[540] 3. Suvaººas±maj±takavaººan±

Ko nu ma½ usun± vijjh²ti ida½ satth± jetavane viharanto eka½ m±tuposakabhikkhu½ ±rabbha kathesi. S±vatthiya½ kira aµµh±rasakoµivibhavassa ekassa seµµhikulassa ekaputtako ahosi m±t±pit³na½ piyo man±po. So ekadivasa½ p±s±davaragato s²hapañjara½ uggh±µetv± v²thi½ olokento gandham±l±dihattha½ mah±jana½ dhammassavanatth±ya jetavana½ gacchanta½ disv± “ahampi dhamma½ suºiss±m²”ti m±t±pitaro vanditv± gandham±l±d²ni g±h±petv± vih±ra½ gantv±vatthabhesajjap±nak±d²ni bhikkhusaªghassa d±petv± gandham±l±d²hi ca bhagavanta½ p³jetv± ekamanta½ nisinno dhamma½ sutv± k±mesu ±d²nava½ disv± pabbajj±ya ca ±nisa½sa½ sallakkhetv± paris±ya vuµµhit±ya bhagavanta½ pabbajja½ y±citv± “m±t±pit³hi ananuññ±ta½ putta½ tath±gat± n±ma na pabb±jent²”ti sutv± bhagavanta½ vanditv± puna geha½ gantv± sag±ravena m±t±pitaro vanditv± evam±ha– “ammat±t±, aha½ tath±gatassa santike pabbajiss±m²”ti. Athassa m±t±pitaro tassa vacana½ sutv± ekaputtakabh±vena sattadh± bhijjam±nahaday± viya puttasinehena kampam±n± evam±ha½su “t±ta piyaputtaka, t±ta kulaªkura, t±ta nayana, t±ta hadaya, t±ta p±ºasadisa, tay± vin± katha½ j²v±ma, tayi paµibaddha½ no j²vita½. Mayañhi t±ta, jar±jiºº± vu¹¹h± mahallak±, ajja v± suve v± parasuve v± maraºa½ p±puºiss±ma, tasm± m± amhe oh±ya gacchasi. T±ta, pabbajj± n±ma atidukkar±, s²tena atthe sati uºha½ labhati, uºhena atthe sati s²ta½ labhati, tasm± t±ta, m± pabbaj±h²”ti.
Ta½ sutv± kulaputto dukkh² dummano onatas²so pajjh±yantova nis²di satt±ha½ nir±h±ro. Athassa m±t±pitaro eva½ cintesu½ “sace no putto ananuññ±to, addh± marissati, puna na passiss±ma, pabbajj±ya j²vam±na½ puna na½ passiss±m±”ti. Cintetv± ca pana “t±ta piyaputtaka, ta½ pabbajj±ya anuj±n±ma, pabbaj±h²”ti anuj±ni½su. Ta½ sutv± kulaputto tuµµham±naso hutv± attano sakalasar²ra½ oº±metv± m±t±pitaro vanditv± vih±ra½ gantv± bhagavanta½ pabbajja½ y±ci. Satth± eka½ bhikkhu½ pakkos±petv± “ima½ kum±ra½ pabb±jeh²”ti ±º±pesi. So ta½ pabb±jesi. Tassa pabbajitak±lato paµµh±ya mah±l±bhasakk±ro nibbatti. So ±cariyupajjh±ye ±r±dhetv± laddh³pasampado pañca vass±ni dhamma½ pariy±puºitv± “aha½ idha ±kiººo vihar±mi, na me ida½ patir³pan”ti vipassan±dhura½ p³retuk±mo hutv± upajjh±yassa santike kammaµµh±na½ gahetv± upajjh±ya½ vanditv± jetavan± nikkhamitv± eka½ paccantag±ma½ niss±ya araññe vih±si. So tattha vipassana½ va¹¹hetv± dv±dasa vass±ni ghaµento v±yamantopi visesa½ nibbattetu½ n±sakkhi. M±t±pitaropissa gacchante gacchante k±le duggat± ahesu½. Ye hi tesa½ khetta½ v± vaºijja½ v± payojesu½, te “imasmi½ kule putto v± bh±t± v± iºa½ codetv± gaºhanto n±ma natth²”ti attano attano hatthagata½ gahetv± yath±ruci pal±yi½su. Gehe d±sakammakar±dayopi hiraññasuvaºº±d²ni gahetv± pal±yi½su.
