Somanassapaµil±bhakath±vaººan±
368. Sam±pannoti samog±¼ho pavattasampah±ro viy±tiby³¼ho. Jini½s³ti yath± asur± puna s²sa½ ukkhipitu½ n±sakkhi½su, eva½ dev± vijini½suyev±ti dassento ±ha “dev± puna apacc±gaman±ya asure jini½s³”ti. T±diso hissa jayo s±tisaya½ vedapaµil±bh±ya ahosi. Duvidhampi ojanti dibba½, asura½ c±ti dvippak±rampi oja½. Dev±yeva paribhuñjissanti asur±na½ paves±bh±vato. Daº¹assa avacaraºa½ ±varaºa½ daº¹±vacaro, saha daº¹±vacaren±ti sadaº¹±vacaro, daº¹ena paharitv± v± ±varitv± v± s±dhetabbanti attho. 369. Imasmi½yeva ok±seti imissameva indas±laguh±ya½. Devabh³tassa meti pubbepi devabh³tassa sakkasseva me bh³tassa. Satoti id±nipi sakkasseva sato punar±yu ca me laddho. Diviy± k±y±ti dibb±, khandhapañcakasaªkh±t± k±y±ti ±ha “dibb± attabh±v±”ti. “Am³¼ho gabbha½ ess±m²”ti imin± ariyas±vak±na½ andhaputhujjan±na½ viya sammohamaraºa½, asampaj±nagabbhokkamanañca natthi, atha kho asammohamaraºañceva sampaj±nagabbhokkamanañca hot²ti dasseti. Ariyas±vak± niyatagatikatt± sugat²su eva uppajjanti, tatth±pi manussesu uppajjant± u¼±resu eva kulesu paµisandhi½ gaºhissanti, sakkass±pi t±diso ajjh±sayo. Tena vutta½ p±¼iya½ “yattha me ramat² mano”ti, ta½ sandh±y±ha “yattha me”ti-±di. Sakko pana attano dibb±nubh±ven±pi t±disa½ j±nitu½ sakkotiyeva. K±raºen±ti yuttena ariyas±vakabh±vassa anucchavikena. Ten±ha “samen±”ti. Sakad±g±mimagga½ sandh±ya vadati chaµµhe atthavase an±g±mimaggassa vakkham±natt±. ¾j±nituk±moti appatta½ visesa½ paµivijjhituk±mo. Manussaloke anto bhavissati puna m±nuss³papattiy± abh±vato. Punadev±ti manussesu uppanno tato cavitv± punadeva Imasmi½ t±vati½sadevalokasmi½. Uttamo, k²disoti ±ha “sakko”ti-±di. Antime bhaveti mama sabbabhavesu antime sabbapariyos±ne bhave. “¾yun±”ti imin± ca ta½sahabh±vino sabbepi vaºº±dike saªgaºh±ti. “Paññ±y±”ti ca imin± sabbepi saddh±sativ²riy±dike. Tasmi½ attabh±veti tasmi½ sabbantime sakkattabh±ve. Akaniµµhag±m² hutv±ti antar±yaparinibb±yi-±dibh±va½ anupagantv± eka½sato uddha½soto akaniµµhag±m² eva hutv±. Tato eva anukkamena avih±d²su nibbattanto. Evam±h±ti “so niv±so bhavissat²”ti evam±ha. “Avih±d²su…pe… nibbattissat²”ti saªkhepato vuttamattha½ vivaritu½ “esa kir±”ti-±di vutta½. Ayañca nayo na kevala½ sakkasseva, atha kho mah±seµµhimah±-up±sik±nampi hotiyev±ti dassento “sakko devar±j±”ti-±dim±ha. 370. Bhavasampattinibb±nasampatt²na½ vasena aparipuººajjh±sayat±ya aniµµhitamanoratho ta½ ta½ pattuk±moyeva hutv± µhito. Ye ca samaºeti ye ca pabbajite. Pavivittavih±rinoti “anekavivekattaya½ paribr³hetv± viharant²”ti maññ±mi. Samp±dan±ti maggassa upasamp±dana½ tassa samp±pana½ sammadeva p±pana½. Vir±dhan±ti an±r±dhan± anup±yapaµipatti. Na sambhont²ti anabhisambhuºanti. Yath±pucchite atthe anabhisambhuºana½ n±ma samm± kathetu½ asamatthat± ev±ti ±ha “samp±detv± kathetu½ na sakkont²”ti. Tasm±ti yasm± ±diccena sam±nagottat±ya. Tenev±ha “±dicca n±ma gotten±”ti, tasm± ¾dicco bandhu etass±ti ±diccabandhu, atha v± ±diccassa bandh³ti ±diccabandhu, bhagav±, ta½ ±diccabandhuna½. ¾dicco hi sot±pannat±ya bhagavato orasaputto. Tenev±ha–
“Yo andhak±re tamasi pabhaªkaro,
verocano maº¹al² uggatejo;
m± r±hu gil² cara½ antalikkhe,
paja½ mama½ r±hu pamuñca s³riyan”ti. (Sa½. ni. 1.91).
S±manti s±ma½payoga½, satthu pana s±vakassa s±ma½payogo n±ma sanip±to ev±ti ±ha “namakk±ra½ karom±”ti. 371. Par±masitv±ti “im±ya n±ma pathaviya½ nisinnena may± aya½ acchariyadhammo adhigato”ti somanassaj±to, “im±ya n±ma pathaviya½ eva½ acchariyabbhuta½ buddharatana½ uppannan”ti acchariyabbhutacittaj±to ca pathavi½ par±masitv±. Patthitapañh±ti d²gharatt±nusayitasa½sayasamuggh±tattha½ “kad± nu kho bhagavanta½ pucchitu½ labh±m²”ti eva½ abhipatthitapañh±. Ya½ panettha atthato na vibhatta½, ta½ suviññeyyamev±ti.
Sakkapañhasuttavaººan±ya l²natthappak±san±.