Tatiyacitta½
400. Tatiya½ chasu ±rammaºesu somanassitassa lobha½ upp±detv± ‘satto satto’ti-±din± nayena apar±masantassa n±r±yaºavir±janamallayuddhanaµasamajj±d²ni passato man±piyasaddasavan±dipasutassa v± uppajjati. Idha m±nena saddhi½ pañca apaººakaªg±ni honti. Tattha maññat²ti ‘m±no’. So unnatilakkhaºo, sampaggaharaso, ketukamyat±paccupaµµh±no, diµµhivippayuttalobhapadaµµh±no, umm±do viya daµµhabboti.
Catutthacitta½
402. Catuttha½ vuttappak±resu eva µh±nesu yad± s²se khe¼a½ khipanti, p±dapa½su½ okiranti, tad± tassa pariharaºattha½ sa-uss±hena antarantar± olokent±na½ r±jan±µakesu nikkhantesu uss±raº±ya vattam±n±ya tena tena chiddena olokent±nañc±ti evam±d²su µh±nesu uppajjati. Idha pana thinamiddhehi saddhi½ satta yev±panak± honti. Ubhayatth±pi micch±diµµhi parih±yati. Ta½ µhapetv± ses±na½ vasena dhammagaºan± veditabb±ti.