D±savatthukath±

97. Na bhikkhave d±soti ettha catt±ro d±s±– antoj±to, dhanakk²to, karamar±n²to, s±ma½ d±sabya½ upagatoti. Tattha antoj±to n±ma j±tid±so gharad±siy± putto. Dhanakk²to n±ma m±t±pit³na½ santik± putto v± s±mik±na½ santik± d±so v± dhana½ datv± d±sac±ritta½ ±ropetv± k²to. Ete dvepi na pabb±jetabb±. Pabb±jentena tattha tattha c±rittavasena ad±sa½ katv± pabb±jetabb±.
Karamar±n²to n±ma tiroraµµha½ vilopa½ v± katv± upal±petv± v± tiroraµµhato bhujissam±nusak±ni ±haranti, antoraµµheyeva v± kat±par±dha½ kińci g±ma½ r±j± “vilumpath±”ti ±ŗ±peti, tato m±nusak±nipi ±haranti. Tattha sabbe puris± d±s±, itthiyo d±siyo. Evar³po karamar±n²to d±so yehi ±n²to, tesa½ santike vasanto v± bandhan±g±re baddho v± purisehi rakkhiyam±no v± na pabb±jetabbo. Pal±yitv± pana gato, gataµµh±ne pabb±jetabbo. Rańń± tuµµhena “karamar±n²take muńcath±”ti vatv± v± sabbas±dh±raŗena v± nayena bandhan± mokkhe kate pabb±jetabbova.
S±ma½ d±sabya½ upagato n±ma j²vitahetu v± ±rakkhahetu v± “aha½ te d±so”ti sayameva d±sabh±va½ upagato. R±j³na½ hatthi-assagomahi½sagopak±dayo viya, t±diso d±so na pabb±jetabbo. Rańńo vaŗŗad±s²na½ putt± honti amaccaputtasadis±, tepi na pabb±jetabb±. Bhujissitthiyo asa½yat± vaŗŗad±s²hi saddhi½ vicaranti, t±sa½ putte pabb±jetu½ vaµµati. Sace sayameva paŗŗa½ ±ropenti, na vaµµati. Bhaµiputtakagaŗ±d²na½ d±s±pi tehi adinn± na pabb±jetabb±. Vih±resu r±j³hi ±r±mikad±s± n±ma dinn± honti, tepi pabb±jetu½ na vaµµati. Bhujisse pana katv± pabb±jetu½ vaµµati. Mah±paccariya½ “antoj±tadhanakk²take ±netv± bhikkhusaŖghassa ±r±mike dem±ti denti, takka½ s²se ±sittakasadis±va honti, te pabb±jetu½ vaµµat²”ti vutta½. Kurundiya½ pana “±r±mika½ dem±ti kappiyavoh±rena denti, yena kenaci voh±rena dinno hotu, neva pabb±jetabbo”ti vutta½. Duggatamanuss± saŖgha½ niss±ya j²viss±m±ti vih±re kappiyak±rak± honti, etepi pabb±jetu½ vaµµati. Yassa m±t±pitaro d±s±, m±t± eva v± d±s², pit± ad±so, ta½ pabb±jetu½ na vaµµati. Yassa pana m±t± ad±s², pit± d±so, ta½ pabb±jetu½ vaµµati. Bhikkhussa ń±tak± v± upaµµh±k± v± d±sa½ denti “ima½ pabb±jetha, tumh±ka½ veyy±vacca½ karissat²”ti attanov±ssa d±so atthi, bhujisso katova pabb±jetabbo. S±mik± d±sa½ denti “ima½ pabb±jetha, sace abhiramissati, ad±so vibbhamissati ce, amh±ka½ d±sova bhavissat²ti aya½ t±vak±liko n±ma, ta½ pabb±jetu½ na vaµµat²”ti kurundiya½ vutta½. Niss±mikad±so hoti, sopi bhujisso katova pabb±jetabbo. Aj±nanto pabb±jetv± v± upasamp±detv± v± pacch± j±n±ti, bhujissa½ k±tumeva vaµµati.
Imassa ca atthassa pak±sanattha½ ida½ vatthu½ vadanti– ek± kira kulad±s² ekena saddhi½ anur±dhapur± pal±yitv± rohaŗe vasam±n± putta½ paµilabhi, so pabbajitv± upasampannak±le lajj² kukkuccako ahosi. Athekadivasa½ m±tara½ pucchi– “ki½ up±sike tumh±ka½ bh±t± v± bhagin² v± natthi, na kańci ń±taka½ pass±m²”ti. “T±ta, aha½ anur±dhapure kulad±s², tava pitar± saddhi½ pal±yitv± idha vas±m²”ti. S²lav± bhikkhu “asuddh± kira me pabbajj±”ti sa½vega½ labhitv± m±tara½ tassa kulassa n±magotta½ pucchitv± anur±dhapura½ ±gamma tassa kulassa gharadv±re aµµh±si. “Aticchatha bhante”ti vuttepi n±tikkami, te ±gantv± “ki½ bhante”ti pucchi½su. “Tumh±ka½ itthann±m± d±s² pal±t± atth²”ti? Atthi bhante. Aha½ tass± putto, sace ma½ tumhe anuj±n±tha, pabbajja½ labh±mi, tumhe mayha½ s±mik±ti Te haµµhatuµµh± hutv± “suddh± bhante tumh±ka½ pabbajj±”ti ta½ bhujissa½ katv± mah±vih±re vas±pesu½ cat³hi paccayehi paµijaggant±. Thero ta½ kula½ niss±ya vasam±noyeva arahatta½ p±puŗ²ti.

D±savatthukath± niµµhit±.