Tan±digaºika

Tanu vitth±re. Tanoti. ¾yatana½, tanu. Kammani “taniyyati, taniyyanti. Vitaniyyat²”ti r³p±ni. Atr±ya½ p±¼i “yath± hi ±sabha½ camma½, pathaby± vitaniyyat²”ti. Gar³ pana “pat±yate, pataññat²”ti r³p±ni vadanti. Tanitu½, tanitv±na. Tumant±dir³p±ni.
Tattha ±yatananti ±yabh³te dhamme tanoti vitth±ret²ti ±yatana½. Tan³ti sar²ra½. Tañhi kalalato paµµh±ya kamm±d²hi yath±sambhava½ taniyyati vitth±riyati mahatta½ p±piyat²ti “tan³”ti vuccati. “Tanu vapu sar²ra½ pu½ k±yo deho”ti-±dayo sar²rav±cak± sadd±. Sar²ra½ khandhapañcaka½. Yañhi mah±jano sar²ranti vadati, ta½ paramatthato khandhapañcakamattameva, na tato att± v± attaniya½ v± upalabbhati. “K±mar±gaby±p±d±na½ tanuttakara½ sakad±g±mimaggacittan”ti-±d²su pana tanusaddo appatthav±cako, appatthav±cakassa ca tassa kriy±pada½ na pass±ma, tasm± nip±tapadena tena bhavitabba½. Tanusaddo nip±tapadanti vuttaµµh±nampi na pass±ma, nicchayena pana anipphannap±µipadikoti gahetabbo.
Tanoti, tanonti. Tanosi, tanotha. Tanomi, tanoma. Tanute, tanunte. Tanuse, tanuse, tanuvhe. Tane, tanumhe. Sesa½ yath±sambhava½ vitth±retabba½.
Tanotu, tanontu. Taneyya, tane, taneyyu½. Vitana, vitanu. Atan±, atanu. Amm±ya patanu kes±. Atani, atani½su. Tanissati, tanissanti. Ataniss±, atanissa½su. Kammani “taniyyati, taniyyanti. Taniyyas²”ti-±din± vitth±retabba½.
Saka sattiya½. Satti samatthabh±vo. Sakkoti sakko. Viññ±petu½ asakkhi. Sakkhissasi. Sakkhati. Tvampi amma pabbajitu½ sakkhissasi. Sakkate jar±ya paµikamma½ k±tunti p±¼i.
Tattha sakkoti devar±j±. So hi atth±na½ sahassampi muhuttena cintanasamatthat±ya saparahita½ k±tu½ sakkot²ti “sakko”ti vuccati. Aññatra pana dh±t³na½ avisaye taddhitavasena sakkacca½ d±na½ ad±s²ti sakkoti evampi attha½ gahetv± sakkasaddo niruttinayena s±dhetabbo. Vuttañhi bhagavat± “sakko mah±li dev±namindo pubbe manussabh³to sam±no sakkacca½ d±na½ ad±si, tasm± ‘sakko’ti vuccat²”ti. Sakkonto. Sakkont². Sakkonta½ kula½.
Khuºu khiºu hi½s±ya½. Khuºoti. Khiºoti.
Iºu gatiya½. Iºoti. Iºa½ iº±yiko.
Tiºu adane. Tiºoti. Tiºa½. Ettha tiºanti yavasa½. Tañhi tiºiyate tiºabhakkhehi goº±d²hi adiyate kh±diyateti tiºa½.
Ghiºu dittiya½. Ghiºoti.
Hanu apanayane. Apanayana½ an±l±pakaraºa½ nibbacanat±karaºa½. Hanoti. Hanute.
Panu d±ne panoti. Panute.
Manu bodhane. Manoti. Manute. Mano. Mana½. M±nasa½. Manusso. M±navo. M±ºavo.
Ettha manoti manute bujjhat²ti mano, eva½ mana½. Imesa½ pana dvinna½ manasadd±na½ “yasmi½ mano nivisati. Santa½ tassa mana½ hot²”ti-±d²su punnapu½sakaliªgat± daµµhabb±. M±nasanti r±gopi cittampi arahattampi. “Antalikkhacaro p±so, yv±ya½ carati m±naso”ti ettha hi r±go m±nasa½. “Citta½ mano m±nasan”ti ettha citta½. “Appattam±naso sekkho, k±la½ kayir± jane suto”ti ettha arahatta½. Ettheta½ vuccati–
R±go citta½ arahattañca, “m±nasan”ti sam²rita½;
satthuno s±sane p±pa-s±sane’khilas±sane.
