G³thak³papurisa-upam±
415. “Tena hi, r±jañña, upama½ te kariss±mi. Upam±ya midhekacce [upam±yapidhekacce (s². sy±.), upam±yapi-idhekacce (p².)] viññ³ puris± bh±sitassa attha½ ±j±nanti. Seyyath±pi, r±jañña, puriso g³thak³pe sas²saka½ [sas²sako (sy±.)] nimuggo assa. Atha tva½ purise ±º±peyy±si– ‘tena hi, bho, ta½ purisa½ tamh± g³thak³p± uddharath±’ti. Te ‘s±dh³’ti paµissutv± ta½ purisa½ tamh± g³thak³p± uddhareyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, tassa purisassa k±y± ve¼upesik±hi g³tha½ sunimmajjita½ nimmajjath±’ti. Te ‘s±dh³’ti paµissutv± tassa purisassa k±y± ve¼upesik±hi g³tha½ sunimmajjita½ nimmajjeyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, tassa purisassa k±ya½ paº¹umattik±ya tikkhattu½ subbaµµita½ ubbaµµeth±’ti [suppaµµita½ uppaµµeth±ti (ka.)]. Te tassa purisassa k±ya½ paº¹umattik±ya tikkhattu½ subbaµµita½ ubbaµµeyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, ta½ purisa½ telena abbhañjitv± sukhumena cuººena tikkhattu½ suppadhota½ karoth±’ti. Te ta½ purisa½ telena abbhañjitv± sukhumena cuººena tikkhattu½ suppadhota½ kareyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, tassa purisassa kesamassu½ kappeth±’ti. Te tassa purisassa kesamassu½ kappeyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, tassa purisassa mahagghañca m±la½ mahagghañca vilepana½ mahaggh±ni ca vatth±ni upaharath±’ti. Te tassa purisassa mahagghañca m±la½ mahagghañca vilepana½ mahaggh±ni ca vatth±ni upahareyyu½. Te tva½ eva½ vadeyy±si– ‘tena hi, bho, ta½ purisa½ p±s±da½ ±ropetv± pañcak±maguº±ni upaµµh±peth±’ti. Te ta½ purisa½ p±s±da½ ±ropetv± pañcak±maguº±ni upaµµh±peyyu½. “Ta½ ki½ maññasi, r±jañña, api nu tassa purisassa sunh±tassa suvilittassa sukappitakesamassussa ±mukkam±l±bharaºassa od±tavatthavasanassa uparip±s±davaragatassa pañcahi k±maguºehi samappitassa samaªg²bh³tassa paric±rayam±nassa punadeva tasmi½ g³thak³pe nimujjituk±mat± [nimujjituk±myat± (sy±. ka.)] ass±”ti? “No hida½, bho kassapa”. “Ta½ kissa hetu”? “Asuci, bho kassapa, g³thak³po asuci ceva asucisaªkh±to ca duggandho ca duggandhasaªkh±to ca jeguccho ca jegucchasaªkh±to ca paµik³lo ca paµik³lasaªkh±to c±”ti. “Evameva kho, r±jañña, manuss± dev±na½ asuc² ceva asucisaªkh±t± ca, duggandh± ca duggandhasaªkh±t± ca, jegucch± ca jegucchasaªkh±t± ca, paµik³l± ca paµik³lasaªkh±t± ca. Yojanasata½ kho, r±jañña, manussagandho deve ubb±dhati. Ki½ pana te mitt±macc± ñ±tis±lohit± p±º±tip±t± paµivirat± adinn±d±n± paµivirat± k±mesumicch±c±r± paµivirat± mus±v±d± paµivirat± pisuº±ya v±c±ya paµivirat± pharus±ya v±c±ya paµivirat± samphappal±p± paµivirat± anabhijjh±l³ aby±pannacitt± samm±diµµh², k±yassa bhed± para½ maraº± sugati½ sagga½ loka½ upapann± te ±gantv± ±rocessanti– ‘itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko’ti? Imin±pi kho te, r±jañña, pariy±yena eva½ hotu– ‘itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti. 416. “Kiñc±pi bhava½ kassapo evam±ha, atha kho eva½ me ettha hoti– ‘itipi natthi paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti. “Atthi pana, r±jañña, pariy±yo …pe… “atthi, bho kassapa, pariy±yo…pe… th± katha½ viya, r±jaññ±ti? “Idha me, bho kassapa, mitt±macc± ñ±tis±lohit± p±º±tip±t± paµivirat± adinn±d±n± paµivirat± k±mesumicch±c±r± paµivirat± mus±v±d± paµivirat± sur±merayamajjapam±daµµh±n± paµivirat±, te aparena samayena ±b±dhik± honti dukkhit± b±¼hagil±n±. Yad±ha½ j±n±mi– ‘na d±nime imamh± ±b±dh± vuµµhahissant²’ti ty±ha½ upasaªkamitv± eva½ vad±mi– ‘santi kho, bho, eke samaºabr±hmaº± eva½v±dino eva½diµµhino– ye te p±º±tip±t± paµivirat± adinn±d±n± paµivirat± k±mesumicch±c±r± paµivirat± mus±v±d± paµivirat± sur±merayamajjapam±daµµh±n± paµivirat±, te k±yassa bhed± para½ maraº± sugati½ sagga½ loka½ upapajjanti dev±na½ t±vati½s±na½ sahabyatanti. Bhavanto kho p±º±tip±t± paµivirat± adinn±d±n± paµivirat± k±mesumicch±c±r± paµivirat± mus±v±d± paµivirat± sur±merayamajjapam±daµµh±n± paµivirat±. Sace tesa½ bhavata½ samaºabr±hmaº±na½ sacca½ vacana½, bhavanto k±yassa bhed± para½ maraº± sugati½ sagga½ loka½ upapajjissanti, dev±na½ t±vati½s±na½ sahabyata½. Sace, bho, k±yassa bhed± para½ maraº± sugati½ sagga½ loka½ upapajjeyy±tha dev±na½ t±vati½s±na½ sahabyata½, yena me ±gantv± ±roceyy±tha– tipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±koti. Bhavanto kho pana me saddh±yik± paccayik±, ya½ bhavantehi diµµha½, yath± s±ma½ diµµha½ evameta½ bhavissat²ti. Te me ‘s±dh³’ti paµissutv± neva ±gantv± ±rocenti, na pana d³ta½ pahiºanti. Ayampi kho, bho kassapa, pariy±yo, yena me pariy±yena eva½ hoti– ‘itipi natthi paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”’ti.