Mah±s²vattheravatthu
Thero kira aµµh±rasa mah±gaºe v±cesi. Tassov±de µhatv± ti½sasahass± bhikkh³ arahatta½ p±puºi½su. Atheko bhikkhu “mayha½ t±va abbhantare guº± appam±º±, k²dis± nu kho me ±cariyassa guº±”ti ±vajjanto puthujjanabh±va½ passitv± “amh±ka½ ±cariyo aññesa½ avassayo hoti, attano bhavitu½ na sakkoti, ov±damassa dass±m²”ti ±k±sena gantv± vih±rasam²pe otaritv± div±µµh±ne nisinna½ ±cariya½ upasaªkamitv± vatta½ dassetv± ekamanta½ nis²di. Thero “ki½ k±raº± ±gatosi piº¹ap±tik±”ti ±ha. Eka½ anumodana½ gaºhiss±m²ti ±gatosmi, bhanteti. Ok±so na bhavissati, ±vusoti? Vitakkam±¼ake µhitak±le pucchiss±mi, bhanteti. Tasmi½ µh±ne aññe pucchant²ti. Bhikkh±c±ramagge, bhanteti. Tatr±pi aññe pucchant²ti. Dupaµµaniv±sanaµµh±ne, saªgh±µip±rupanaµµh±ne, pattan²haraºaµµh±ne, g±me caritv± ±sanas±l±ya½ y±gup²tak±le, bhanteti. Tattha aµµhakath±ther± attano kaªkha½ vinodenti, ±vusoti. Antog±mato nikkhantak±le pucchiss±mi, bhanteti. Tatr±pi aññe pucchanti, ±vusoti. Antar±magge, bhante, bhojanas±l±ya½ bhattakiccapariyos±ne, bhante, div±µµh±ne, p±dadhovanak±le, mukhadhovanak±le, bhanteti? Tad± aññe pucchant²ti. Tato paµµh±ya y±va aruº± apare pucchanti, ±vusoti. Dantakaµµha½ gahetv± mukhadhovanattha½ gamanak±le, bhanteti? Tad± aññe pucchant²ti. Mukha½ dhovitv± ±gamanak±le, bhanteti? Tatr±pi aññe pucchant²ti. Sen±sana½ pavisitv± nisinnak±le, bhanteti? Tatr±pi aññe pucchant²ti. Bhante, nanu mukha½ dhovitv± sen±sana½ pavisitv± tayo catt±ro pallaªke usuma½ g±h±petv± yonisomanasik±re kamma½ karont±na½ ok±sak±lena bhavitabba½ siy±, maraºakhaºampi na labhissatha, bhante, phalakasadisattha bhante parassa avassayo hotha, attano bhavitu½ na sakkotha, na me tumh±ka½ anumodan±ya atthoti ±k±se uppatitv± agam±si. Thero– “imassa bhikkhuno pariyattiy± kamma½ natthi, mayha½ pana aªkusako bhaviss±m²ti ±gato”ti ñatv± “id±ni ok±so na bhavissati, pacc³sak±le gamiss±m²”ti pattac²vara½ sam²pe katv± sabba½ divasabh±ga½ paµhamay±mamajjhimay±mañca dhamma½ v±cetv± pacchimay±me ekasmi½ there uddesa½ gahetv± nikkhante pattac²vara½ gahetv± teneva saddhi½ nikkhanto. Nisinna-antev±sik± ±cariyo kenaci papañcena nikkhantoti maññi½su. Nikkhanto thero koci deva sam±n±cariyabhikkh³ti sañña½ ak±si. Thero kira “m±disassa arahatta½ n±ma ki½, dv²hat²heneva p±puºitv± pacc±gamiss±m²”ti antev±sik±na½ an±rocetv±va ±s±¼h²m±sassa juºhapakkhaterasiy± nikkhanto g±mantapabbh±ra½ gantv± caªkama½ ±ruyha kammaµµh±na½ manasikaronto ta½ divasa½ arahatta½ gahetu½ n±sakkhi. Uposathadivase sampatte “dv²hat²hena arahatta½ gaºhiss±m²ti ±gato gahetu½ pana n±sakkhi½. Tayo m±se pana t²ºi divas±ni viya y±va