R±dhattheravatthu
233. Ek±dasame paµibh±neyyak±nanti satthu dhammadesan±paµibh±nassa paccayabh³t±na½ paµibh±najanak±na½ bhikkh³na½ r±dhatthero aggoti dasseti. Therassa hi diµµhisamud±c±rańca okappaniyasaddhańca ±gamma dasabalassa navanav± dhammadesan± paµibh±ti. Tasm± thero paµibh±neyyak±na½ aggo n±ma j±to. Tassa pańhakamme ayamanupubbikath± ayampi hi padumuttarabuddhak±le ha½savatiya½ kulagehe nibbattitv± aparabh±ge satthu dhammadesana½ suŗanto satth±ra½ eka½ bhikkhu½ paµibh±neyyak±na½ aggaµµh±ne µhapenta½ disv± adhik±rakamma½ katv± ta½ µh±nantara½ patthesi. So y±vaj²va½ tath±gata½ paricaritv± devamanussesu sa½saranto imasmi½ buddhupp±de r±jagahanagare br±hmaŗakule paµisandhi½ gaŗhi, r±dham±ŗavotissa n±ma½ aka½su. So mahallakak±le attano puttad±rena abahumato pabbajitv± k±la½ v²tin±mess±m²ti vih±ra½ gantv± there pabbajja½ y±ci. Jiŗŗo mahallakabr±hmaŗoti na koci pabb±jetu½ icchi. Athekadivasa½ br±hmaŗo satthu santika½ gantv± paµisanth±ra½ katv± ekamanta½ nis²di. Satth± tassa upanissayasampatti½ disv± katha½ samuµµh±petuk±mo ki½, br±hmaŗa, puttad±r± ta½ paµijaggant²ti? Kuto, bho gotama, paµijaggana½, mahallakoti ma½ bahi n²hari½su. Ki½ pana te, br±hmaŗa, pabbajitu½ na vaµµat²ti? Ko ma½, bho gotama, pabb±jessati, mahallakabh±vena ma½ na koci icchat²ti. Satth± s±riputtattherassa sańńa½ ad±si. Thero satthu vacana½ siras± sampaµicchitv± r±dhabr±hmaŗa½ pabb±jetv± cintesi satth± ima½ br±hmaŗa½ s±darena pabbaj±pesi, na kho me eta½ an±darena pariharitu½ vaµµat²ti r±dhatthera½ ±d±ya g±mak±v±sa½ agam±si. Tatrassa adhun± pabbajitatt± kicchal±bhissa thero attano patta½ ±v±sa½ deti, attano patta½ paŗ²tapiŗ¹ap±tampi tasseva datv± saya½ piŗ¹±ya carati. R±dhatthero sen±sanasapp±yańca bhojanasapp±yańca labhitv± s±riputtattherassa santike kammaµµh±na½ gahetv± nacirasseva arahatta½ p±puŗi. Atha na½ thero gahetv± dasabala½ passitu½ ±gato. Satth± j±nantova pucchi yo te may± s±riputta, nissitako dinno, k²disa½ tassa, na ukkaŗµhat²ti? Bhante, s±sane abhiramitabhikkhu n±ma evar³po bhaveyy±ti. Ath±yasmato s±riputtassa s±riputtatthero katańń³ kataved²ti saŖghamajjhe kath± udap±di. Ta½ sutv± satth± bhikkh³ ±mantesi anacchariya½, bhikkhave, s±riputtassa id±ni katańń³katavedit±, so at²te ahetukapaµisandhiya½ nibbattopi katańń³kataved²yeva ahos²ti. Katarasmi½ k±le bhagav±ti? At²te, bhikkhave, pabbatap±damhi pańcasatamatt± va¹¹hakipuris± mah±-arańńa½ pavisitv± dabbasambh±re chinditv± mah±-u¼umpa½ bandhitv± nadiy± ot±renti. Atheko hatthin±go ekasmi½ visamaµµh±ne soŗ¹±ya s±kha½ gaŗhanto s±kh±bhaŖgavega½ sandh±retu½ asakkonto tikhiŗakh±ŗuke p±dena avatth±si, p±do viddho, dukkhavedan± vattanti. So gamana½ abhin²haritu½ asakkonto tattheva nipajji. So katip±haccayena te va¹¹hak² attano sam²pena gacchante disv± ime niss±y±ha½ j²vita½ labhiss±m²ti tesa½ anupada½ agam±si. Te nivattitv± hatthi½ disv± bh²t± pal±yanti. So tesa½ pal±yanabh±va½ ńatv± aµµh±si, puna µhitak±le anubandhi. Va¹¹hakijeµµhako cintesi aya½ hatthi amhesu tiµµhantesu anubandhati, pal±yantesu tiµµhati, bhavissati tattha k±raŗanti. Sabbe ta½ ta½ rukkha½ ±ruyha tassa ±gamana½ paµim±nent± nis²di½su. So tesa½ santika½ ±gantv± attano p±da½ dassento parivattetv± nipajji. Tad± va¹¹hak²na½ sańń± udap±di gil±nabh±vena, bho, esa ±gacchati, na ańńena k±raŗen±ti tassa santika½ gantv± p±de paviµµhakh±ŗuka½ disv± imin± k±raŗena esa ±gatoti tikhiŗav±siy± kh±ŗukakoµiya½ odhi½ datv± da¼h±ya rajjuy± bandhitv± ka¹¹hitv± n²hari½su. Athassa vaŗamukha½ p²¼etv± pubbalohita½ n²haritv± kas±vodakena dhovitv± attano j±nanabhesajja½ makkhetv± nacirasseva ph±suka½ aka½su. Hatthin±go gil±n± vuµµhito cintesi ime mayha½ bahupak±r±, ime may± niss±ya j²vita½ laddha½, may± imesa½ katańńun± katavedin± bhavitu½ vaµµat²ti attano vasanaµµh±na½ gantv± seta½ gandhahatthipotaka½ ±nesi. Va¹¹hakino hatthipotaka½ disv± amh±ka½ hatth² puttampi gahetv± ±gatoti ativiya tuµµhacitt± ahesu½. Hatthin±go cintesi mayi tiµµhante ki½ nu kho aya½ ±gatoti mama ±gatak±raŗa½ na j±nissant²ti µhitaµµh±nato pakk±mi. Hatthipotako pitu pacchato pacchato anup±y±si. Hatthin±go tassa ±gatabh±va½ ńatv± nivattanatth±ya saddasańńa½ ad±si. So pitu katha½ sutv± nivattitv± va¹¹hak²na½ santika½ gato. Va¹¹hakino ima½ hatthipotaka½ amh±ka½ d±tu½ ±gato bhavissati esoti ńatv± amh±ka½ santike tay± kattabbakicca½ natthi, pitu santika½yeva gacch±ti pahiŗi½su. Hatthin±go y±vatatiya½ attano santika½ ±gatampi puna va¹¹hak²na½yeva sam²pa½ pesesi. Tato paµµh±ya va¹¹hakino hatthipotaka½ attano santike katv± paµijagganti. Bhojanak±le ekeka½ bhattapiŗ¹a½ denti, bhatta½ tassa y±vadattha½ ahosi. So va¹¹hak²hi antogahane koµµita½ dabbasambh±ra½ ±haritv± aŖgaŗaµµh±ne r±si½ karoti. Eteneva niy±mena ańńampi upak±rakamma½ karoti. Satth± ima½ k±raŗa½ ±haritv± pubbepi s±riputtassa katańń³katavedibh±va½ d²peti. S±riputtatthero hi tad± mah±hatth² ahosi, aµµhuppattiya½ ±gato ossaµµhav²riyo bhikkhu hatthipotako ahosi. Sa½yuttanik±ya½ pana patv± sakala½ r±dhasa½yutta½, dhammapade ca
Nidh²na½va pavatt±ra½, ya½ passe vajjadassina½;
niggayhav±di½ medh±vi½, t±disa½ paŗ¹ita½ bhaje;
t±disa½ bhajam±nassa, seyyo hoti na p±piyoti. (Dha. pa. 76)
G±th± therassa dhammadesan± n±ma. Aparabh±ge pana satth± paµip±µiy± there µh±nantaresu µhapento r±dhatthera½ paµibh±neyyak±na½ aggaµµh±ne µhapes²ti.