10. Pariºatasikkh±padavaººan±
657. Tena samayen±ti pariºatasikkh±pada½. Tattha p³gass±ti sam³hassa; dhammagaºass±ti attho. Paµiyattanti paµiy±dita½. Bah³ saªghassa bhatt±ti saªghassa bah³ni bhatt±ni anek±ni l±bhamukh±ni; na saªghassa kenaci parih±n²ti d²penti. Oºojeth±ti detha. Ki½ paneva½ vattu½ vaµµat²ti kasm± na vaµµati? Ayañhi abhihaµabhikkh± abhiharitv± ekasmi½ ok±se saªghassatth±ya paµiyatt± abhihaµapaµiyatte ca uddissa µhapitabh±ge ca payuttav±c± n±ma natthi. 658. Saªghikanti saªghassa santaka½. So hi saªghassa pariºatatt± hattha½ an±r³¼hopi ekena pariy±yena saªghassa santako hoti, padabh±jane pana “saªghika½ n±ma saªghassa dinna½ hoti pariccattan”ti eva½ atthuddh±ravasena nippariy±yatova saªghika½ dassita½. L±bhanti paµilabhitabbavatthu½ ±ha. Tenevassa niddese “c²varamp²”ti-±di vutta½. Pariºatanti saªghassa ninna½ saªghassa poºa½ saªghassa pabbh±ra½ hutv± µhita½. Yena pana k±raºena so pariºato hoti, ta½ dassetu½ “dass±ma kariss±m±ti v±c± bhinn± hot²”ti padabh±jana½ vutta½. 659. Payoge dukkaµanti pariºatal±bhassa attano pariº±manapayoge dukkaµa½, paµil±bhena tasmi½ hattha½ ±r³¼he nissaggiya½. Sace pana saªghassa dinna½ hoti, ta½ gahetu½ na vaµµati, saªghasseva d±tabba½. Yopi ±r±mikehi saddhi½ ekato kh±dati, bhaº¹a½ aggh±petv± k±retabbo. Pariºata½ pana sahadhammik±na½ v± gih²na½ v± antamaso m±tusantakampi “ida½ mayha½ deh²”ti saªghassa pariºatabh±va½ ñatv± attano pariº±metv± gaºhantassa nissaggiya½ p±cittiya½. “Imassa bhikkhuno deh²”ti eva½ aññassa pariº±mentassa suddhikap±cittiya½. Eka½ patta½ v± c²vara½ v± attano, eka½ aññassa pariº±meti, nissaggiya½ p±cittiyañceva suddhikap±cittiyañca. Eseva nayo bah³su. Vuttampi ceta½–
“Nissaggiyena ±patti½, suddhikena p±cittiya½;
±pajjeyya ekato;
pañh± mes± kusalehi cintit±”ti. (Pari. 480).
Ayañhi pariº±mana½ sandh±ya vutto. Yopi vassikas±µikasamaye m±tugharepi saªghassa pariºata½ vassikas±µika½ ñatv± attano pariº±meti, nissaggiya½ p±cittiya½. Parassa pariº±meti, suddhikap±cittiya½. Manuss± “saªghabhatta½ kariss±m±”ti sappitel±d²ni ±haranti, gil±no cepi bhikkhu saªghassa pariºatabh±va½ ñatv± kiñci y±cati, nissaggiya½ p±cittiyameva. Sace pana so “tumh±ka½ sappi-±d²ni ±bhaµ±ni atth²”ti pucchitv± “±ma, atth²”ti vutte “mayhampi deth±”ti vadati, vaµµati. Ath±pi na½ kukkucc±yanta½ up±sak± vadanti– “saªghopi amhehi dinnameva labhati; gaºhatha, bhante”ti evampi vaµµati. 660. Saªghassa pariºata½ aññasaªghass±ti ekasmi½ vih±re saªghassa pariºata½ añña½ vih±ra½ uddisitv± “asukasmi½ n±ma mah±vih±re saªghassa deth±”ti pariº±meti Cetiyassa v±ti “ki½ saªghassa dinnena, cetiyassap³ja½ karoth±”ti eva½ cetiyassa v± pariº±meti.Cetiyassa pariºatanti ettha niyametv± aññacetiyassatth±ya ropitam±l±vacchato aññacetiyamhi pupphampi ±ropetu½ na vaµµati. Ekassa cetiyassa pana chatta½ v± paµ±ka½ v± ±ropetv± µhita½ disv± sesa½ aññassa cetiyassa d±petu½ vaµµati.Puggalassa pariºatanti antamaso sunakhass±pi pariºata½ “imassa sunakhassa m± dehi, etassa deh²”ti eva½ aññapuggalassa pariº±meti, dukkaµa½. Sace pana d±yak± “maya½ saªghassa bhatta½ d±tuk±m±, cetiyassa p³ja½ k±tuk±m±, ekassa bhikkhuno parikkh±ra½ d±tuk±m±, tumh±ka½ ruciy± dass±ma; bhaºatha, kattha dem±”ti vadanti. Eva½ vutte tena bhikkhun± “yattha icchatha, tattha deth±”ti vattabb±. Sace pana kevala½ “kattha dem±”ti pucchanti, p±¼iya½ ±gatanayeneva vattabba½. Sesamettha utt±natthameva.Tisamuµµh±na½ k±yacittato v±c±cittato k±yav±c±cittato ca samuµµh±ti, kiriya½, saññ±vimokkha½, sacittaka½, lokavajja½, k±yakammavac²kamma½, akusalacitta½, tivedananti.
Samantap±s±dik±ya vinayasa½vaººan±ya
Pariºatasikkh±padavaººan± niµµhit±.
Niµµhito pattavaggo tatiyo.
Nissaggiyavaººan± niµµhit±.
P±r±jikakaº¹a-aµµhakath± niµµhit±.