“Dutiyampi etamattha½ vad±mi…pe… tatiyampi etamattha½ vad±mi…pe….
“Dinno saªghena itthann±massa bhikkhuno dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±so [itarampi m±sapariv±so (ka.), itaropi m±sapariv±so (sy±.)]. Khamati saªghassa, tasm± tuºh², evameta½ dh±ray±m²”ti.
“Tena, bhikkhave, bhikkhun± purima½ up±d±ya dve m±s± parivasitabb±.
149. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo. Tassa eva½ hoti– ‘aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ y±ceyyan’ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ deti. Tassa parivasantassa lajj²dhammo okkami– aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo. Tassa me etadahosi– ‘aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ y±ceyyan’ti. Soha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ y±ci½. Tassa me saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ekam±sapariv±sa½ ad±si. Tassa me parivasantassa lajj²dhammo okkami. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±ceyyan’ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ deti. Tena, bhikkhave, bhikkhun± purima½ up±d±ya dve m±s± parivasitabb±.
150. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ j±n±ti, eka½ m±sa½ na j±n±ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ j±n±ti ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ j±n±ti ta½ m±sa½ pariv±sa½ deti. So parivasanto itarampi m±sa½ j±n±ti. Tassa eva½ hoti– ‘aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ j±ni½, eka½ m±sa½ na j±ni½. Soha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ j±ni½ ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±ci½. Tassa me saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ j±ni½ ta½ m±sa½ pariv±sa½ ad±si. Soha½ parivasanto itarampi m±sa½ j±n±mi. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±ceyyan’ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±cati Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ deti. Tena, bhikkhave, bhikkhun± purima½ up±d±ya dve m±s± parivasitabb±.
151. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ sarati, eka½ m±sa½ nassarati. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ sarati ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ sarati ta½ m±sa½ pariv±sa½ deti. So parivasanto itarampi m±sa½ sarati. Tassa eva½ hoti– ‘aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ sari½, eka½ m±sa½ nassari½. Soha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ sari½ ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±ci½. Tassa me saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ sari½ ta½ m±sa½ pariv±sa½ ad±si. Soha½ parivasanto itarampi m±sa½ sar±mi. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±ceyyan’ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ deti. Tena, bhikkhave, bhikkhun± purima½ up±d±ya dve m±s± parivasitabb±.
152. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ nibbematiko, eka½ m±sa½ vematiko. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ nibbematiko ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ nibbematiko ta½ m±sa½ pariv±sa½ deti. So parivasanto itarampi m±sa½ nibbematiko hoti. Tassa eva½ hoti– ‘aha½ kho dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½ dvem±sappaµicchann±yo; eka½ m±sa½ nibbematiko, eka½ m±sa½ vematiko Soha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ ya½ m±sa½ nibbematiko ta½ m±sa½ pariv±sa½ y±ci½. Tassa me saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicch±nn±na½ ya½ m±sa½ nibbematiko ta½ m±sa½ pariv±sa½ ad±si. Soha½ parivasanto itarampi m±sa½ nibbematiko. Ya½n³n±ha½ saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±ceyyan’ti. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ itarampi m±sa½ pariv±sa½ deti. Tena, bhikkhave bhikkhun± purima½ up±d±ya dve m±s± parivasitabb±.
153. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eko m±so j±nappaµicchanno, eko m±so aj±nappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ deti. Tassa parivasantassa añño bhikkhu ±gacchati bahussuto ±gat±gamo dhammadharo vinayadharo m±tik±dharo paº¹ito viyatto medh±v² lajj² kukkuccako sikkh±k±mo. So eva½ vadeti– ‘ki½ aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno? Kiss±ya½ bhikkhu parivasat²’ti? Te eva½ vadenti– ‘aya½, ±vuso, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji dvem±sappaµicchann±yo. Eko m±so j±nappaµicchanno, eko m±so aj±nappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±ci. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ ad±si. T±yo aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno t±s±ya½ bhikkhu parivasat²’ti. So eva½ vadeti– ‘yv±ya½, ±vuso, m±so j±nappaµicchanno dhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; dhammatt± ruhati. Yo ca khv±ya½, ±vuso, m±so aj±nappaµicchanno adhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; adhammatt± na ruhati. Ekassa, ±vuso m±sassa bhikkhu m±natt±raho’ti.
154. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eko m±so saram±nappaµicchanno, eko m±so assaram±nappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ deti. Tassa parivasantassa añño bhikkhu ±gacchati bahussuto ±gat±gamo dhammadharo vinayadharo m±tik±dharo paº¹ito viyatto medh±v² lajj² kukkuccako sikkh±k±mo So eva½ vadeti– ‘ki½ aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno? Kiss±ya½ bhikkhu parivasat²’ti? Te eva½ vadenti– ‘aya½, ±vuso, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji dvem±sappaµicchann±yo; eko m±so saram±nappaµicchanno, eko m±so assaram±nappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±ci. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ ad±si. T±yo aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno t±s±ya½ bhikkhu parivasat²’ti. So eva½ vadeti– ‘yv±ya½, ±vuso, m±so saram±nappaµicchanno dhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; dhammatt± ruhati. Yo ca khv±ya½, ±vuso, m±so assaram±nappaµicchanno adhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; adhammatt± na ruhati. Ekassa, ±vuso, m±sassa bhikkhu m±natt±raho’ti.
155. “Idha pana, bhikkhave, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajjati dvem±sappaµicchann±yo; eko m±so nibbematikappaµicchanno, eko m±so vematikappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±cati. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ deti. Tassa parivasantassa añño bhikkhu ±gacchati bahussuto ±gat±gamo dhammadharo vinayadharo m±tik±dharo paº¹ito viyatto medh±v² lajj² kukkuccako sikkh±k±mo. So eva½ vadeti– ‘ki½ aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno? Kiss±ya½ bhikkhu parivasat²’ti? Te eva½ vadenti– ‘aya½, ±vuso, bhikkhu dve saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji dvem±sappaµicchann±yo; eko m±so nibbematikappaµicchanno, eko m±so vematikappaµicchanno. So saªgha½ dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ y±ci. Tassa saªgho dvinna½ ±patt²na½ dvem±sappaµicchann±na½ dvem±sapariv±sa½ ad±si. T±yo aya½, ±vuso, bhikkhu ±panno t±s±ya½ bhikkhu parivasat²’ti So eva½ vadeti– ‘yv±ya½, ±vuso, m±so nibbematikappaµicchanno dhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; dhammatt± ruhati. Yo ca khv±ya½, ±vuso, m±so vematikappaµicchanno adhammika½ tassa m±sassa pariv±sad±na½; adhammatt± na ruhati. Ekassa, ±vuso, m±sassa bhikkhu m±natt±raho”ti.

Suddhantapariv±so

156. Tena kho pana samayena aññataro bhikkhu sambahul± saªgh±dises± ±pattiyo ±panno hoti. So ±pattipariyanta½ na j±n±ti; rattipariyanta½ na j±n±ti; ±pattipariyanta½ nassarati, rattipariyanta½ nassarati; ±pattipariyante vematiko, rattipariyante vematiko. So bhikkh³na½ ±rocesi– “aha½, ±vuso, sambahul± saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½; ±pattipariyanta½ na j±n±mi, rattipariyanta½ na j±n±mi; ±pattipariyanta½ nassar±mi, rattipariyanta½ nassar±mi; ±pattipariyante vematiko, rattipariyante vematiko. Katha½ nu kho may± paµipajjitabban”ti? Bhagavato etamattha½ ±rocesu½. “Tena hi, bhikkhave, saªgho tassa bhikkhuno t±sa½ ±patt²na½ suddhantapariv±sa½ detu. Evañca pana, bhikkhave, d±tabbo–
“Tena, bhikkhave, bhikkhun± saªgha½ upasaªkamitv±…pe… evamassa vacan²yo– ‘aha½, bhante, sambahul± saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji½. ¾pattipariyanta½ na j±n±mi, rattipariyanta½ na j±n±mi; ±pattipariyanta½ nassar±mi, rattipariyanta½ nassar±mi; ±pattipariyante vematiko, rattipariyante vematiko. Soha½, bhante, saªgha½ t±sa½ ±patt²na½ suddhantapariv±sa½ y±c±m²’ti. Dutiyampi y±citabbo. Tatiyampi y±citabbo. Byattena bhikkhun± paµibalena saªgho ñ±petabbo–
157. “Suº±tu me, bhante, saªgho. Aya½ itthann±mo bhikkhu sambahul± saªgh±dises± ±pattiyo ±pajji. ¾pattipariyanta½ na j±n±ti, rattipariyanta½ na j±n±ti; ±pattipariyanta½ nassarati, rattipariyanta½ nassarati; ±pattipariyante vematiko, rattipariyante vematiko. So saªgha½ t±sa½ ±patt²na½ suddhantapariv±sa½ y±cati. Yadi saªghassa pattakalla½, saªgho itthann±massa bhikkhuno t±sa½ ±patt²na½ suddhantapariv±sa½ dadeyya. Es± ñatti.