10. Meº¹akaseµµhivatthu
Sudassa½ vajjanti ima½ dhammadesana½ satth± bhaddiyanagara½ niss±ya j±tiy±vane viharanto meº¹akaseµµhi½ ±rabbha kathesi. Satth± kira aªguttar±pesu c±rika½ caranto meº¹akaseµµhino ca, bhariy±ya cassa candapadum±ya, puttassa ca dhanañcayaseµµhino, suºis±ya ca sumanadeviy±, natt±ya cassa vis±kh±ya, d±sassa ca puººass±ti imesa½ sot±pattiphal³panissaya½ disv± bhaddiyanagara½ gantv± j±tiy±vane vih±si. Meº¹akaseµµhi satthu ±gamana½ assosi. Kasm± panesa meº¹akaseµµhi n±ma j±toti? Tassa kira pacchimagehe aµµhakar²samatte µh±ne hatthi-assa-usabhapam±º± suvaººameº¹ak± pathavi½ bhinditv± piµµhiy± piµµhi½ paharam±n± uµµhahi½su. Tesa½ mukhesu pañcavaºº±na½ sutt±na½ geº¹uk± pakkhitt± honti. Sappitelamadhuph±ºit±d²hi v± vatthacch±danahiraññasuvaºº±d²hi v± atthe sati tesa½ mukhato geº¹uke apanenti, ekass±pi meº¹akassa mukhato jambud²pav±s²na½ pahonaka½ sappitelamadhuph±ºitavatthacch±danahiraññasuvaººa½ nikkhamati. Tato paµµh±ya meº¹akaseµµh²ti paññ±yi. Ki½ panassa pubbakammanti? Vipass²buddhak±le kira esa avarojassa n±ma kuµumbikassa bh±gineyyo m±tulena sam±nan±mo avarojo n±ma ahosi. Athassa m±tulo satthu gandhakuµi½ k±tu½ ±rabhi. So tassa santika½ gantv±, “m±tula, ubhopi saheva karom±”ti vatv± “aha½ aññehi saddhi½ as±dh±raºa½ katv± ekakova kariss±m²”ti tena pana paµikkhittak±le “imasmi½ µh±ne gandhakuµiy± kat±ya imasmi½ n±ma µh±ne kuñjaras±la½ n±ma laddhu½ vaµµat²”ti cintetv± araññato dabbasambh±re ±har±petv± eka½ thambha½ suvaººakhacita½, eka½ rajatakhacita½, eka½ maºikhacita½, eka½ sattaratanakhacitanti eva½ tul±saªgh±tadv±rakav±µav±tap±nagop±nas²chadaniµµhak± sabb±pi suvaºº±dikhacit±va k±retv± gandhakuµiy± sammukhaµµh±ne tath±gatassa sattaratanamaya½ kuñjaras±la½ k±resi. Tass± upari ghanarattasuvaººamay± kambal± pav±¼amay± sikharath³pik±yo ahesu½. Kuñjaras±l±ya majjhe µh±ne ratanamaº¹apa½ k±retv± dhamm±sana½ patiµµh±pesi. Tassa ghanarattasuvaººamay± p±d± ahesu½, tath± catasso aµaniyo. Catt±ro pana suvaººameº¹ake k±r±petv± ±sanassa catunna½ p±d±na½ heµµh± µhapesi, dve meº¹ake k±r±petv± p±dap²µhak±ya heµµh± µhapesi, cha suvaººameº¹ake k±r±petv± maº¹apa½ parikkhipento µhapesi. Dhamm±sana½ paµhama½ suttamayehi rajjukehi v±y±petv± majjhe suvaººasuttamayehi upari muttamayehi suttehi v±y±pesi. Tassa candanamayo apassayo ahosi. Eva½ kuñjaras±la½ niµµh±petv± s±l±maha½ karonto aµµhasaµµh²hi bhikkhusatasahassehi saddhi½ satth±ra½ nimantetv± catt±ro m±se d±na½ datv± os±nadivase tic²vara½ ad±si. Tattha saªghanavakassa satasahassagghanika½ p±puºi. Eva½ vipass²buddhak±le puññakamma½ katv± tato cuto devesu ca manussesu ca sa½saranto imasmi½ bhaddakappe b±r±ºasiya½ mah±bhogakule nibbattitv± b±r±ºasiseµµhi n±ma ahosi. So ekadivasa½ r±j³paµµh±na½ gacchanto