[218] 8. K³µav±ŗijaj±takavaŗŗan±

Saµhassa s±µheyyamidanti ida½ satth± jetavane viharanto eka½ k³µav±ŗija½ ±rabbha kathesi. S±vatthiv±sino hi k³µav±ŗijo ca paŗ¹itav±ŗijo ca dve v±ŗij± mittik± hutv± pańca sakaµasat±ni bhaŗ¹assa p³r±petv± pubbantato aparanta½ vicaram±n± voh±ra½ katv± bahu½ l±bha½ labhitv± s±vatthi½ pacc±gami½su. Paŗ¹itav±ŗijo k³µav±ŗija½ ±ha– “samma, bhaŗ¹a½ bh±jem±”ti. K³µav±ŗijo “aya½ d²gharatta½ dukkhaseyy±ya dubbhojanena kilanto attano ghare n±naggarasa½ bhatta½ bhuńjitv± aj²rakena marissati, atha sabbampeta½ bhaŗ¹a½ mayhameva bhavissat²”ti cintetv± “nakkhatta½ na man±pa½, divaso na man±po, sve j±niss±mi punadivase j±niss±m²”ti k±la½ khepeti. Atha na½ paŗ¹itav±ŗijo nipp²¼etv± bh±j±petv± gandham±la½ ±d±ya satthu santika½ gantv± satth±ra½ p³jetv± vanditv± ekamanta½ nis²di. Satth± “kad± ±gatos²”ti pucchitv± “a¹¹ham±samatto me, bhante, ±gatass±”ti vatv± “atha kasm± eva½ papańca½ katv± buddhupaµµh±na½ ±gatos²”ti puµµho ta½ pavatti½ ±rocesi. Satth± “na kho, up±saka, id±neva, pubbepesa k³µav±ŗijoyev±”ti vatv± tena y±cito at²ta½ ±hari.
At²te b±r±ŗasiya½ brahmadatte rajja½ k±rente bodhisatto amaccakule nibbattitv± vayappatto tassa vinicchay±macco ahosi. Tad± g±mav±s² ca nagarav±s² ca dve v±ŗij± mitt± ahesu½. G±mav±s² nagarav±sissa santike pańca ph±lasat±ni µhapesi. So te ph±le vikkiŗitv± m³la½ gahetv± ph±l±na½ µhapitaµµh±ne m³sikavacca½ ±kiritv± µhapesi. Aparabh±ge g±mav±s² ±gantv± “ph±le me deh²”ti ±ha. K³µav±ŗijo “ph±l± te m³sik±hi kh±dit±”ti m³sikavacca½ dassesi. Itaro “kh±dit±va hontu, m³sik±hi kh±dite ki½ sakk± k±tun”ti nh±natth±ya tassa putta½ ±d±ya gacchanto ekassa sah±yakassa gehe “imassa katthaci gantu½ m± adatth±”ti vatv± antogabbhe nis²d±petv± saya½ nh±yitv± k³µav±ŗijassa geha½ agam±si. So “putto me kahan”ti ±ha. “Samma, tava putta½ t²re µhapetv± mama udake nimuggak±le eko kulalo ±gantv± tava putta½ nakhapańjarena gahetv± ±k±sa½ pakkhanto, aha½ p±ŗi½ paharitv± viravitv± v±yamantopi mocetu½ n±sakkhin”ti. “Tva½ mus± bhaŗasi, kulal± d±rake gahetv± gantu½ samatth± n±ma natth²”ti. “Samma, hotu, ayuttepi honte aha½ ki½ karomi, kulaleneva te putto n²to”ti. So ta½ santajjetv± “are duµµhacora manussam±raka id±ni ta½ vinicchaya½ gantv± ka¹¹h±pess±m²”ti nikkhami. So “mama ruccanakameva karos²”ti teneva saddhi½ vinicchayaµµh±na½ agam±si.
