Paccayapaµisa½yuttav±rakath±
220. Paccayapaµisa½yuttav±repi sabba½ v±rapeyy±labheda½ pubbe ±gatapad±nañca attha½ vuttanayeneva ñatv± p±¼ikkamo t±va eva½ j±nitabbo. Ettha hi “yo te vih±re vasi, yo te c²vara½ paribhuñji, yo te piº¹ap±ta½ paribhuñji, yo te sen±sana½ paribhuñji, yo te gil±napaccayabhesajjaparikkh±ra½ paribhuñj²”ti ime pañca paccattavacanav±r±, “yena te vih±ro paribhutto”ti-±dayo pañca karaºavacanav±r±, “ya½ tva½ ±gamma vih±ra½ ad±s²”ti-±dayo pañca upayogavacanav±r± vutt± tesa½ vasena idha vuttena suññ±g±rapadena saddhi½ pubbe vuttesu paµhamajjh±n±d²su sabbapadesu v±rapeyy±labhedo veditabbo. “Yo te vih±re, yena te vih±ro, ya½ tva½ ±gamma vih±ran”ti eva½ pariy±yena vuttatt± pana “ahan”ti ca avuttatt± paµivij±nantassa vuttepi idha thullaccaya½, apaµivij±nantassa dukkaµanti ayamettha vinicchayo.