T±vati½sadeva-upam±

417. “Tena hi, r±jañña, taññevettha paµipucchiss±mi; yath± te khameyya, tath± na½ by±kareyy±si. Ya½ kho pana, r±jañña, m±nussaka½ vassasata½, dev±na½ t±vati½s±na½ eso eko rattindivo [rattidivo (ka.)], t±ya rattiy± ti½sarattiyo m±so, tena m±sena dv±dasam±siyo sa½vaccharo, tena sa½vaccharena dibba½ vassasahassa½ dev±na½ t±vati½s±na½ ±yuppam±ºa½. Ye te mitt±macc± ñ±tis±lohit± p±º±tip±t± paµivirat± adinn±d±n± paµivirat± k±mesumicch±c±r± paµivirat± mus±v±d± paµivirat± sur±merayamajjapam±daµµh±n± paµivirat±, te k±yassa bhed± para½ maraº± sugati½ sagga½ loka½ upapann± dev±na½ t±vati½s±na½ sahabyata½. Sace pana tesa½ eva½ bhavissati– ‘y±va maya½ dve v± t²ºi v± rattindiv± dibbehi pañcahi k±maguºehi samappit± samaªg²bh³t± paric±rema, atha maya½ p±y±sissa r±jaññassa gantv± ±roceyy±ma– “itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”ti. Api nu te ±gantv± ±roceyyu½ ‘itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti? “No hida½, bho kassapa. Api hi maya½, bho kassapa, cira½ k±laªkat±pi bhaveyy±ma. Ko paneta½ bhoto kassapassa ±roceti ‘atthi dev± t±vati½s±’ti v± ‘eva½d²gh±yuk± dev± t±vati½s±’ti v±. Na maya½ bhoto kassapassa saddah±ma– ‘atthi dev± t±vati½s±’ti v± ‘eva½d²gh±yuk± dev± t±vati½s±’ti v±”ti.