Aparabh±ge dve jan± kapaº± hutv± hatthe udakasiñcanampi alabhitv± geha½ vikkiºitv± aghar± hutv± k±ruññabh±va½ patt± pilotika½ niv±setv± kap±lahatth± bhikkh±ya cari½su. Tasmi½ k±le eko bhikkhu jetavanato nikkhamitv± anupubbena tassa vasanaµµh±na½ agam±si. So tassa ±gantukavatta½ katv± sukhanisinnak±le “bhante, kuto ±gatatth±”ti pucchitv± “jetavan± ±gato ±vuso”ti vutte satthuno ceva mah±s±vak±d²nañca ±rogya½ pucchitv± m±t±pit³nañca pavatti½ pucchi “ki½, bhante, s±vatthiya½ asukassa n±ma seµµhikulassa ±rogyan”ti? “¾vuso, m± tassa kulassa pavatti½ pucch±”ti. “Ki½ bhante”ti. “¾vuso, tassa kira kulassa eko putto atthi, so buddhas±sane pabbajito, tassa pabbajitak±lato paµµh±ya eta½ kula½ parikkh²ºa½, id±ni dve jan± paramak±ruññabh±va½ patt± bhikkh±ya carant²”ti. So tassa vacana½ sutv± sakabh±vena saºµh±tu½ asakkonto assupuººehi nettehi roditu½ ±rabhi. “¾vuso, ki½ rodas²”ti? “Bhante, te mayha½ m±t±pitaro, aha½ tesa½ putto”ti. “¾vuso, tava m±t±pitaro ta½ niss±ya vin±sa½ patt±, gaccha, te paµijagg±h²”ti.
So “aha½ dv±dasa vass±ni ghaµento v±yamantopi magga½ v± phala½ v± nibbattetu½ n±sakkhi½ abhabbo bhaviss±mi, ki½ me pabbajj±ya, gih² hutv± m±t±pitaro posetv± d±na½ datv± saggapar±yaºo bhaviss±m²”ti cintetv± araññ±v±sa½ tassa therassa niyy±detv± punadivase araññ± nikkhamitv± anupubbena gacchanto s±vatthito avid³re jetavanapiµµhivih±ra½ p±puºi. Tattha dve magg± ahesu½. Tesu eko maggo jetavana½ gacchati, eko s±vatthi½. So tattheva µhatv± “ki½ nu kho paµhama½ m±t±pitaro pass±mi, ud±hu dasabalan”ti cintetv± “may± m±t±pitaro cira½ diµµhapubb±, ito paµµh±ya pana me buddhadassana½ dullabha½ bhavissati, tasm± ajjameva samm±sambuddha½ disv± dhamma½ sutv± sve p±tova m±t±pitaro passiss±m²”ti s±vatthimagga½ pah±ya s±yanhasamaye jetavana½ p±visi. Ta½ divasa½ pana satth± pacc³sak±le loka½ olokento imassa kulaputtassa upanissayasampatti½ addasa. So tass±gamanak±le m±tuposakasuttena (sa½. ni. 1.205) m±t±pit³na½ guºa½ vaººesi. So pana bhikkhu parisapariyante µhatv± satthussa dhammakatha½ suºanto cintesi “aha½ gih² hutv± m±t±pitaro paµijaggitu½ sakkom²ti cintesi½, satth± pana ‘pabbajitova sam±no paµijaggito upak±rako m±t±pit³nan’ti vadati. Sac±ha½ satth±ra½ adisv± gato, evar³p±ya pabbajj±ya parih²no bhaveyya½. Id±ni pana gih² ahutv± pabbajitova sam±no m±t±pitaro posess±m²”ti.
