4. Pah±rasikkh±padavaŗŗan±

Pah±ra½ dadeyy±ti antamaso uppalapatta½ up±d±ya k±yak±yappaµibaddhanissaggiy±na½ ańńatarena pah±ra½ dadeyya. Eva½ pana pah±re dinne hattho v± bhijjatu, p±do v± s²sa½ v±, maratu v±, p±cittiyameva. Ten±ha “paharituk±mat±y±”ti-±di.
Anupasampanneti gahaµµhe v± pabbajite v± itthiy± v± purise v± antamaso tiracch±nagatepi. Sace pana rattacitto itthi½ paharati, saŖgh±diseso. Kenaci viheµhiyam±nass±ti manussena v± tiracch±nagatena v± viheµhiyam±nassa. Mokkh±dhipp±yass±ti tato attano mokkha½ patthayam±nassa. Sacepi antar±magge (p±ci. aµµha. 453) cora½ v± paccatthika½ v± viheµhetuk±ma½ disv± “up±saka, ettheva tiµµha, m± ±gamitth±”ti vatv± vacana½ an±diyitv± ±gacchanta½ “gaccha re”ti muggarena v± satthakena v± paharitv± y±ti, so ce tena pah±rena marati, an±pattiyeva. V±¼amigesupi eseva nayo.

Pah±rasikkh±padavaŗŗan± niµµhit±.