4. Bhojanavaggo
1. ¾vasathasikkh±padavaººan±
“Agil±no”ti ettha antamaso dvig±vuta½ gantu½ samattho adhippetoti ±ha “addhayojanampi gantu½ samatthen±”ti. ¾vasathapiº¹oti ±vasathe piº¹o, s±l±d²su anodissa y±vadattha½ paññatta½ pañcanna½ bhojan±na½ aññatara½ bhojananti attho. Ten±ha “imesa½ v±”ti-±di. Tattha imesa½ v±ti imesa½ p±saº¹±na½ v±. Ettak±na½ v±ti imasmi½ p±saº¹e ettak±na½ p±saº¹±na½ v±. P±saº¹anti channavutividha½ samaºaparibb±jak±di½. Te hi taºh±p±sañceva diµµhip±sañca ¹enti o¹¹ent²ti p±saº¹±ti vuccanti. Anodiss±ti anuddisitv±, aparicchinditv±ti attho. S±l±d²su yattha katthac²ti s±l±rukkham³la-abbhok±s±d²su yattha katthaci µh±nesu. Ekadivasameva bhuñjitabboti ekadivasa½ saki½yeva bhuñjitabbo, ekasmi½ divase punappuna½ bhuñjitu½ na vaµµati. Dutiyadivasato paµµh±y±ti bhuttadivasassa dutiyadivasato paµµh±ya. Ajjhoh±re ajjhoh±re p±cittiyanti ±lope ±lope kaba¼e kaba¼e p±cittiya½. N±n±kulehi (p±ci. aµµha. 206) pana n±n±µµh±nesu paññatta½, ekasmi½ µh±ne ekadivasa½ bhuñjitv± dutiyadivase aññattha bhuñjitu½ vaµµati, paµip±µi½ pana khepetv± puna ±dito paµµh±ya bhuñjitu½ na vaµµati. Ekap³gan±n±p³ga-ekag±man±n±g±mesupi eseva nayo. Yopi ekakulassa v± n±n±kul±na½ v± ekato paññatto taº¹ul±d²na½ abh±vena antarantar± chijjati, sopi na bhuñjitabbo. Sace pana “na sakkoma d±tun”ti upacchinditv± puna kaly±ºacitte uppanne d±tu½ ±rabhanti, eta½ puna ekadivasa½ bhuñjitu½ vaµµati. Tikap±cittiyanti agil±ne agil±nasaññivematikagil±nasaññ²na½ vasena t²ºi p±cittiy±ni. Gil±nassa gil±nasaññinoti gil±nassa pana “gil±no ahan”ti saññino anuvasitv± bhuñjantassa an±patti. Saki½ bhuñjat²ti ekadivasa½ bhuñjati. “Gacchanto v±”ti ida½ addhayojanavasena gahetabba½, tath± “pacc±gacchanto”ti (s±rattha. µ². p±cittiya 3.208) idamp²ti vadanti. Kenaci upaddaven±ti nadip³racorabhay±din± kenaci upaddavena. Aññanti y±gukhajjakaphal±phal±dibheda½ ya½ kiñci añña½. Anuvasitv±ti puna vasitv±.
¾vasathasikkh±padavaººan± niµµhit±.