So sal±kagga½ gantv± sal±kabhattañceva sal±kay±guñca gaºhitv± dv±dasa vass±ni araññe vutthabhikkhu p±r±jikappatto viya ahosi. So p±tova s±vatthiya½ pavisitv± “ki½ nu kho paµhama½ y±gu½ gaºhiss±mi, ud±hu m±t±pitaro passiss±m²”ti cintetv± “kapaº±na½ m±t±pit³na½ santika½ tucchahatthena gantu½ ayuttan”ti cintetv± y±gu½ gahetv± etesa½ por±ºakagehadv±ra½ gato. M±t±pitaropissa y±gubhikkha½ caritv± parabhitti½ niss±ya viharanti. So upagantv± nisinnake disv± uppannasoko assupuººehi nettehi tesa½ avid³re aµµh±si. Te ta½ disv±pi na sañj±ni½su. Atha m±t± “bhikkhatth±ya µhito bhavissat²”ti saññ±ya “bhante, tumh±ka½ d±tabbayuttaka½ natthi, aticchath±”ti ±ha. So tass± katha½ sutv± hadayap³ra½ soka½ gahetv± assupuººehi nettehi tattheva aµµh±si. Dutiyampi tatiyampi “aticchath±”ti vuccam±nopi aµµh±siyeva. Athassa pit± m±tara½ ±ha– “gaccha, bhadde, j±n±hi, putto nu kho no eso”ti. S± uµµh±ya upagantv± olokent² sañj±nitv± p±dam³le patitv± paridevi, pit±pissa tatheva ak±si, mahanta½ k±ruñña½ ahosi.
Sopi m±t±pitaro disv± sakabh±vena saºµh±tu½ asakkonto ass³ni pavattesi. So soka½ adhiv±setv± “ammat±t±, m± cintayittha, aha½ vo posess±m²”ti m±t±pitaro ass±setv± y±gu½ p±yetv± ekamante nis²d±petv± puna bhikkha½ ±haritv± te bhojetv± attano atth±ya bhikkha½ pariyesitv± tesa½ santika½ gantv± puna bhatten±pucchitv± pacch± saya½ paribhuñjati. So tato paµµh±ya imin± niy±mena m±t±pitaro paµijaggati. Attan± laddh±ni pakkhikabhatt±d²ni tesa½yeva datv± saya½ piº¹±ya caritv± labham±no bhuñjati, alabham±no na bhuñjati, vass±v±sikampi aññampi ya½ kiñci labhitv± tesa½yeva deti. Tehi paribhutta½ jiººapilotika½ gahetv± agga¼a½ datv± rajitv± saya½ paribhuñjati. Bhikkhalabhanadivasehi panassa alabhanadivas± bah³ ahesu½. Athassa niv±sanap±rupana½ atil³kha½ hoti.
Iti so m±t±pitaro paµijaggantoyeva aparabh±ge kiso uppaº¹uppaº¹ukaj±to dhamanisanthatagatto ahosi. Atha na½ sandiµµhasambhatt± bhikkh³ pucchi½su “±vuso, pubbe tava sar²ravaººo sobhati, id±ni pana kiso uppaº¹uppaº¹ukaj±to dhamanisanthatagatto, by±dhi te nu kho uppanno”ti. So “natthi me, ±vuso, by±dhi, apica pana palibodho me atth²”ti ta½ pavatti½ ±rocesi. Atha na½ te bhikkh³ ±ha½su “±vuso, bhagav± saddh±deyya½ vinip±tetu½ na deti, tva½ pana saddh±deyya½ gahetv± gih²na½ dadam±no ayutta½ karos²”ti. So tesa½ katha½ sutv± lajjito ol²yi. Te ettakenapi asantuµµh± bhagavato santika½ gantv± “bhante, asuko n±ma bhikkhu saddh±deyya½ vinip±tetv± gih² poset²”ti satthu ±rocesu½. Satth± ta½ bhikkhu½ pakkos±petv± “sacca½ kira tva½ bhikkhu saddh±deyya½ gahetv± gih² poses²”ti pucchitv± “sacca½, bhante”ti vutte ta½ kiriya½ vaººetuk±mo attano ca pubbacariya½ pak±setuk±mo “bhikkhu, gih² posento ke poses²”ti pucchi. “M±t±pitaro me, bhante”ti vutte satth± tassa uss±ha½ janetu½ “s±dhu s±dhu, bhikkh³”ti tikkhattu½ s±dhuk±ra½ datv± “tva½ mama gatamagge µhito, ahampi pubbacariya½ caranto m±t±pitaro posesin”ti ±ha. So ass±sa½ paµilabhi. Satth± t±ya pubbacariy±ya ±vikaraºattha½ tehi bhikkh³hi y±cito at²ta½ ±hari.