Tattha sampayuttamanasi bhavoti r±go m±naso. Mano eva m±nasanti katv± citta½ m±nasa½. Anavasesato m±na½ siyati samucchindat²ti aggamaggo m±nasa½. Tannibbattatt± pana arahattassa m±nasat± daµµhabb±. Man³ti satto. “Yena cakkhupas±dena, r³p±ni manu passat²”ti ettha hi “man³”ti satto vutto. Atha v± man³ti paµhamakappikak±le manuss±na½ m±t±pibhuµµh±ne µhito manun±mako puriso, yo s±sane “mah±sammatar±j±”ti vutto. So hi sakalalokassa hita½ k±tu½ manute j±n±t²ti “man³”ti vuccati. Yath±bala½ attano hita½ manute j±n±t²ti manusso, manassa v± ussannatt± manusso. Atha v± vuttappak±rassa manuno apacca½ manusso. Eva½ m±navo m±ºavo ca, nak±rassa hi ºak±re kate “m±ºavo”ti r³pa½ sijjhati. Keci pan±hu “dantajanak±rasahito m±navasaddo sabbasattas±dh±raºavacano, muddhajaºak±rasahito pana m±ºavasaddo kucchitam³¼h±paccavacano”ti, ta½ v²ma½sitv± yuttañce, gahetabba½, na panettha vattabba½ “m±ºavasaddassa atthuddh±ravacane ida½ vacana½ virujjhat²”ti antarasaddassa atthuddh±re antara-antarik±sadd±nampi ±haraºassa dassanato.
Tatra pan±ya½ v²ma½san±– c³¼akammavibhaªgasuttasmiñhi “subho m±ºavotodeyyaputto”ti imasmi½ padese aµµhakath±cariyehi “subhoti so kira dassan²yo ahosi p±s±diko, tenassa aªgasubhat±ya ‘subho’tveva n±ma½ aka½su. ‘M±ºavo’ti pana ta½ taruºak±le vohari½su, so mahallakak±lepi teneva voh±rena vohariyat²”ti eva½ muddhajaºak±rassa m±ºavasaddassa attho pak±sito, taµµ²k±yampi gar³hi “ya½ apacca½ kucchita½ muddha½ v±, tattha loke m±ºavavoh±ro, yebhuyyena ca satt± daharak±le muddhadh±tuk± hont²ti vutta½ ‘taruºak±le vohari½s³”ti, eva½ muddhajaºak±rassa m±ºavasaddassa attho pak±sito. Id±ni m±ºavasaddassa atthuddh±ro bhavati, m±ºavoti sattopi coropi taruºopi vuccati. “Codit± devad³tehi, ye pamajjanti m±ºav±”ti-±d²su hi satto “m±ºavo”ti vutto. “M±ºavehi saha gacchanti katakammehipi akatakammehip²”ti-±d²su coro. “Ambaµµho m±ºavo”ti-±d²su taruºo “m±ºavo”ti vutto.
Appa p±puºe. Appoti. ¾po.
Ettha ±poti appoti ta½ ta½ µh±na½ vissarat²ti ±po.
M± parim±ºe. Minoti. Upam±, upam±na½, vim±na½. Aññ±nipi yojetabb±ni.
Ettha ca y± accanta½ na minoti na vicchindati, s± m±nassa sam²pe vattat²ti upam± yath± “goºo viya gavajo”ti. Upam±nanti upam± eva. Tath± hi “v²topam±namappam±ºaman±than±than”ti. Ettha v²topam±nanti imassa v²topama½, nirupamanti attho. Atha v± upam±nanti upametabb±k±ro “s²ho viya bhagav±”ti. Ettha hi s²ho upam±, bhagav± upameyyo tejoparakkam±d²hi upametabbatt±, tejoparakkam±dayo upametabb±k±ro. Ettha pana s±tisayatt± kiñc±pi s²hassa tej±d²hi bhagavato tej±di-upametabb±k±ro natthi, tath±pi h²n³pam±vasena “s²ho viya bhagav±”ti vuttanti daµµhabba½. Vim±nanti utusamuµµh±nattepi kammapaccaya-utusamuµµh±natt± kammena visesato miniyati paricchindiyat²ti vim±na½.
Kara karaºe. “Karoti, kayirati, kubbati, krubbati, pakaroti, upakaroti, apakaroti, paµikaroti, nir±karoti, paµisaªkharoti, abhisaªkharoti” iccevam±d²ni kattari bhavanti. Kamme p±¼inayavasena ik±r±gamaµµh±ne yak±rassa dvebh±vo. Tasmi½yevaµh±ne rayak±r±na½ vipariy±ye sati na dvebh±vo. Tath± ²k±r±gamaµµh±ne “kariyyati, kayirati, kar²yati, kayyati, pakar²yati, pakariyyati, paµisaªkhariyyati, abhisaªkhariyyati” iccevam±d²ni kammani bhavanti.
Ettha ca kayirat²ti pada½ dv²su µh±nesu dissati kattari kamme ca. Tesa kattuvasena “puriso kamma½ kayirat²”ti yojetabba½, kammavasena pana aya½ p±¼i “kuµi me kayirati adesitavatthuk±”ti. Tattha ca kattuvasena vutta½ kattupada½ yirapaccayena siddha½. Kammavasena pana vutta½ kammapada½ ik±r±gamassa ±di-antabh³t±na½ rayak±r±na½ vipariy±yen±ti daµµhabba½. “K±reti, k±rayati, k±r±peti, k±r±payat²”ti catt±ri k±ritar³p±ni, y±ni “hetukattur³p±n²”ti vuccanti tadd²pakatt±.