purohita½ disv± “ki½, ±cariya, nakkhattamuhutta½, upadh±reth±”ti ±ha. ¾ma, upadh±remi, ki½ añña½ amh±ka½ kammanti. Tena hi k²disa½ janapadac±rittanti? Eka½ bhaya½ bhavissat²ti. Ki½ bhaya½ n±m±ti? Ch±takabhaya½ seµµh²ti. Kad± bhavissat²ti? Ito tiººa½ sa½vacchar±na½ accayen±ti. Ta½ sutv± seµµhi bahu½ kasikamma½ k±retv± gehe vijjam±nadhanen±pi dhaññameva gahetv± a¹¹hateras±ni koµµhasat±ni k±retv± sabbakoµµhake v²h²hi parip³resi. Koµµhesu appahontesu c±µi-±d²ni p³retv± avasesa½ bh³miya½ ±v±µe katv± nikhaºi. Nidh±n±vasesa½ mattik±ya saddhi½ madditv± bhittiyo limp±pesi. So aparena samayena ch±takabhaye sampatte yath±nikkhitta½ dhañña½ paribhuñjanto koµµhesu ca c±µi-±d²su ca nikkhittadhaññe parikkh²ºe parijane pakkos±petv± ±ha– “gacchatha, t±t±, pabbatap±da½ pavisitv± j²vant± subhikkhak±le mama santika½ ±gantuk±m± ±gacchatha, an±gantuk±m± tattha tattheva j²vath±”ti. Te rodam±n± assumukh± hutv± seµµhi½ vanditv± kham±petv± satt±ha½ nis²ditv± tath± aka½su. Tassa pana santike veyy±vaccakaro ekova puººo n±ma d±so oh²yi, tena saddhi½ seµµhij±y± seµµhiputto seµµhisuºis±ti pañceva jan± ahesu½. Te bh³miya½ ±v±µesu nihitadhaññepi parikkh²ºe bhittimattika½ p±tetv± temetv± tato laddhadhaññena y±payi½su. Athassa j±y± ch±take avattharante mattik±ya kh²yam±n±ya bhittip±desu avasiµµhamattika½ p±tetv± temetv± a¹¹h±¼hakamatta½ v²hi½ labhitv± koµµetv± eka½ taº¹ulan±¼i½ gahetv± “ch±takak±le cor± bah³ hont²”ti corabhayena ekasmi½ kuµe pakkhipitv± pidahitv± bh³miya½ nikhaºitv± µhapesi. Atha na½ seµµhi r±j³paµµh±nato ±gantv± ±ha– “bhadde, ch±tomhi, atthi kiñc²”ti. S± vijjam±na½ “natth²”ti avatv± “ek± taº¹ulan±¼i atth²”ti ±ha. “Kaha½ s±”ti? “Corabhayena me nikhaºitv± µhapit±”ti. “Tena hi na½ uddharitv± kiñci pac±h²”ti. “Sace y±gu½ paciss±mi, dve v±re labhissati. Sace bhatta½ paciss±mi, ekav±rameva labhissati, ki½ pac±mi, s±m²”ti ±ha. “Amh±ka½ añño paccayo natthi, bhatta½ bhuñjitv± mariss±ma, bhattameva pac±h²”ti. S± bhatta½ pacitv± pañca koµµh±se katv± seµµhino koµµh±sa½ va¹¹hetv± purato µhapesi. Tasmi½ khaºe gandham±danapabbate paccekabuddho sam±pattito vuµµh±ti. Antosam±pattiya½ kira sam±pattibalena jighacch± na b±dhati. Sam±pattito vuµµhit±na½ pana balavat² hutv± udarapaµala½ ¹ayhant² viya uppajjati. Tasm± te labhanaµµh±na½ oloketv± gacchanti. Ta½ divasañca tesa½ d±na½ datv± sen±patiµµh±n±d²su aññatarasampatti½ labhanti. Tasm± sopi dibbena cakkhun± olokento “sakalajambud²pe ch±takabhaya½ uppanna½, seµµhigehe ca pañcanna½ jan±na½ n±¼ikodanova pakko, saddh± nu kho ete, sakkhissanti v± mama saªgaha½ k±tun”ti tesa½ saddhabh±vañca saªgaha½ k±tu½ samatthabh±vañca disv± pattac²varam±d±ya mah±seµµhissa purato dv±re µhitameva att±na½ dassesi. So ta½ disv± pasannacitto “pubbepi may± d±nassa