At²te b±r±ºasinagarato avid³re nadiy± orimat²re eko nes±dag±mo ahosi, p±rimat²re eko nes±dag±mo. Ekekasmi½ g±me pañca pañca kulasat±ni vasanti. Dv²supi g±mesu dve nes±dajeµµhak± sah±yak± ahesu½. Te daharak±leyeva katikavatta½ kari½su “sace amhesu ekassa dh²t± hoti, ekassa putto hoti, tesa½ ±v±haviv±ha½ kariss±m±”ti. Atha orimat²re g±majeµµhakassa gehe putto j±yi, j±takkhaºeyeva duk³lena paµiggahitatt± “duk³lo”tvevassa n±ma½ kari½su. Itarassa gehe dh²t± j±yi, tass± parat²re j±tatt± “p±rik±”ti n±ma½ kari½su. Te ubhopi abhir³p± p±s±dik± ahesu½ suvaººavaºº±. Te nes±dakule j±t±pi p±º±tip±ta½ n±ma na kari½su.
Aparabh±ge so¼asavassuddesika½ duk³lakum±ra½ m±t±pitaro ±ha½su “putta, kum±rika½ te ±nayiss±m±”ti. So pana brahmalokato ±gato suddhasatto ubho kaººe pidh±ya “na me ghar±v±senattho ammat±t±, m± evar³pa½ avacutth±”ti vatv± y±vatatiya½ vuccam±nopi na icchiyeva. P±rik±pi m±t±pit³hi “amma, amh±ka½ sah±yakassa putto atthi, so abhir³po suvaººavaººo, tassa ta½ dass±m±”ti vutt± tatheva vatv± ubho kaººe pidahi. S±pi br±hmalokato ±gat± ghar±v±sa½ na icchi. Duk³lakum±ro pana tass± rahassena s±sana½ pahiºi “sace p±rike methunadhammena atthik±, aññassa geha½ gacchatu, mayha½ methunadhamme chando natth²”ti. S±pi tassa tatheva s±sana½ pesesi.
Atha m±t±pitaro tesa½ aniccham±n±naññeva ±v±haviv±ha½ kari½su. Te ubhopi kilesasamudda½ anotaritv± dve mah±brahm±no viya ekatova vasi½su. Duk³lakum±ro pana maccha½ v± miga½ v± na m±reti, antamaso ±haµama½sampi na vikkiº±ti. Atha na½ m±t±pitaro vadi½su “t±ta, tva½ nes±dakule nibbattitv±pi neva ghar±v±sa½ icchasi, na p±ºavadha½ karosi, ki½ n±ma kamma½ karissas²”ti? “Ammat±t±, tumhesu anuj±nantesu maya½ pabbajiss±m±”ti. Ta½ sutv± m±t±pitaro “tena hi pabbajath±”ti dve jane anuj±ni½su. Te tuµµhahaµµh± m±t±pitaro vanditv± g±mato nikkhamitv± anupubbena gaªg±t²rena himavanta½ pavisitv± yasmi½ µh±ne migasammat± n±ma nad² himavantato otaritv± gaªga½ patt±, ta½ µh±na½ gantv± gaªga½ pah±ya migasammat±bhimukh± abhiruhi½su.