Id±ni pana padam±l± vattabb±, tatra paµhama½ “kubbat²”ti padasseva padam±la½ yojess±ma sabb±su vibhatt²su ek±k±rena yojetabbatt±. “Karot²”ti ok±r±nantaratyantapadassa pana “k±ret²”ti ek±r±nantaratyantapadassa ca padam±la½ yath±sambhava½ pacch± yojess±ma ek±k±rena ayojetabbatt±.
Tatra kubbati, kubbanti. Kubbasi, kubbatha. Kubb±mi, kubb±ma. Kubbate, kubbante. Kubbase, kubbavhe. Kubbe, kubbamhe. Vattam±n±vasena vuttar³p±ni.
Pañcamiy±d²na½ vasena pana kubbatu, kubbantu. Kubbeyya, kubbeyyu½. Sesa½ “bhavati, bhavant²”ti vuttanay±nus±rena sabbattha vitth±retabba½.
“Kariyat²”ti-±d²nipi a k±r±nantaratyantapad±ni evameva yojetabb±ni. Ettha ca “kubbati, kubbanti. Kubbas²”ti-±din± vutt± aya½ padam±l± p±¼inayadassanato edis² vutt±. Saddasatthavid³ pana s±sanik± saddasattheyeva ±dara½ katv± “kubbati, kubbas²”ti eva½pak±r±ni r³p±ni p±¼iya½ natth²ti maññant± na icchanti. Tehi saddasatthe viya p±¼iyampi “asanto n±nukubbant²”ti-±d²su ok±rapaccayass±desabh³to uk±ro sareyeva pare vak±ra½ pappot²ti maññam±n± “kubbanti, kubbante”ti-±d²niyeva r³p±ni icchanti, parasarass±bh±vato “kubbati, kubbas²”ti-±d²ni p±¼iya½ natth²ti na icchanti. Maya½ pana p±¼inayadassanato t±ni r³p±ni icch±ma. Atra sot±r±na½ kaªkh±vinodanattha½ kiñci p±¼inaya½ vad±ma– “s²lavanto na kubbanti, b±lo s²l±ni kubbat²”ti ca, “kasm± bhava½ vijanamaraññanissito, tapo idha krubbat²”ti ca, “pharus±hi v±c±hi pakrubbam±no”ti ca. ¿disesu pana µh±nesu ak±r±gamo k±tabbo Acinteyyo hi p±¼inayo, yebhuyyena saddasatthanayavid³ro ca. Tath± hi yath± “aggini½ sampajjalita½ pavisant²”ti p±¼igatidassanato “aggini, aggin², agginayo. Aggini½, aggin², agginayo. Agginin±”ti padam±l± k±tabb± hoti, evameva “b±lo s²l±ni kubbat²”ti p±¼igatidassanato “kubbati, kubbanti. Kubbas²”ti padam±l±pi yojetabb±va.
Yath± ca “bahumpeta½ asabbhi j±taved±”ti p±¼igatidassanato “santo sabbh²hi saddhi½ sata½ dhammo na jara½ upet²ti pavedayant²”ti aµµhakath±gatidassanato ca “sabbhi, sabbh², sabbhayo. Sabbhi½, sabbh², sabbhayo. Sabbhin±”ti padam±l± yojetabb± hoti, evameva “b±lo s²l±ni kubbat²”ti p±¼igatidassanato “kubbati, kubbanti. Kubbas²”ti padam±l±pi yojetabb±va. Tath± “krubbati, krubbanti. Krubbas²”ti-±di sabba½ sabbattha yojetabba½.
Id±ni yath±paµiññ±t± padam±l± anuppatt±. Karoti, karonti. Karosi, karotha. Karomi, kummi, karoma, kumma. Kurute, kubbante. Kuruse, kuruvhe. Kare, karumhe. Vattam±n±vasena vuttar³p±ni.
Karotu, kurutu, karontu. Karohi, karotha. Karomi, kummi, karoma, kumma. Kuruta½, kubbanta½. Karassu, kurussu, kuruvho. Kare, kubb±mase. Pañcam²vasena vuttar³p±ni.
Ettha pana koci vadeyya–
“Na no viv±ho n±gehi, katapubbo kud±cana½;
ta½ viv±ha½ asa½yutta½, katha½ amhe karomase”ti

P±¼idassanato “karomase”ti pada½ kasm± idha na vutta½, nanu karadh±tuto para½ ok±ra½ paµicca ±masevacanass±vayavabh³to ±k±ro lopa½ pappot²ti? Tanna, “karomase”ti ettha “±mase”ti vacanassa abh±vato mavacanassa sabbh±vato. Ettha hi sek±ro ±gamo, tasm± “karom±”ti vattam±n±vacanavasena attho gahetabbo, na pana pañcam²vacanavasena. Eva½bh³to ca sek±ro katthaci n±mikapadato paro hoti “ye keci buddha½ saraºa½ gat±se. Ya½ bala½ ahuvamhase”ti-±d²su. Katthaci pan±khy±tikapadato s±desanir±desavasena–