adinnatt± evar³pa½ ch±taka½ diµµha½, ida½ kho pana bhatta½ ma½ ekadivasameva rakkheyya. Ayyassa pana dinna½ anek±su kappakoµ²su mama hitasukh±vaha½ bhavissat²”ti ta½ bhattap±ti½ apanetv± paccekabuddha½ upasaªkamitv± pañcapatiµµhitena vanditv± geha½ pavesetv± ±sane nisinnassa p±de dhovitv± suvaººap±dap²µhe µhapetv± bhattap±tim±d±ya paccekabuddhassa patte okiri. Upa¹¹h±vasese bhatte paccekabuddho hatthena patta½ pidahi. Atha na½, “bhante, ek±ya taº¹ulan±¼iy± pañcanna½ jan±na½ pakka-odanassa aya½ eko koµµh±so, ima½ dvidh± k±tu½ na sakk±. M± mayha½ idhaloke saªgaha½ karotha, aha½ niravasesa½ d±tuk±momh²”ti vatv± sabba½ bhattamad±si. Datv± ca pana patthana½ paµµhapesi, “m±, bhante, puna nibbattanibbattaµµh±ne evar³pa½ ch±takabhaya½ addasa½, ito paµµh±ya sakalajambud²pav±s²na½ b²jabhatta½ d±tu½ samattho bhaveyya½, sahatthena kamma½ katv± j²vika½ na kappeyya½, a¹¹haterasa koµµhasat±ni sodh±petv± s²sa½ nh±yitv± tesa½ dv±re nis²ditv± uddha½ olokitakkhaºeyeva me rattas±lidh±r± patitv± sabbakoµµhe p³reyyu½. Nibbattanibbattaµµh±ne ca ayameva bhariy±, ayameva putto, ayameva suºis±, ayameva d±so hot³”ti. Bhariy±pissa “mama s±mike jighacch±ya p²¼iyam±ne na sakk± may± bhuñjitun”ti cintetv± attano koµµh±sa½ paccekabuddhassa datv± patthana½ paµµhapesi, “bhante, id±ni nibbattanibbattaµµh±ne evar³pa½ ch±takabhaya½ na passeyya½, bhattath±lika½ purato katv± sakalajambud²pav±s²na½ bhatta½ dentiy±pi ca me y±va na uµµhahiss±mi, t±va gahitagahitaµµh±na½ p³ritameva hotu. Ayameva s±miko, ayameva putto, ayameva suºis±, ayameva d±so hot³”ti. Puttopissa attano koµµh±sa½ paccekabuddhassa datv± patthana½ paµµhapesi, “bhante, ito paµµh±ya evar³pa½ ch±takabhaya½ na passeyya½, ekañca me sahassathavika½ gahetv± sakalajambud²pav±s²na½ kah±paºa½ dentass±pi aya½ sahassathavik± paripuºº±va hotu, imeyeva m±t±pitaro hontu, aya½ bhariy±, aya½ d±so hot³”ti. Suºis±pissa attano koµµh±sa½ paccekabuddhassa datv± patthana½ paµµhapesi, “ito paµµh±ya evar³pa½ ch±takabhaya½ na passeyya½, ekañca me dhaññapiµaka½ purato µhapetv± sakalajambud²pav±s²na½ b²jabhatta½ dentiy±pi kh²ºabh±vo m± paññ±yittha, nibbattanibbattaµµh±ne imeyeva sasur± hontu, ayameva s±miko, ayameva d±so hot³”ti. D±sopi attano koµµh±sa½ paccekabuddhassa datv± patthana½ paµµhapesi “ito paµµh±ya evar³pa½ ch±takabhaya½ na passeyya½, sabbe ime s±mik± hontu, kasantassa ca me ito tisso, etto tisso, majjhe ek±ti d±ru-ambaºamatt± satta satta s²t±yo gacchant³”ti. So ta½ divasa½ sen±patiµµh±na½ patthetv± laddhu½ samatthopi s±mikesu sinehena “imeyeva me s±mik± hont³”ti patthana½ paµµhapesi. Paccekabuddho sabbesampi vacan±vas±ne “eva½ hot³”ti vatv±–
“Icchita½ patthita½ tuyha½, khippameva samijjhatu;
sabbe p³rentu saªkapp±, cando pannaraso yath±.
