Tissovidh±vaººan±

342. Tiººa½ µh±n±nanti d±nassa ±dimajjhapariyos±nasaªkh±t±na½ tissanna½ bh³m²na½, avatth±n±nanti attho. Calant²ti kampanti purim±k±rena na tiµµhanti. Karaºattheti tatiy±vibhatti-atthe. Karaº²yasadd±pekkh±ya hi kattari eva eta½ s±mivacana½, na karaºe. Yebhuyyena hi karaºajotakavacanassa atthabh±vato anuttakatt±va karaºatthoti idh±dhippeto. Pacch±nut±passa akaraº³p±ya½ dassetu½ “pubba…pe… patiµµhapetabb±”ti vutta½. Tattha acal±ti da¼h± kenaci asa½h²r±. Patiµµhapetabb±ti suppatiµµhit± k±tabb±. Tath± patiµµh±pan³p±yampi dassento “evañh²”ti-±dim±ha. Tath± patiµµh±panena hi yath± ta½ d±na½ sampati yath±dhipp±ya½ nippajjati, eva½ ±yatimpi vipulaphalat±ya mahapphala½ hoti vippaµis±rena anupakkiliµµhabh±vato. Dv²su µh±nes³ti yajam±nayiµµhaµµh±nesu. Vippaµis±ro…pe… na kattabboti attha½ sandh±ya “eseva nayo”ti vutta½. Muñcacetan±ti paricc±gacetan±, tass± niccalabh±vo n±ma muttac±gat± pubb±bhisaªkh±ravasena u¼±rabh±vo. Pacch±samanussaraºacetan±ti paracetan±, tass± pana niccalabh±vo “aho may± d±na½ dinna½ s±dhu suµµh³”ti d±nassa sakkacca½ paccavekkhaºavasena veditabbo. Tadubhayacetan±na½ niccalakaraº³p±ya½ byatirekato dassetu½ “tath±…pe… hot²”ti vutta½. Tattha tath± akarontass±ti muñcacetana½, pacch±samanussaraºacetanañca niccalamakarontassa, vippaµis±ra½, upp±dentass±ti vutta½ hoti. “N±pi u¼±resu bhogesu citta½ namat²”ti ida½ pana pacch±samanussaraºacetan±ya eva byatirekato niccalakaraº³p±yadassana½. Evañhi yath±niddiµµhanidassana½ upapanna½ hoti. Tattha u¼±resu bhoges³ti khettavisese paricc±gassa katatt± laddhesupi u¼±resu bhogesu. N±pi citta½ namati pacch± vippaµis±rena upakkiliµµhabh±vato. Yath± kathanti ±ha “mah±roruvan”ti-±di. Tassa hi seµµhissa gahapatino vatthu kosalasa½yutte, (sa½. ni. 1.131) mayhakaj±take (j±. aµµha. 3.6.mayhakaj±takavaººan±) ca ±gata½. Tath± hi vutta½–
“Bh³tapubba½ so mah±r±ja seµµhi gahapati tagarasikhi½ n±ma paccekasambuddha½ piº¹ap±tena paµip±desi, ‘detha samaºassa piº¹ap±tan’ti vatv± uµµh±y±san± pakk±mi, datv± ca pana pacch± vippaµis±r² ahosi “varameta½ piº¹ap±ta½ d±s± v± kammakar± v± bhuñjeyyu”n’ti-±di.