mah±pav±raº± t±va j±niss±m²”ti vassa½ upagantv±pi gahetu½ n±sakkhi. Pav±raº±divase cintesi– “aha½ dv²hat²hena arahatta½ gaºhiss±m²ti ±gato tem±sen±pi n±sakkhi½, sabrahmac±rino pana visuddhipav±raºa½ pav±rent²”ti. Tasseva½ cintayato assudh±r± pavattanti. Tato “na mañce mayha½ cat³hi iriy±pathehi maggaphala½ uppajjissati, arahatta½ appatv± neva mañce piµµhi½ pas±ress±mi, na p±de dhoviss±m²”ti mañca½ uss±petv± µhapesi. Puna antovassa½ patta½, arahatta½ gahetu½ n±sakkhiyeva. Ek³nati½sapav±raº±su assudh±r± pavattanti. G±mad±rak± therassa p±desu ph±litaµµh±n±ni kaºµakehi sibbanti, dava½ karont±pi “ayyassa mah±s²vattherassa viya p±d± hont³”ti dava½ karonti. Thero ti½sasa½vacchare mah±pav±raº±divase ±lambaºaphalaka½ niss±ya µhito “id±ni me ti½sa vass±ni samaºadhamma½ karontassa, n±sakkhi½ arahatta½ p±puºitu½, addh± me imasmi½ attabh±ve maggo v± phala½ v± natthi, na me laddha½ sabrahmac±r²hi saddhi½ visuddhipav±raºa½ pav±retun”ti cintesi. Tasseva½ cintayatova domanassa½ uppajji, assudh±r± pavattanti. Atha avid³raµµh±ne ek± devadh²t± rodam±n± aµµh±si. “Ko ettha rodas²”ti? “Aha½, bhante, devadh²t±”ti. “Kasm± rodas²”ti? “Rodam±nena maggaphala½ nibbattita½, tena ahampi eka½ dve maggaphal±ni nibbattess±m²ti rod±mi, bhante”ti. Tato thero– “bho mah±s²vatthera, devat±pi tay± saddhi½ ke¼i½ karonti, anucchavika½ nu kho te etan”ti vipassana½ va¹¹hetv± saha paµisambhid±hi arahatta½ aggahesi. So “id±ni nipajjiss±m²”ti sen±sana½ paµijaggitv± mañcaka½ paññapetv± udakaµµh±ne udaka½ paccupaµµhapetv± “p±de dhoviss±m²”ti sop±naphalake nis²di. Antev±sik±pissa “amh±ka½ ±cariyassa samaºadhamma½ k±tu½ gacchantassa ti½sa vass±ni, sakkhi nu kho visesa½ nibbattetu½, n±sakkh²”ti ±vajjayam±n± “arahatta½ patv± p±dadhovanattha½ nisinno”ti disv± “amh±ka½ ±cariyo amh±disesu antev±sikesu tiµµhantesu ‘attan±va p±de dhovissat²’ti aµµh±nameta½, aha½ dhoviss±mi aha½ dhoviss±m²”ti ti½sasahass±nipi ±k±sena gantv± vanditv± “p±de dhoviss±ma, bhante”ti ±ha½su. ¾vuso, id±ni ti½sa vass±ni honti mama p±d±na½ adhot±na½, tiµµhatha, tumhe, ahameva dhoviss±m²ti. Sakkopi ±vajjanto– “mayha½ ayyo mah±s²vatthero arahatta½ patto ti½sasahass±na½ antev±sik±na½ ‘p±de dhoviss±m±’ti ±gat±na½ p±de dhovitu½ na deti. M±dise pana upaµµh±ke tiµµhante ‘mayha½ ayyo saya½ p±de dhovissat²’ti aµµh±nameta½, aha½ dhoviss±m²”ti sanniµµh±na½ katv± suj±t±ya deviy± saddhi½ bhikkhusaªghassa santike p±turahosi. So suja½ asurakañña½ purato katv± “apetha, bhante, m±tug±mo”ti ok±sa½ k±retv± thera½ upasaªkamitv± vanditv± purato ukkuµiko nis²ditv± “p±de dhoviss±mi, bhante”ti ±ha. Kosiya, id±ni me ti½sa vass±ni p±d±na½ adhot±na½, devat±nañca pakatiy±pi manussasar²ragandho n±ma jeguccho, yojanasate µhit±nampi kaºµhe ±sattakuºapa½ viya hoti, ahameva dhoviss±m²ti. Bhante, aya½ gandho n±ma na paññ±yati, tumh±ka½ pana s²lagandho cha devaloke atikkamitv± upari bhavagga½ patv± µhito. S²lagandhato añño uttaritaro gandho n±ma natthi, bhante, tumh±ka½ s²lagandhenamhi ±gatoti v±mahatthena gopphakasandhiya½ gahetv± dakkhiºahatthena p±datala½ parimajji. Daharakum±rasseva p±d± ahesu½. Sakko p±de dhovitv± vanditv± devalokameva gato. Eva½ “na labh±mi sabrahmac±r²hi saddhi½ visuddhipav±raºa½ pav±retun”ti ±vajjantassa uppanna½ domanassa½ niss±ya bhikkhuno maññanavasena vipassan±ya ±rammaºampi vipassan±pi maggopi phalampi savitakkasavic±radomanassanti ca avitakk±vic±radomanassanti ca vuttanti veditabba½. Tattha eko bhikkhu savitakkasavic±radomanasse vipassana½ paµµhapetv± ida½ domanassa½ ki½ nissitanti upadh±rento vatthunissitanti paj±n±t²ti phassapañcamake vuttanayeneva anukkamena arahatte patiµµh±ti. Eko avitakk±vic±re domanasse vipassana½ paµµhapetv± vuttanayeneva arahatte patiµµh±ti. Tattha abhiniviµµhadomanassesupi savitakkasavic±rato avitakka-avic±ra½ paº²tatara½. Savitakkasavic±radomanassavipassan±topi avitakk±vic±radomanassavipassan± paº²tatar±. Savitakkasavic±radomanassaphalasam±pattitopi avitakk±vic±radomanassaphalasam±pattiyeva paº²tatar± Ten±ha bhagav±– “ye avitakka-avic±re te paº²tatare”ti. 362. Evar³p± upekkh± na sevitabb±ti evar³p± gehasita-upekkh± na sevitabb±. Gehasita-upekkh± n±ma “tattha katam± cha gehasita-upekkh±. Cakkhun± r³pa½ disv± uppajjati upekkh± b±lassa m³¼hassa puthujjanassa anodhijinassa avip±kajinassa an±d²navadass±vino assutavato puthujjanassa, y± evar³p± upekkh±, r³pa½ s± n±tivattati, tasm± s± upekkh± gehasit±ti vuccat²”ti eva½ chasu dv±resu iµµh±rammaºe ±p±thagate gu¼apiº¹ike nil²namakkhik± viya r³p±d²ni anativattam±n± tattheva lagg± laggit± hutv± uppann± k±maguºanissit± upekkh± na sevitabb±. Evar³p± upekkh± sevitabb±ti evar³p± nekkhammasit± upekkh± sevitabb±. Nekkhammasit± upekkh± n±ma– “tattha katam± cha nekkhammasit± upekkh±? R³p±na½ tveva aniccata½ viditv± vipariº±mavir±ganirodha½ ‘pubbe ceva r³p± etarahi ca, sabbe te r³p± anicc±, dukkh±, vipariº±madhamm±’ti evameta½ yath±bh³ta½ sammappaññ±ya passato uppajjati upekkh±, y± evar³p± upekkh±, r³pa½ s± ativattati, tasm± s± upekkh± nekkhammasit±ti vuccat²”ti (ma. ni. 3.308). Eva½ chasu dv±resu iµµh±niµµha-±rammaºe ±p±thagate iµµhe arajjantassa, aniµµhe adussantassa, asamapekkhanena asammuyhantassa uppann± vipassan± ñ±ºasampayutt± upekkh±. Apica vedan±sabh±g± tatra majjhattupekkh±pi