“Icchita½ patthita½ tuyha½, khippameva samijjhatu;
sabbe p³rentu saªkapp±, maºi jotiraso yath±”ti.–
Paccekabuddhag±th±hi anumodana½ katv± “may± imesa½ citta½ pas±detu½ vaµµat²”ti cintetv± “y±va gandham±danapabbat± ime ma½ passant³”ti adhiµµhahitv± pakk±mi. Tepi oloketv±va aµµha½su. So gantv± ta½ bhatta½ pañcahi paccekabuddhasatehi saddhi½ sa½vibhaji. Ta½ tass±nubh±vena sabbesampi pahoti. Te olokent±yeva aµµha½su. Atikkante pana majjhanhike seµµhibhariy± ukkhali½ dhovitv± pidahitv± µhapesi. Seµµhipi jighacch±ya p²¼ito nipajjitv± nidda½ okkami. So s±yanhe pabujjhitv± bhariya½ ±ha– “bhadde, ativiya ch±tomhi, atthi nu kho ukkhaliy± tale jh±makasitth±n²”ti. S± dhovitv± ukkhaliy± µhapitabh±va½ j±nant²pi “natth²”ti avatv± “ukkhali½ vivaritv± ±cikkhiss±m²”ti uµµh±ya ukkhalim³la½ gantv± ukkhali½ vivari, t±vadeva sumanamakulasadisavaººassa bhattassa p³r± ukkhali pidh±na½ ukkhipitv± aµµh±si. S± ta½ disv±va p²tiy± phuµµhasar²r± seµµhi½ ±ha– “uµµhehi, s±mi, aha½ ukkhali½ dhovitv± pidahi½, s± pana sumanamakulasadisavaººassa bhattassa p³r±, puññ±ni n±ma kattabbar³p±ni, d±na½ n±ma kattabbayuttaka½. Uµµhehi, s±mi, bhuñjass³”ti. S± dvinna½ pit±putt±na½ bhatta½ ad±si. Tesu sutv± uµµhitesu suºis±ya saddhi½ nis²ditv± bhuñjitv± puººassa bhatta½ ad±si. Gahitagahitaµµh±na½ na kh²yati, kaµacchun± saki½ gahitaµµh±nameva paññ±yati. Ta½divasameva koµµh±dayo pubbe p³ritaniy±meneva puna p³rayi½su. “Seµµhissa gehe bhatta½ uppanna½, b²jabhattehi atthik± ±gantv± gaºhant³”ti nagare ghosana½ k±resi. Manuss± tassa gehato b²jabhatta½ gaºhi½su. Sakalajambud²pav±sino ta½ niss±ya j²vita½ labhi½suyeva. So tato cuto devaloke nibbattitv± devamanussesu sa½saranto imasmi½ buddhupp±de bhaddiyanagare seµµhikule nibbatti. Bhariy±pissa mah±bhogakule nibbattitv± vayappatt± tasseva geha½ agam±si. Tassa ta½ pubbakamma½ niss±ya pacch±gehe pubbe vuttappak±r± meº¹ak± uµµhahi½su. Puttopi nesa½ puttova, suºis± suºis±va, d±so d±sova ahosi. Athekadivasa½ seµµhi attano puñña½ v²ma½situk±mo a¹¹hateras±ni koµµhasat±ni sodh±petv± s²sa½ nh±to dv±re nis²ditv± uddha½ olokesi. Sabb±nipi vuttappak±r±na½ rattas±l²na½ p³rayi½su. So ses±nampi puññ±ni v²ma½situk±mo bhariyañca putt±dayo ca “tumh±kampi puññ±ni v²ma½sissath±”ti ±ha. Athassa bhariy± sabb±laªk±rehi alaªkaritv± mah±janassa passantasseva taº¹ule min±petv± tehi bhatta½ pac±petv± dv±rakoµµhake paññatt±sane nis²ditv± suvaººakaµacchu½ ±d±ya “bhattena atthik± ±gacchant³”ti ghos±petv± ±gat±gat±na½ upan²tabh±jan±ni p³retv± ad±si. Sakaladivasampi dentiy± kaµacchun± gahitaµµh±nameva paññ±yati. Tass± pana purimabuddh±nampi bhikkhusaªghassa v±mahatthena