K³µav±ŗijo bodhisatta½ ±ha– “aya½, s±mi, mama putta½ gahetv± nh±yitu½ gato, ‘kaha½ me putto’ti vutte ‘kulalena haµo’ti ±ha, vinicchinatha me a¹¹an”ti. Bodhisatto “sacca½ bhaŗe”ti itara½ pucchi. So ±ha– “±ma, s±mi, aha½ ta½ ±d±ya gato, senena pahaµabh±vo saccameva, s±m²”ti. “Ki½ pana loke kulal± n±ma d±rake harant²”ti? “S±mi, ahampi tumhe pucch±mi– “kulal± d±rake gahetv± ±k±se gantu½ na sakkonti, m³sik± pana ayaph±le kh±dant²”ti. “Ida½ ki½ n±m±”ti? “S±mi, may± etassa ghare pańca ph±lasat±ni µhapit±ni, sv±ya½ ‘ph±l± te m³sik±hi kh±dit±’ti vatv± ‘ida½ te ph±le kh±ditam³sik±na½ vaccan’ti vacca½ dasseti, s±mi, m³sik± ce ph±le kh±danti, kulal±pi d±rake harissanti. Sace na kh±danti, sen±pi ta½ na harissanti. Eso pana ‘ph±l± te m³sik±hi kh±dit±’ti vadati, tesa½ kh±ditabh±va½ v± akh±ditabh±va½ v± j±n±tha, a¹¹a½ me vinicchinath±”ti. Bodhisatto “saµhassa paµis±µheyya½ katv± jiniss±m²ti imin± cintita½ bhavissat²”ti ńatv± “suµµhu te cintitan”ti vatv± im± g±th± avoca–
135. “Saµhassa s±µheyyami½da sucintita½, pacco¹¹ita½ paµik³µassa k³µa½;
ph±la½ ce kh±deyyu½ m³sik±, kasm± kum±ra½ kulal± na hareyyu½.
136. “K³µassa hi santi k³µak³µ±, bhavati c±pi nikatino nikaty±;
dehi puttanaµµha ph±lanaµµhassa ph±la½, m± te puttamah±si ph±lanaµµho”ti.
Tattha saµhass±ti saµhabh±vena ker±µikena “eka½ up±ya½ katv± parasantaka½ kh±ditu½ vaµµat²”ti saµhassa. S±µheyyamida½ sucintitanti ida½ paµis±µheyya½ cintentena tay± suµµhu cintita½. Pacco¹¹ita½ paµik³µassa k³µanti k³µassa puggalassa tay± paµik³µa½ suµµhu pacco¹¹ita½, paµibh±ga½ katv± o¹¹itasadisameva katanti attho. Ph±la½ ce kh±deyyu½ m³sik±ti yadi m³sik± ph±la½ kh±deyyu½. Kasm± kum±ra½ kulal± na hareyyunti m³sik±su ph±le kh±dant²su kulal± ki½ k±raŗ± kum±ra½ no hareyyu½.
K³µassa hi santi k³µak³µ±ti tva½ “ahameva m³sik±hi ph±le kh±d±pitapuriso k³µo”ti mańńasi, t±disassa pana k³µassa imasmi½ loke bah³ k³µ± santi, k³µassa k³µ±ti k³µapaµik³µ±na½ eta½ n±ma½, k³µassa paµik³µ± n±ma sant²ti vutta½ hoti. Bhavati c±pi nikatino nikaty±ti nikatino nekatikassa vańcanakapuggalassa nikaty± aparo nikatik±rako vańcanakapuriso bhavatiyeva. Dehi puttanaµµha ph±lanaµµhassa ph±lanti ambho naµµhaputta purisa, etassa naµµhaph±lassa ph±la½ dehi. M± te puttamah±si ph±lanaµµhoti sace hissa ph±la½ na dassasi, putta½ te harissati, ta½ te esa m± haratu, ph±lamassa deh²ti. “Demi, s±mi, sace me putta½ det²”ti. “Demi, s±mi, sace me ph±le det²”ti. Eva½ naµµhaputto putta½, naµµhaph±lo ca ph±la½ paµilabhitv± ubhopi yath±kamma½ gat±.
Satth± ima½ dhammadesana½ ±haritv± j±taka½ samodh±nesi– “tad± k³µav±ŗijo id±ni k³µav±ŗijova, paŗ¹itav±ŗijo paŗ¹itav±ŗijoyeva, vinicchay±macco pana ahameva ahosin”ti.

K³µav±ŗijaj±takavaŗŗan± aµµham±.