Vassa½ anupagantabbaµµh±nakath±vaººan±

204. Seyyath±pi pis±cillik±ti ettha pis±c± eva pis±cillik±, pis±cad±rak±tipi vadanti. Pavisanadv±ra½ yojetv±ti sakav±µabaddhameva yojetv±. Pañcanna½ chadan±nanti tiºapaººa-iµµhakasil±sudh±saªkh±t±na½ pañcanna½ chadan±na½. Idañca yebhuyyena vuttanti veditabba½ rukkh±d²su padaracchadan±yapi kuµik±ya vass³pagamanassa vuttatt±. Na, bhikkhave, asen±sanikena vassa½ upagantabbanti vac²bheda½ katv± vass³pagamana½ sandh±yeva paµikkhepo, na ±layakaraºavasena upagamana½ sandh±y±ti vadanti. P±¼iya½ pana avisesena vuttatt± aµµhakath±yañca dutiyap±r±jikasa½vaººan±ya½ (p±r±. aµµha. 1.84) “vassa½ upagacchantena hi n±lakapaµipada½ paµipannenapi pañcanna½ chadan±na½ aññatarena channeyeva sadv±rabandhe sen±sane upagantabba½. Tasm± vassak±le sace sen±sana½ labhati, icceta½ kusala½. No ce labhati, hatthakamma½ pariyesitv±pi k±tabba½. Hatthakamma½ alabhantena s±mampi k±tabba½, na tveva asen±sanikena vassa½ upagantabban”ti da¼ha½ katv± vuttatt± asen±sanikassa n±v±di½ vin± aññattha ±layo na vaµµat²ti amh±ka½ khanti. N±v±satthavajesuyeva hi “anuj±n±mi, bhikkhave, n±v±ya vassa½ upagantun”ti-±din± sati asati v± sen±sane vass³pagamanassa visu½ anuññ±tatt± “na, bhikkhave, asen±sanikena vassa½ upagantabban”ti aya½ paµikkhepo tattha na labbhat²ti asati sen±sane ±layavasenapi n±v±d²su upagamana½ vutta½. Ýaªkitamañco n±ma d²ghe mañcap±de majjhe vijjhitv± aµaniyo pavesetv± kato mañco. Tassa ida½ upari ida½ heµµh±ti natthi, parivattetv± atthatopi t±disova hoti, ta½ sus±ne devaµµh±ne ca µhapenti, catunna½ p±s±º±na½ upari p±s±ºa½ attharitv± kata½ gehampi “µaªkitamañco”ti vuccati.

Vassa½ anupagantabbaµµh±nakath±vaººan± niµµhit±.