J±tiparicched±divaººan±

5-7. Kappaparicchedavasen±ti “ito so ekanavute kappe”ti-±din± yattha yattha kappe te te buddh± uppann±, tassa tassa kappassa paricchindanavasena parij±nanavasena. “Ida½ tan”ti hi niyametv± paricchijja j±nana½ paricchindana½ paricchedo. Parittanti ittara½. Lahukanti sallahuka½, ±yuno adhippetatt± rassanti vutta½ hoti. Ten±ha “ubhayameta½ appakasseva vevacanan”ti.
“Appa½ v± bhiyyo”ti avisesajotana½ “v²sa½ v± ti½sa½ v±”ti-±din± aniyamitavaseneva yath±l±bhato vavatthapetv± ayañca nayo apacuroti dassento “eva½ d²gh±yuko pana atidullabho”ti ±ha. Ida½ ta½ visesavavatth±pana½ puggalesu pakkhipitv± dassento “tattha vis±kh±”ti-±dim±ha.
Yadi eva½ kasm± amh±ka½ bhagav± tattakampi k±la½ na j²vi, nanu mah±bodhisatt± carimabhave ativiya-u¼±ratamena puññ±bhisaªkh±rena paµisandhi½ gaºhant²ti? Saccametanti. Tattha k±raºa½ dassetu½ “vipass²-±dayo pan±”ti-±di vutta½. Tattha abhij±tiy± mett±µh±nat±ya abhisaªkh±raviññ±ºassa mett±pubbabh±gat±. Tadanuguºañhi tesa½ visesato paµisandhiviññ±ºa½. Tassa visesato bahula½ khemavitakk³panissayat±ya somanassasahagatat±, anaññas±dh±raºaparopadesarahitañ±ºavises³panissayat±ya ñ±ºasampayuttat±, asaªkh±rikat± ca veditabb±, asaªkhyeyya½ ±yu ±dh±ravisesato, nissayavisesato, paµipakkhad³r²bh±vato, pavatti-±k±ravisesato ca aparimeyy±nubh±vat±ya k±raºassa. Tattha ciratara½ k±la½ sant±nassa p±ramit±paribh±vitat± ±dh±ravisesat±. Alobhajjh±say±di-±sayasampad± nissayavisesat±. L±bhamacchariy±dip±padhammavikkhambhana½ paµipakkhad³r²bh±vo. Sabbasatt±na½ sakalavaµµadukkhanissaraºatth±ya ±y³han± pavatti-±k±raviseso veditabbo.
Ayañca nayo sabbesa½ mah±bodhisatt±na½ carimabhav±bhinibbattakakamm±y³hane s±dh±raºoti tassa phalen±pi ekasadiseneva bhavitabbanti ±ha “iti sabbe buddh± asaªkhyeyy±yuk±”ti, asaªkhyeyyak±l±vatth±n±yuk±ti attho. Asaªkhyeyy±yukasa½vattanasamattha½ paricita½ kamma½ hoti, buddh± pana tad± manuss±na½ param±yuppam±º±nur³pameva k±la½ µhatv± parinibb±yanti tato para½ µhatv± s±dhetabbapayojan±bh±vato, dhammat±ves±ti v± veditabb±. Aµµhakath±ya½ pana tato para½ pana aµµh±nassa “utubhojanavipattiy±”ti (d². ni. aµµha. 2.5) k±raºa½ vutta½, “ta½ lokas±dh±raºa½ loke j±tasa½vuddh±na½ tath±gat±na½ na hot²”ti na sakk± vattu½. Tath± hi nesa½ rogakilamath±dayo hontiyeva. Utubhojanavasen±ti asampannassa, sampannassa ca utuno, bhojanassa ca vasena yath±kkama½ ±yu h±yatipi va¹¹hatipi. ¾y³ti ca param±yu adhippeta½. Tattha ya½ vattabba½, ta½ brahmaj±l±diµ²k±ya½ (d². ni. µ². 1.40) vuttameva.