ukkhali½ dakkhiºahatthena kaµacchu½ gahetv± evameva patte p³retv± bhattassa dinnatt± v±mahatthatala½ p³retv± padumalakkhaºa½ nibbatti, dakkhiºahatthatala½ p³retv± candalakkhaºa½ nibbatti. Yasm± pana v±mahatthato dhammakaraºa½ ±d±ya bhikkhusaªghassa udaka½ pariss±vetv± dadam±n± apar±para½ vicari, tenass± dakkhiºap±datala½ p³retv± candalakkhaºa½ nibbatti, v±map±datala½ p³retv± padumalakkhaºa½ nibbatti. Tass± imin± k±raºena candapadum±ti n±ma½ kari½su. Puttopissa s²sa½ nh±to sahassathavika½ ±d±ya “kah±paºehi atthik± ±gacchant³”ti vatv± ±gat±gat±na½ gahitabh±jan±ni p³retv± ad±si. Thavik±ya kah±paºasahassa½ ahosiyeva. Suºis±pissa sabb±laªk±rehi alaªkaritv± v²hipiµaka½ ±d±ya ±k±saªgaºe nisinn± “b²jabhattehi atthik± ±gacchant³”ti vatv± ±gat±gat±na½ gahitabh±jan±ni p³retv± ad±si. Piµaka½ yath±p³ritameva ahosi. D±sopissa sabb±laªk±rehi alaªkaritv± suvaººayugesu suvaººayottehi goºe yojetv± suvaººapatodayaµµhi½ ±d±ya dvinna½ goº±na½ gandhapañcaªgulik±ni datv± vis±ºesu suvaººakosake paµimuñcitv± khetta½ gantv± p±jesi. Ito tisso, etto tisso, majjhe ek±ti satta s²t± bhijjitv± agama½su. Jambud²pav±sino bhattab²jahiraññasuvaºº±d²su yath±rucita½ seµµhigehatoyeva gaºhi½su. Ime pañca mah±puññ±. Eva½ mah±nubh±vo seµµhi “satth± kira ±gato”ti sutv± “satthu paccuggamana½ kariss±m²”ti nikkhamanto antar±magge titthiye disv± tehi “kasm± ta½, gahapati, kiriyav±do sam±no akiriyav±dassa samaºassa gotamassa santika½ gacchas²”ti niv±riyam±nopi tesa½ vacana½ an±diyitv± gantv± satth±ra½ vanditv± ekamanta½ nis²di Athassa satth± anupubbi½ katha½ kathesi. So desan±vas±ne sot±pattiphala½ patv± satthu titthiyehi avaººa½ vatv± attano niv±ritabh±va½ ±rocesi. Atha na½ satth±, “gahapati, ime satt± n±ma mahantampi attano dosa½ na passanti, avijjam±nampi paresa½ dosa½ vijjam±na½ katv± tattha tattha bhusa½ viya opunant²”ti vatv± ima½ g±tham±ha– 252. “Sudassa½ vajjamaññesa½, attano pana duddasa½;
paresañhi so vajj±ni, opun±ti yath± bhusa½;
attano pana ch±deti, kali½va kitav± saµho”ti.
Tattha sudassa½ vajjanti parassa aºumattampi vajja½ khalita½ sudassa½ sukheneva passitu½ sakk±, attano pana atimahantampi duddasa½. Paresa½ h²ti teneva k±raºena so puggalo saªghamajjh±d²su paresa½ vajj±ni uccaµµh±ne µhapetv± bhusa½ opunanto viya opun±ti. Kali½va kitav± saµhoti ettha sakuºesu aparajjhanabh±vena attabh±vo kali n±ma, s±khabhaªg±dika½ paµicch±dana½ kitav± n±ma, s±kuºiko saµho n±ma. Yath± sakuºaluddako sakuºe gahetv± m±retuk±mo kitav± viya attabh±va½ paµicch±deti, eva½ attano vajja½ ch±det²ti attho. Desan±vas±ne bah³ sot±pattiphal±d²ni p±puºi½s³ti.
Meº¹akaseµµhivatthu dasama½.