ettha upekkh±va. Tasm± sevitabb±ti aya½ nekkhammavasena vipassan±vasena anussatiµµh±navasena paµhamadutiyatatiyacatutthajjh±navasena ca uppajjanaka-upekkh± sevitabb± n±ma. Ettha ya½ ce savitakka½ savic±ranti t±yapi nekkhammasita-upekkh±ya ya½ nekkhammavasena vipassan±vasena anussatiµµh±navasena paµhamajjh±navasena ca uppanna½ savitakkasavic±ra½ upekkhanti j±neyya. Ya½ ce avitakka½ avic±ranti ya½ pana dutiyajjh±n±divasena uppanna½ avitakk±vic±ra½ upekkhanti j±neyya. Ye avitakke avic±re te paº²tatareti et±su dv²su y± avitakka-avic±r±, s± paº²tatar±ti attho. Imin± ki½ kathita½ hoti Dvinna½ arahatta½ kathita½. Eko hi bhikkhu savitakkasavic±ra-upekkh±ya vipassana½ paµµhapetv± aya½ upekkh± ki½ nissit±ti upadh±rento vatthunissit±ti paj±n±t²ti phassapañcamake vuttanayeneva anukkamena arahatte patiµµh±ti. Eko avitakk±vic±r±ya upekkh±ya vipassana½ paµµhapetv± vuttanayeneva arahatte patiµµh±ti. Tattha abhiniviµµha-upekkh±supi savitakkasavic±rato avitakk±vic±r± paº²tatar±. Savitakkasavic±ra-upekkh±vipassan±topi avitakk±vic±ra-upekkh±vipassan±paº²tatar±. Savitakkasavic±ra-upekkh±phalasam±pattitopi avitakk±vic±rupekkh±phalasam±pattiyeva paº²tatar±. Ten±ha bhagav± “ye avitakke avic±re te paº²tatare”ti. 363. Eva½ paµipanno kho, dev±naminda, bhikkhu papañcasaññ±saªkh±nirodhas±ruppag±mini½ paµipada½ paµipanno hot²ti bhagav± arahattanik³µena desana½ niµµhapesi. Sakko pana sot±pattiphala½ patto. Buddh±nañhi ajjh±sayo h²no na hoti, ukkaµµhova hoti. Ekassapi bah³nampi dhamma½ desent± arahatteneva k³µa½ gaºhanti. Satt± pana attano anur³pe upanissaye µhit± keci sot±pann± honti, keci sakad±g±m², keci an±g±m², keci arahanto. R±j± viya hi bhagav±, r±jakum±r± viya veneyy±. Yath± hi r±j± bhojanak±le attano pam±ºena piº¹a½ uddharitv± r±jakum±r±na½ upaneti, te tato attano mukhappam±ºeneva kaba¼a½ karonti, eva½ bhagav± attajjh±say±nur³p±ya desan±ya arahatteneva k³µa½ gaºh±ti. Veneyy± attano upanissayappam±ºena tato sot±pattiphalamatta½ v± sakad±g±mi-an±g±mi-arahattaphalameva v± gaºhanti. Sakko pana sot±panno j±to. Sot±panno ca hutv± bhagavato puratoyeva cavitv± taruºasakko hutv± nibbatti, devat±nañhi cavam±n±na½ attabh±vassa gat±gataµµh±na½ n±ma na paññ±yati, d²pasikh±gamana½ viya hoti. Tasm± sesadevat± na j±ni½su. Sakko pana saya½ cutatt± bhagav± ca appaµihatañ±ºatt± dveva jan± j±ni½su. Atha sakko cintesi “mayhañhi bhagavat± t²su µh±nesu nibbattitaphalameva kathita½, ayañca pana maggo v± phala½ v± sakuºik±ya viya uppatitv± gahetu½ na sakk±, ±gaman²yapubbabh±gapaµipad±ya assa bhavitabba½. Hand±ha½ upari kh²º±savassa pubbabh±gapaµipada½ pucch±m²”ti.