3. Dvedve

Teti’±do’ti sattamyantatt± apare dve par±masati, heµµh± viy±ti heµµh± vutta½ atthavas± vibhattivipariº±ma½ upameti, atova viññ±yam±natthavasena tesu’ti vutta½, tesuti pana niddh±raºattavivacch±ya½ tampi sambhavat²ti tesa½ vaºº±na½ majjhe dvedveti dvisaªkhy±ya niddh±raºatthopi veditabbo, vicch±ya½ vutti yassa so vicch±vutti-dvisaddo, vicch±vuttit± c±ssa savaººattaguºena dvinna½ (‘by±pitu) miµµhatt±, kamen±vaµµhiteti imin± ak±r±divaººappabandhassa an±dik±lasiddha½ kamasiddhattam±ha. Nanu sam±n± vaºº± savaºº±tyanvatthe savaººasadde sati kata½ rassad²gh±na½ savaººasaññ± siy±… asam±natt± etesanti, netadatthivaººappabandhassa kamasiddhatt± vacanabalenev±sam±n±nampi hotev±ti, nevampi vattu½ yutta½“dvedve savaºº±”ti suttassa t±disas±matthiyasabbh±ve [sabbh±vena (potthake)] visesak±raº±bh±v±ti ±ha‘sam±nattampan±’ti-±di. Tiµµhanti ettha vaºº± cittajattepi abhibyatti vasen±ti µh±na½ kaºµh±di, tena katanti sam±so, kaºµhat±tu iti catte p±ºyaªgatt± napu½sakatta½. Pañcamehi vaggapañcamehi. Antaµµh±k²ti vagg±namante tiµµhant²ti antaµµh±, t±hi, yuttass±ti brahmacariy±, guyhan’ti-±d²su yuttassa. Kec²ti aniyamena vutta½, te pana–

“Hak±ro pañcameheva, antaµµh±hi ca sa½yuto;
oraso iti viññeyyo, kaºµhajo tadasa½yuto”ti vadanti.