So kira aññesupi divasesu ta½ paccekabuddha½ passati, d±tu½ panassa citta½ na uppajjati, tasmi½ pana divase aya½ padumavatiy± deviy± tatiyaputto tagarasikh² paccekabuddho gandham±danapabbate phalasam±pattisukhena v²tin±metv± pubbaºhasamaye vuµµh±ya anotattadahe mukha½ dhovitv± manosil±tale niv±setv± k±yabandhana½ bandhitv± pattac²varam±d±ya abhiññ±p±daka½ jh±na½ sam±pajjitv± iddhiy± veh±sa½ abbhuggantv± nagaradv±re oruyha c²vara½ p±rupitv± pattam±d±ya nagarav±s²na½ gharadv±resu sahassabhaº¹ika½ µhapento viya p±s±dikehi abhikkaman±d²hi anupubbena seµµhino gharadv±ra½ sampatto, ta½ divasañca seµµhi p±tova uµµh±ya paº²ta½ bhojana½ bhuñjitv± gharadv±rakoµµhake ±sana½ paññapetv± dantantar±ni sodhento nisinno hoti. So paccekabuddha½ disv± ta½ divasa½ p±tova bhutv± nisinnatt± d±nacitta½ upp±detv± bhariya½ pakkos±petv± “imassa samaºassa piº¹ap±ta½ deh²”ti vatv± r±jupaµµh±nattha½ pakk±mi. Seµµhibhariy± sampajaññaj±tik± cintesi “may± ettakena k±lena imassa ‘deth±’ti vacana½ na sutapubba½, d±pentopi ca ajja na yassa v± tassa v± d±peti, v²tar±gadosamohassa vantakilesassa ohitabh±rassa paccekabuddhassa d±peti, ya½ v± ta½ v± adatv± paº²ta½ piº¹ap±ta½ dass±m²”ti ghar± nikkhamma paccekabuddha½ pañcapatiµµhitena vanditv± patta½ ±d±ya antonivesane paññatt±sane nis²d±petv± suparisuddhehi s±litaº¹ulehi bhatta½ samp±detv± tadanur³pa½ kh±dan²ya½, byañjana½, s³peyyañca abhisaªkharitv± patta½ p³retv± bahi gandhehi alaªkaritv± paccekabuddhassa hatthesu patiµµhapetv± vandi. Paccekabuddho “aññesampi paccekabuddh±na½ saªgaha½ kariss±m²”ti aparibhuñjitv±va anumodana½ vatv± pakk±mi. Sopi kho seµµhi r±jupaµµh±na½ katv± ±gacchanto paccekabuddha½ disv± ±ha “maya½ tumh±ka½ piº¹ap±ta½ deth±”ti vatv± pakkant±, api vo laddho piº¹ap±to”ti? ¾ma, seµµhi laddhoti. “Pass±m±”ti g²va½ ukkhipitv± olokesi athassa piº¹ap±tagandho uµµhahitv± n±sapuµa½ pahari. So citta½ sa½yametu½ asakkonto pacch± vippaµis±r² ahosi, tassa pana vippaµis±rassa uppann±k±ro “varametan”ti-±din± p±¼iya½ vuttoyeva. Piº¹ap±tad±nena panesa sattakkhattu½ sugati½ sagga½ loka½ upapanno, sattakkhattumeva ca s±vatthiya½ seµµhikule nibbatto, ayañcassa sattamo bhavo, pacch± vippaµis±rena pana n±pi u¼±resu bhogesu citta½ namati. Vuttañheta½ sa½yuttavaralañchake–
“Ya½ kho so mah±r±ja seµµhi gahapati datv± pacch± vippaµis±r² ahosi ‘varameta½ piº¹ap±ta½ d±s± v± kammakar± v± bhuñjeyyun’ti, tassa kammassa vip±kena n±ssu¼±r±ya bhattabhog±ya citta½ namati, n±ssu¼±r±ya vatthabhog±ya, y±nabhog±ya, n±ssu¼±r±na½ pañcanna½ k±maguº±na½ bhog±ya citta½ namat²”ti (sa½. ni. 1.131).
Mayhakaj±takepi vutta½–
“Iti mah±r±ja ±gantukaseµµhi tagarasikhipaccekabuddhassa dinnapaccayena bahu½ dhana½ labhi datv± aparacetana½ paº²ta½ k±tu½ asamatthat±ya paº²te bhoge bhuñjitu½ n±sakkh²”ti (j±. aµµha. 3.6.mayhakaj±takavaººan±).
Bh±tu panesa eka½ putta½ (dha. pa. aµµha. 2.354) s±pateyyassa k±raº± j²vita½ voropesi, tena kammena bah³ni vass±ni niraye paccittha, sattakkhattuñca aputtako j±to, id±nipi teneva kammena mah±roruva½ upapanno. Tena vutta½ “mah±roruva½ upapannassa seµµhigahapatino viy±”ti, purimapacchimacetan±vasena cettha attho veditabbo. Ek± hi cetan± dve paµisandhiyo na det²ti.