Saññ±kkhandhakath±
457. Id±ni ya½ vutta½ “ya½kiñci sañj±nanalakkhaºa½, sabba½ ta½ ekato katv± saññ±kkhandho veditabbo”ti, etth±pi sañj±nanalakkhaºa½ n±ma saññ±va. Yath±ha– “sañj±n±ti sañj±n±t²ti kho, ±vuso, tasm± saññ±ti vuccat²”ti (ma. ni. 1.450). S± panes± sañj±nanalakkhaºena sabh±vato ekavidh±pi j±tivasena tividh± hoti kusal±, akusal±, aby±kat± ca. Tattha kusalaviññ±ºasampayutt± kusal±, akusalasampayutt± akusal±, aby±katasampayutt± aby±kat±. Na hi ta½ viññ±ºa½ atthi, ya½ saññ±ya vippayutta½, tasm± yattako viññ±ºassa bhedo, tattako saññ±y±ti. S± panes± eva½ viññ±ºena samappabhed±pi lakkhaº±dito sabb±va sañj±nanalakkhaº±, tadevetanti puna sañj±nanapaccayanimittakaraºaras± d±ru-±d²su tacchak±dayo viya, yath±gahitanimittavasena abhinivesakaraºapaccupaµµh±n± hatthidassaka-andh± (ud±. 54) viya, yath±-upaµµhitavisayapadaµµh±n± tiºapurisakesu migapotak±na½ puris±ti uppannasaññ± viy±ti.
Ida½ saññ±kkhandhe vitth±rakath±mukha½.