4. Paµhamakaº¹ak²sutta½

902. Eka½ samaya½ ±yasm± ca anuruddho ±yasm± ca s±riputto ±yasm± ca mah±moggall±no s±kete viharanti kaº¹ak²vane Atha kho ±yasm± ca s±riputto ±yasm± ca mah±moggall±no s±yanhasamaya½ paµisall±n± vuµµhit± yen±yasm± anuruddho tenupasaªkami½su; upasaªkamitv± ±yasmat± anuruddhena saddhi½ sammodi½su. Sammodan²ya½ katha½ s±raº²ya½ v²tis±retv± ekamanta½ nis²di½su. Ekamanta½ nisinno kho ±yasm± s±riputto ±yasmanta½ anuruddha½ etadavoca– “sekhen±vuso anuruddha, bhikkhun± katame dhamm± upasampajja vih±tabb±”ti?
“Sekhen±vuso s±riputta, bhikkhun± catt±ro satipaµµh±n± upasampajja vih±tabb±. Katame catt±ro? Idh±vuso, bhikkhu k±ye k±y±nupass² viharati ±t±p² sampaj±no satim±, vineyya loke abhijjh±domanassa½; vedan±su …pe… citte…pe… dhammesu dhamm±nupass² viharati ±t±p² sampaj±no satim±, vineyya loke abhijjh±domanassa½– sekhen±vuso s±riputta, bhikkhun± ime catt±ro satipaµµh±n± upasampajja vih±tabb±”ti. Catuttha½.