3. Sutanusutta½
901. Eka½ samaya½ ±yasm± anuruddho s±vatthiya½ viharati sutanut²re. Atha kho sambahul± bhikkh³ yen±yasm± anuruddho tenupasaªkami½su; upasaªkamitv± ±yasmat± anuruddhena saddhi½ sammodi½su. Sammodan²ya½ katha½ s±raº²ya½ v²tis±retv± ekamanta½ nis²di½su. Ekamanta½ nisinn± kho te bhikkh³ ±yasmanta½ anuruddha½ etadavocu½– “katamesa½ ±yasm± anuruddho dhamm±na½ bh±vitatt± bahul²katatt± mah±bhiññata½ patto”ti? “Catunna½ khv±ha½, ±vuso, satipaµµh±n±na½ bh±vitatt± bahul²katatt± mah±bhiññata½ patto. Katamesa½ catunna½? Idh±ha½, ±vuso, k±ye k±y±nupass² vihar±mi ±t±p² sampaj±no satim±, vineyya loke abhijjh±domanassa½; vedan±su…pe… citte…pe… dhammesu dhamm±nupass² vihar±mi ±t±p² sampaj±no satim±, vineyya loke abhijjh±domanassa½– imesa½ khv±ha½, ±vuso, catunna½ satipaµµh±n±na½ bh±vitatt± bahul²katatt± mah±bhiññata½ patto. Imesañca pan±ha½, ±vuso, catunna½ satipaµµh±n±na½ bh±vitatt± bahul²katatt± h²na½ dhamma½ h²nato abbhaññ±si½, majjhima½ dhamma½ majjhimato abbhaññ±si½, paº²ta½ dhamma½ paº²tato abbhaññ±sin”ti. Tatiya½.