13. Abhiññ±niddeso

Dibbasotadh±tukath±

400. Id±ni dibbasotadh±tuy± niddesakkamo anuppatto. Tattha tato par±su ca t²su abhiññ±su so eva½ sam±hite citteti-±d²na½ (d². ni. 1.240 ±dayo) attho vuttanayeneva veditabbo. Sabbattha pana visesamattameva vaººayiss±ma. Tatra dibb±ya sotadh±tuy±ti ettha dibbasadisatt± dibb±. Dev±na½ hi sucaritakammanibbatt± pittasemharuhir±d²hi apalibuddh± upakkilesavimuttat±ya d³repi ±rammaºa½ sampaµicchanasamatth± dibbapas±dasotadh±tu hoti. Ayañc±pi imassa bhikkhuno v²riyabh±van±balanibbatt± ñ±ºasotadh±tu t±dis±yev±ti dibbasadisatt± dibb±. Apica dibbavih±ravasena paµiladdhatt± attan± ca dibbavih±rasannissitatt±pi dibb±. Savanaµµhena nijj²vaµµhena ca sotadh±tu. Sotadh±tukiccakaraºena ca sotadh±tu viy±tipi sotadh±tu. T±ya dibb±ya sotadh±tuy±.
Visuddh±y±ti parisuddh±ya nirupakkiles±ya. Atikkantam±nusik±y±ti manuss³pac±ra½ atikkamitv± saddasavanena m±nusika½ ma½sasotadh±tu½ atikkant±ya v²tivattitv± µhit±ya. Ubho sadde suº±t²ti dve sadde suº±ti. Katame dve? Dibbe ca m±nuse ca, dev±nañca manuss±nañca saddeti vutta½ hoti. Etena padesapariy±d±na½ veditabba½. Ye d³re santike c±ti ye sadd± d³re paracakkav±¼epi ye ca santike antamaso sadehasannissitap±ºakasadd±pi, te suº±t²ti vutta½ hoti. Etena nippadesapariy±d±na½ veditabba½.
Katha½ pan±ya½ upp±detabb±ti? Tena bhikkhun± abhiññ±p±dakajjh±na½ sam±pajjitv± vuµµh±ya parikammasam±dhicittena paµhamatara½ pakatisotapathe d³re o¼±riko araññe s²h±d²na½ saddo ±vajjitabbo. Vih±re ghaº¹isaddo, bherisaddo, saªkhasaddo, s±maºeradaharabhikkh³na½ sabbath±mena sajjh±yant±na½ sajjh±yanasaddo, pakatikatha½ kathent±na½ “ki½ bhante, kim±vuso”ti-±disaddo, sakuºasaddo, v±tasaddo, padasaddo, pakkuthita-udakassa cicciµ±yanasaddo, ±tape sussam±nat±lapaººasaddo, kunthakipillik±disaddoti eva½ sabbo¼±rikato pabhuti yath±kkamena sukhumasadd± ±vajjitabb±. Tena puratthim±ya dis±ya sadd±na½ saddanimitta½ manasik±tabba½. Pacchim±ya, uttar±ya, dakkhiº±ya, heµµhim±ya, uparim±ya dis±ya, puratthim±ya anudis±ya, pacchim±ya, uttar±ya, dakkhiº±ya anudis±ya sadd±na½ saddanimitta½ manasik±tabba½. O¼±rik±nampi sukhum±nampi sadd±na½ saddanimitta½ manasik±tabba½. Tassa te sadd± p±katikacittass±pi p±kaµ± honti. Parikammasam±dhicittassa pana ativiya p±kaµ±.
Tasseva½ saddanimitta½ manasikaroto id±ni dibbasotadh±tu uppajjissat²ti tesu saddesu aññatara½ ±rammaºa½ katv± manodv±r±vajjana½ uppajjati. Tasmi½ niruddhe catt±ri pañca v± javan±ni javanti, yesa½ purim±ni t²ºi catt±ri v± parikamma-upac±r±nulomagotrabhun±mak±ni k±m±vacar±ni, catuttha½ pañcama½ v± appan±citta½ r³p±vacara½ catutthajjh±nika½. Tattha ya½ tena appan±cittena saddhi½ uppanna½ ñ±ºa½, aya½ dibbasotadh±t³ti veditabb±. Tato para½ tasmi½ sote patito hoti. Ta½ th±maj±ta½ karontena “etthantare sadda½ suº±m²”ti ekaªgulamatta½ paricchinditv± va¹¹hetabba½. Tato dvaªgulacaturaªgula-aµµhaªgulavidatthiratana-antogabbhapamukhap±s±dapariveºasaªgh±r±magocarag±majanapad±divasena y±va cakkav±¼a½ tato v± bhiyyopi paricchinditv± paricchinditv± va¹¹hetabba½.
Eva½ adhigat±bhiñño esa p±dakajjh±n±rammaºena phuµµhok±sabbhantaragatepi sadde puna p±dakajjh±na½ asam±pajjitv±pi abhiññ±ñ±ºena suº±tiyeva. Eva½ suºanto ca sacepi y±va brahmalok± saªkhabheripaºav±disaddehi ekakol±hala½ hoti, p±µiyekka½ vavatthapetuk±mat±ya sati aya½ saªkhasaddo aya½ bherisaddoti vavatthapetu½ sakkotiyev±ti.

Dibbasotadh±tukath± niµµhit±.