Saªkhadhama-upam±

426. “Tena hi, r±jañña, upama½ te kariss±mi. Upam±ya midhekacce viññ³ puris± bh±sitassa attha½ ±j±nanti. Bh³tapubba½, r±jañña, aññataro saªkhadhamo saªkha½ ±d±ya paccantima½ janapada½ agam±si. So yena aññataro g±mo tenupasaªkami; upasaªkamitv± majjhe g±massa µhito tikkhattu½ saªkha½ upal±petv± saªkha½ bh³miya½ nikkhipitv± ekamanta½ nis²di. Atha kho, r±jañña, tesa½ paccantajanapad±na½ [paccantaj±na½ (s².)] manuss±na½ etadahosi ‘ambho kassa nu kho [etadahosi “kissa dukho (p².)] eso saddo eva½rajan²yo eva½kaman²yo eva½madan²yo eva½bandhan²yo eva½mucchan²yo’ti. Sannipatitv± ta½ saªkhadhama½ etadavocu½– ‘ambho, kassa nu kho eso saddo eva½rajan²yo eva½kaman²yo eva½madan²yo eva½bandhan²yo eva½mucchan²yo’ti. ‘Eso kho, bho, saªkho n±ma yasseso saddo eva½rajan²yo eva½kaman²yo eva½madan²yo eva½bandhan²yo eva½mucchan²yo’ti. Te ta½ saªkha½ utt±na½ nip±tesu½– ‘vadehi, bho saªkha, vadehi, bho saªkh±’ti. Neva so saªkho saddamak±si. Te ta½ saªkha½ avakujja½ nip±tesu½, passena nip±tesu½, dutiyena passena nip±tesu½, uddha½ µhapesu½, omuddhaka½ µhapesu½, p±ºin± ±koµesu½, le¹¹un± ±koµesu½, daº¹ena ±koµesu½, satthena ±koµesu½, odhuni½su sandhuni½su niddhuni½su– ‘vadehi, bho saªkha, vadehi, bho saªkh±’ti. Neva so saªkho saddamak±si.
“Atha kho, r±jañña, tassa saªkhadhamassa etadahosi– ‘y±va b±l± ime paccantajanapad±manuss±, kathañhi n±ma ayoniso saªkhasadda½ gavesissant²’ti. Tesa½ pekkham±n±na½ saªkha½ gahetv± tikkhattu½ saªkha½ upal±petv± saªkha½ ±d±ya pakk±mi. Atha kho, r±jañña, tesa½ paccantajanapad±na½ manuss±na½ etadahosi– ‘yad± kira, bho, aya½ saªkho n±ma purisasahagato ca hoti v±y±masahagato [v±yosahagato (sy±.)] ca v±yusahagato ca, tad±ya½ saªkho sadda½ karoti, yad± pan±ya½ saªkho neva purisasahagato hoti na v±y±masahagato na v±yusahagato, n±ya½ saªkho sadda½ karot²’ti Evameva kho, r±jañña, yad±ya½ k±yo ±yusahagato ca hoti usm±sahagato ca viññ±ºasahagato ca, tad± abhikkamatipi paµikkamatipi tiµµhatipi nis²datipi seyyampi kappeti, cakkhun±pi r³pa½ passati, sotenapi sadda½ suº±ti, gh±nenapi gandha½ gh±yati, jivh±yapi rasa½ s±yati, k±yenapi phoµµhabba½ phusati, manas±pi dhamma½ vij±n±ti. Yad± pan±ya½ k±yo neva ±yusahagato hoti, na usm±sahagato, na viññ±ºasahagato, tad± neva abhikkamati na paµikkamati na tiµµhati na nis²dati na seyya½ kappeti, cakkhun±pi r³pa½ na passati, sotenapi sadda½ na suº±ti, gh±nenapi gandha½ na gh±yati, jivh±yapi rasa½ na s±yati, k±yenapi phoµµhabba½ na phusati, manas±pi dhamma½ na vij±n±ti. Imin±pi kho te, r±jañña, pariy±yena eva½ hotu– ‘itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko’ti [vip±koti, paµhamabh±ºav±ra½ (sy±.)].
427. “Kiñc±pi bhava½ kassapo evam±ha, atha kho eva½ me ettha hoti– ‘itipi natthi paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti. “Atthi pana, r±jañña, pariy±yo…pe… atthi, bho kassapa, pariy±yo…pe… yath± katha½ viya r±jaññ±”ti? “Idha me, bho kassapa, puris± cora½ ±guc±ri½ gahetv± dassenti– ‘aya½ te, bhante, coro ±guc±r², imassa ya½ icchasi, ta½ daº¹a½ paºeh²’ti. Ty±ha½ eva½ vad±mi– ‘tena hi, bho, imassa purisassa chavi½ chindatha appeva n±massa j²va½ passeyy±m±’ti. Te tassa purisassa chavi½ chindanti. Nevassa maya½ j²va½ pass±ma. Ty±ha½ eva½ vad±mi– ‘tena hi, bho, imassa purisassa camma½ chindatha, ma½sa½ chindatha, nh±ru½ chindatha, aµµhi½ chindatha, aµµhimiñja½ chindatha, appeva n±massa j²va½ passeyy±m±’ti. Te tassa purisassa aµµhimiñja½ chindanti, nevassa maya½ j²va½ passeyy±ma. Ayampi kho, bho kassapa, pariy±yo, yena me pariy±yena eva½ hoti– ‘itipi natthi paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti.