7. Vedan±pañh±sutta½

320. “‘Vedan±, vedan±’ti, ±vuso s±riputta, vuccati. Katam± nu kho, ±vuso, vedan±”ti? “Tisso im±vuso, vedan±. Katam± tisso? Sukh± vedan±, dukkh± vedan±, adukkhamasukh± vedan±– im± kho, ±vuso, tisso vedan±”ti. “Atthi pan±vuso, maggo atthi paµipad±, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±y±”ti? “Atthi kho, ±vuso, maggo atthi paµipad±, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±y±”ti. “Katamo pan±vuso, maggo katam± paµipad±, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±y±”ti? “Ayameva kho, ±vuso, ariyo aµµhaªgiko maggo, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±ya, seyyathida½– samm±diµµhi samm±saªkappo samm±v±c± samm±kammanto samm±-±j²vo samm±v±y±mo samm±sati samm±sam±dhi. Aya½ kho, ±vuso, maggo aya½ paµipad±, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±y±”ti. “Bhaddako, ±vuso, maggo bhaddik± paµipad±, et±sa½ tissanna½ vedan±na½ pariññ±ya. Alañca pan±vuso s±riputta, appam±d±y±”ti. Sattama½.