4. Paµipad±dosapañho
4. “Bhante n±gasena, yad± bodhisatto dukkarak±rika½ ak±si, net±diso aññatra ±rambho ahosi nikkamo kilesayuddha½ maccusena½ vidhamana½ ±h±rapariggaho dukkarak±rik±, evar³pe parakkame kiñci ass±da½ alabhitv± tameva citta½ parih±petv± evamavoca ‘na kho pan±ha½ im±ya kaµuk±ya dukkarak±rik±ya adhigacch±mi uttarimanussadhamma½ alamariyañ±ºadassanavisesa½, siy± nu kho añño maggo bodh±y±’ti, tato nibbinditv± aññena magena sabbaññuta½ patto, puna t±ya paµipad±ya s±vake anus±sati sam±dapeti.
“‘¾rambhatha nikkhamatha, yuñjatha buddhas±sane;
dhun±tha maccuno sena½, na¼±g±ra½va kuñjaro’ti [sa½. ni. 1.185].
“Kena na kho, bhante n±gasena, k±raºena tath±gato y±ya paµipad±ya attan± nibbinno virattar³po, tattha s±vake anus±sati sam±dapet²”ti? “Tad±pi mah±r±ja, etarahipi s± yeva paµipad±, ta½ yeva paµipada½ paµipajjitv± bodhisatto sabbaññuta½ patto. Api ca, mah±r±ja, bodhisatto ativ²riya½ karonto niravasesato ±h±ra½ uparundhi. Tassa ±h±r³parodhena cittadubbalya½ uppajji. So tena dubbalyena n±sakkhi sabbaññuta½ p±puºitu½, so mattamatta½ kaba¼²k±r±h±ra½ sevanto t±yeva paµipad±ya nacirasseva sabbaññuta½ p±puºi. So yeva, mah±r±ja, paµipad± sabbesa½ tath±gat±na½ sabbaññutañ±ºappaµil±bh±ya. “Yath±, mah±r±ja, sabbesa½ satt±na½ ±h±ro upatthambho, ±h±r³panissit± sabbe satt± sukha½ anubhavanti, evameva kho, mah±r±ja, s± yeva paµipad± sabbesa½ tath±gat±na½ sabbaññutañ±ºappaµil±bh±ya, neso, mah±r±ja, doso ±rambhassa, na nikkamassa, na kilesayuddhassa, yena tath±gato tasmi½ samaye na p±puºi sabbaññutañ±ºa½, atha kho ±h±r³parodhasseveso doso, sad± paµiyatt± yeves± paµipad±. “Yath±, mah±r±ja, puriso addh±na½ ativegena gaccheyya, tena so pakkhahato v± bhaveyya p²µhasapp² v± asañcaro pathavitale. Api nu kho, mah±r±ja, mah±pathaviy± doso atthi, yena so puriso pakkhahato ahos²”ti? “Na hi, bhante; sad± paµiyatt±, bhante, mah±pathav², kuto tass± doso? V±y±masseveso doso, yena so puriso pakkhahato ahos²”ti. “Evameva kho, mah±r±ja, neso doso ±rambhassa, na nikkamassa, na kilesayuddhassa, yena tath±gato tasmi½ samaye na p±puºi sabbaññutañ±ºa½, atha kho ±h±r³parodhasseveso doso sad± paµiyatt± yeves± paµipad±. “Yath± v± pana, mah±r±ja, puriso kiliµµha½ s±µaka½ niv±seyya, na so ta½ dhov±peyya, neso doso udakassa, sad± paµiyatta½ udaka½. Purisasseveso doso. Evameva kho, mah±r±ja, neso doso ±rambhassa, na nikkamassa, na kilesayuddhassa, yena tath±gato tasmi½ samaye na p±puºi sabbaññutañ±ºa½, atha kho ±h±r³parodhasseveso doso, sad± paµiyatt± yeves± paµipad±, tasm± tath±gato t±yeva paµipad±ya s±vake anus±sati sam±dapeti, eva½ kho, mah±r±ja, sad± paµiyatt± anavajj± s± paµipad±”ti. “S±dhu, bhante n±gasena, evameta½ tath± sampaµicch±m²”ti.
Paµipad±dosapañho catuttho.