P±y±sir±jaññavatthu
407. Tena kho pana samayena p±y±sissa r±jaññassa evar³pa½ p±paka½ diµµhigata½ uppanna½ hoti– “itipi natthi paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ [sukaµakkaµ±na½ (s². p².)] kamm±na½ phala½ vip±ko”ti. Assosu½ kho setabyak± br±hmaºagahapatik±– “samaºo khalu bho kum±rakassapo samaºassa gotamassa s±vako kosalesu c±rika½ caram±no mahat± bhikkhusaªghena saddhi½ pañcamattehi bhikkhusatehi setabya½ anuppatto setaby±ya½ viharati uttarena setabya½ si½sap±vane. Ta½ kho pana bhavanta½ kum±rakassapa½ eva½ kaly±ºo kittisaddo abbhuggato– ‘paº¹ito byatto medh±v² bahussuto cittakath² kaly±ºapaµibh±no vuddho [buddho (sy±. ka.)] ceva arah± ca. S±dhu kho pana tath±r³p±na½ arahata½ dassana½ hot²”’ti. Atha kho setabyak± br±hmaºagahapatik± setaby±ya nikkhamitv± saªghasaªgh² gaº²bh³t± uttarenamukh± gacchanti yena si½sap±vana½ [yena si½sap±vana½, tenupasaªkamanti (s². p².)]. 408. Tena kho pana samayena p±y±si r±jañño uparip±s±de div±seyya½ upagato hoti. Addas± kho p±y±si r±jañño setabyake br±hmaºagahapatike setaby±ya nikkhamitv± saªghasaªgh² gaº²bh³te uttarenamukhe gacchante yena si½sap±vana½ [yena si½sap±vana½, tenupasaªkamante (s². p².)], disv± khatta½ ±mantesi “ki½ nu kho, bho khatte, setabyak± br±hmaºagahapatik± setaby±ya nikkhamitv± saªghasaªgh² gaº²bh³t± uttarenamukh± gacchanti yena si½sap±vanan”ti [ettha pana sabbatthapi evameva dissati, natthi p±µhantara½]? “Atthi kho, bho, samaºo kum±rakassapo, samaºassa gotamassa s±vako kosalesu c±rika½ caram±no mahat± bhikkhusaªghena saddhi½ pañcamattehi bhikkhusatehi setabya½ anuppatto setaby±ya½ viharati uttarena setabya½ si½sap±vane. Ta½ kho pana bhavanta½ kum±rakassapa½ eva½ kaly±ºo kittisaddo abbhuggato– ‘paº¹ito byatto medh±v² bahussuto cittakath² kaly±ºapaµibh±no vuddho ceva arah± c±’ti [arah± ca (sy±. ka.)]. Tamete [tamena½ te (s². ka.), tamena½ (p².)] bhavanta½ kum±rakassapa½ dassan±ya upasaªkamant²”ti. “Tena hi, bho khatte, yena setabyak± br±hmaºagahapatik± tenupasaªkama; upasaªkamitv± setabyake br±hmaºagahapatike eva½ vadehi– ‘p±y±si, bho, r±jañño evam±ha ±gamentu kira bhavanto, p±y±sipi r±jañño samaºa½ kum±rakassapa½ dassan±ya upasaªkamissat²’ti. Pur± samaºo kum±rakassapo setabyake br±hmaºagahapatike b±le abyatte saññ±peti– ‘itipi atthi paro loko, atthi satt± opap±tik±, atthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko’ti. Natthi hi, bho khatte, paro loko, natthi satt± opap±tik±, natthi sukatadukkaµ±na½ kamm±na½ phala½ vip±ko”ti. “Eva½ bho”ti kho so khatt± p±y±sissa r±jaññassa paµissutv± yena setabyak± br±hmaºagahapatik± tenupasaªkami; upasaªkamitv± setabyake br±hmaºagahapatike etadavoca– “p±y±si, bho, r±jañño evam±ha, ±gamentu kira bhavanto, p±y±sipi r±jañño samaºa½ kum±rakassapa½ dassan±ya upasaªkamissat²”ti. 409. Atha kho p±y±si r±jañño setabyakehi br±hmaºagahapatikehi parivuto yena si½sap±vana½ yen±yasm± kum±rakassapo tenupasaªkami; upasaªkamitv± ±yasmat± kum±rakassapena saddhi½ sammodi, sammodan²ya½ katha½ s±raº²ya½ v²tis±retv± ekamanta½ nis²di. Setabyak±pi kho br±hmaºagahapatik± appekacce ±yasmanta½ kum±rakassapa½ abhiv±detv± ekamanta½ nis²di½su; appekacce ±yasmat± kum±rakassapena saddhi½ sammodi½su; sammodan²ya½ katha½ s±raº²ya½ v²tis±retv± ekamanta½ nis²di½su. Appekacce yen±yasm± kum±rakassapo tenañjali½ paº±metv± ekamanta½ nis²di½su. Appekacce n±magotta½ s±vetv± ekamanta½ nis²di½su. Appekacce tuºh²bh³t± ekamanta½ nis²di½su.