Id±ni tamattha½ samud±gamato paµµh±ya dassetu½ “tattha yad±”ti-±di vutta½. Dhamme niyutt± dhammik±, na dhammik± adhammik±, hi½s±di-adhammapasut±. Adhammikameva hoti issarajan±na½ anuvattanena, paresa½ diµµh±nugati-±pajjanena ca. Uºhaval±hak± devat±ti uºha-utuno paccayabh³tamegham±l±samuµµh±pak± devaputt±. Tesa½ kira tath± cittupp±dasamak±lameva yathicchitaµµh±na½ uºha½ pharam±n± val±hakam±l± n±tibahal± ito cito nabha½ ch±dent² vitanoti. Esa nayo s²taval±hakavassaval±hak±su. Abbhaval±hak± pana devat± s²tuºhavassehi vin± kevala½ abbhapaµalasseva samuµµh±pak± veditabb±. T±santi ettha “mitt±”ti pada½ ±netv± yojan±. K±ma½ heµµh± vutt± sattavidh±pi devat± c±tumah±r±jik±va t± pana tena tena visesena vatv± id±ni tadaññe paµhamabh³mike k±m±vacaradeve s±maññato gaºhanto “c±tumah±r±jik±”ti ±ha. T±sa½ adhammikat±y±ti r±j³na½ adhammikabh±vam³lakena upar±j±di-adhammikabh±vaparampar±bhatena t±sa½ devat±na½ adhammikabh±vena. Visama½ candimas³riy± pariharant²ti bahv±b±dhat±di aniµµhaphal³panissayabh³tassa yath±vutta-adhammikat±saññitassa s±dh±raºassa p±pakammassa balena visama½ v±yantena v±yun± p²¼iyam±n± candimas³riy± sineru½ parikkhipant± visama½ parivattanti yath±maggena nappavattant²ti Assida½ yath± candimas³riy±na½ visamaparivattana½ visamav±tasaªkhobhahetuka½, eva½ utuvass±divisamappavatt²ti dassetu½ “v±to yath±maggena na v±yat²”ti-±di vutta½. Devat±nanti s²taval±hakadevat±didevat±na½. Ten±ha “s²tuºhabhedo ut³”ti-±di. Tasmi½ asampajjanteti tasmi½ yath±vutte vassab²jabh³te utumhi yath±k±la½ sampatti½ anupagacchante.
“Na samm± devo vassat²”ti saªkhepato vuttamattha½ vivaranto “kad±c²”ti-±dim±ha. Tattha kad±ci vassat²ti kad±ci avassanak±le vassati. Kad±ci na vassat²ti kad±ci vassitabbak±le na vassati. Katthaci vassati, katthaci na vassat²ti padesam±ha. “Vassantop²”ti-±di “kad±ci vassati, kad±ci na vassat²”ti padadvayasseva atthavivaraºa½. Vigatagandhavaººaras±d²ti ±di-saddena nirojata½ saªgaºh±ti. Ekasmi½ padeseti bhattapacanabh±janassa ekapasse. Uttaº¹ulanti p±kato ukkantataº¹ula½. T²h±k±reh²ti sabbaso apariºata½, ekadesena pariºata½, dupariºatañc±ti eva½ t²h±k±rehi. Paccati pakk±saya½ upagacchati. App±yuk±ti ettha “dubbaºº± c±”tipi vattabba½. Eva½ utubhojanavasena ±yu h±yati hetumhi aparikkh²ºepi paccayassa paridubbalatt±.
“Yad± pan±”ti-±di sukkapakkhassa attho vuttavipariy±yena veditabbo.
Va¹¹hitv± va¹¹hitv± parih²nanti veditabba½. Kasm±? Na hi ekasmi½ antarakappe aneke buddh± uppajjanti, eko eva pana uppajjat²ti. Id±ni tamattha½ vitth±rato dassetu½ “kathan”ti-±di vutta½. Catt±ri µhatv±ti accantasa½yoge upayogavacana½. Ya½ya½±yuparim±ºes³ti yattakayattakaparam±yuppam±ºesu. Tesamp²ti buddh±na½. Ta½ tadeva ±yuparim±ºa½ hoti, tattha k±raºa½ heµµh± vuttameva.

J±tiparicched±divaººan± niµµhit±