipakkhatt± vutta½ “taºh±…pe… viharat²”ti. Tath±bh³to ca loke kiñcipi “ahan”ti v± “maman”ti v± gahetabba½ na passati, kuto gaºheyy±ti ±ha “na ca kiñc²”ti-±di. Evamp²ti ettha pi-saddo heµµh± niddiµµhassa t±disassa atthassa abh±vato avuttasamuccayatthoti dassento “upari attha½ up±d±y±”ti ±ha yath± “antamaso tiracch±nagat±yapi, ayampi p±r±jiko hot²”ti. (P±r±. 42) evanti pana niddiµµh±k±rassa pacc±masana½ nigamanavasena katanti ±ha “imin± pana…pe… dasset²”ti. Pubbabh±gasatipaµµh±nassa idha adhippetatt± vutta½ “sati dukkhasaccan”ti. S± pana sati yasmi½ attabh±ve, tassa samuµµh±pik± taºh±, tass±pi samuµµh±pik± eva n±ma hoti tadabh±ve abh±vatoti ±ha “tass± samuµµh±pik± purimataºh±”ti, yath± “saªkh±rapaccay±”ti (ma. ni. 3.126; ud±. 1; vibha. 484). Ta½viññ±ºab²jata½santatisambh³to sabbopi lokiyo viññ±ºappabandho “saªkh±rapaccay± viññ±ºa½” tveva vuccati suttantanayena. Appavatt²ti appavattinimitta½, ubhinna½ appavattiy± nimittabh³toti attho. Na pavattati etth±ti v± appavatti. “Dukkhaparij±nano”ti-±di ekantato catukiccas±dhanavaseneva ariyamaggassa pavatt²ti dassetu½ vutta½. Avuttasiddho hi tassa bh±van±paµivedho. Catusaccavasen±ti catusaccakammaµµh±navasena. Ussakkitv±ti visuddhiparampar±ya ±ruhitv±, bh±vana½ upari netv±ti attho. Niyy±namukhanti vaµµadukkhato nissaraº³p±yo.
¾n±p±napabbavaººan± niµµhit±.