[266] 6. V±taggasindhavaj±takavaººan±

Yen±si kisiy± paº¹³ti ida½ satth± jetavane viharanto s±vatthiya½ aññatara½ kuµumbika½ ±rabbha kathesi. S±vatthiya½ kirek± abhir³p± itth² eka½ abhir³pa½ kuµumbika½ disv± paµibaddhacitt± ahosi, sakalasar²ra½ jh±yam±no viyass± abbhantare kilesaggi uppajji. S± neva k±yass±da½ labhi, na cittass±da½, bhattampiss± na rucci, kevala½ mañcaka-aµani½ gahetv± nipajji. Atha na½ upaµµh±yik± ca sah±yik± ca pucchi½su– “ki½ nu kho tva½ kampam±nacitt± aµani½ gahetv± nipann±, ki½ te aph±sukan”ti. S± eka½ dve v±re akathetv± punappuna½ vuccam±n± tamattha½ ±rocesi. Atha na½ t± samass±setv± “tva½ m± cintayi, maya½ ta½ ±ness±m±”ti vatv± gantv± kuµumbikena saddhi½ mantesu½, so paµikkhipitv± punappuna½ vuccam±no adhiv±sesi. T± “asukadivase asukavel±ya½ ±gacch±”ti paµiñña½ gahetv± gantv± tass± ±rocesu½. S± attano sayanagabbha½ sajjetv± att±na½ alaªkaritv± sayanapiµµhe nisinn± tasmi½ ±gantv± sayanekadese nisinne cintesi– “sac±ha½ imassa garuka½ akatv± id±neva ok±sa½ kariss±mi, issariya½ me parih±yissati, ±gatadivaseyeva ok±sakaraºa½ n±ma ak±raºa½, ajja na maªku½ katv± aññasmi½ divase ok±sa½ kariss±m²”ti. Atha na½ hatthagahaº±divasena ke¼i½ k±tu½ ±raddha½ hatthe gahetv± “apehi apehi, na me tay± attho”ti nibbhacchesi. So osakkitv± lajjito uµµh±ya attano gehameva gato.
Itar± itthiyo t±ya tath± katabh±va½ ñatv± kuµumbike nikkhante ta½ upasaªkamitv± evam±ha½su– “tva½ etasmi½ paµibaddhacitt± ±h±ra½ paµikkhipitv± nipajji, atha na½ maya½ punappuna½ y±citv± ±nayimha, tassa kasm± ok±sa½ na ak±s²”ti. S± tamattha½ ±rocesi. Itar± “tena hi paññ±yissas²”ti vatv± pakkami½su. Kuµumbiko puna nivattitv±pi na olokesi. S± ta½ alabham±n± nir±h±r± tattheva j²vitakkhaya½ p±puºi. Kuµumbiko tass± matabh±va½ ñatv± bahu½ m±l±gandhavilepana½ ±d±ya jetavana½ gantv± satth±ra½ p³jetv± ekamanta½ nis²ditv± satth±r± ca “ki½ nu kho, up±saka, na paññ±yas²”ti pucchite tamattha½ ±rocetv± “sv±ha½, bhante, ettaka½ k±la½ lajj±ya buddhupaµµh±na½ n±gato”ti ±ha. Satth± “na up±saka, id±neves± kilesavasena ta½ pakkos±petv± ±gatak±le ta½ ok±sa½ akatv± lajj±pesi, pubbepi pana paº¹itesu paµibaddhacitt± hutv± pakkos±petv± ±gatak±le ok±sa½ akatv± kilametv±va uyyojes²”ti vatv± tena y±cito at²ta½ ±hari.
At²te b±r±ºasiya½ brahmadatte rajja½ k±rente bodhisatto sindhavakule nibbattitv± v±taggasindhavo n±ma hutv± tassa maªgala-asso ahosi. Assagopak± ta½ netv± gaªg±ya½ nh±penti. Atha na½ bhaddal² n±ma gadrabh² disv± paµibaddhacitt± hutv± kilesavasena kampam±n± neva tiºa½ kh±di na udaka½ pivi, parisussitv± kis± aµµhicammamatt± ahosi. Atha na½ putto gadrabhapotako m±tara½ parisussam±na½ disv± “ki½ nu kho tva½, amma, neva tiºa½ kh±dasi, na udaka½ pivasi, parisussitv± tattha tattha kampam±n± nipajjasi, ki½ te aph±sukan”ti pucchi. S± akathetv± punappuna½ vuccam±n± tamattha½ kathesi. Atha na½ putto samass±setv± “amma, m± cintayi, aha½ ta½ ±ness±m²”ti vatv± v±taggasindhavassa nh±yitu½ ±gatak±le ta½ upasaªkamitv± “t±ta, mayha½ m±t± tumhesu paµibaddhacitt± nir±h±r± sussitv± marissati, j²vitad±namass± deth±”ti ±ha. “S±dhu, t±ta, dass±mi, assagopak± ma½ nh±petv± thoka½ gaªg±t²re vicaraºatth±ya vissajjenti, tva½ m±tara½ gahetv± ta½ padesa½ eh²”ti. So gantv± m±tara½ ±netv± tasmi½ padese vissajjetv± ekamanta½ paµicchanno aµµh±si.
Assagopak±pi v±taggasindhava½ tasmi½ µh±ne vissajjesu½. So ta½ gadrabhi½ oloketv± upasaªkami. Atha s± gadrabh² tasmi½ upasaªkamitv± attano sar²ra½ upasiªgham±ne “sac±ha½ garu½ akatv± ±gatakkhaºeyevassa ok±sa½ kariss±mi, eva½ me yaso ca issariyañca parih±yissati, aniccham±n± viya bhavitu½ vaµµat²”ti cintetv± sindhavassa heµµh±hanuke p±dena paharitv± pal±yi, dantam³lamassa bhijjitv± gatak±lo viya ahosi. V±taggasindhavo “ko me et±ya attho”ti lajjito tatova pal±yi. S± vippaµis±rin² hutv± tattheva patitv± socam±n± nipajji.
Atha na½ putto upasaªkamitv± pucchanto paµhama½ g±tham±ha–
46. “Yen±si kisiy± paº¹u, yena bhatta½ na ruccati;
aya½ so ±gato bhatt±, kasm± d±ni pal±yas²”ti.
Tattha yen±ti tasmi½ paµibaddhacittat±ya yena k±raºabh³tena.
Puttassa vacana½ sutv± gadrabh² dutiya½ g±tham±ha–
47. “Sace pan±dikeneva, santhavo n±ma j±yati;
yaso h±yati itth²na½, tasm± t±ta pal±yahan”ti.
Tattha ±dikenev±ti-±ditova paµhamameva. Santhavoti methunadhammasa½yogavasena mittasanthavo. Yaso h±yati itth²nanti, t±ta, itth²nañhi garuka½ akatv± ±ditova santhava½ kurum±n±na½ yaso h±yati, issariyagabbitabh±vo parih±yat²ti. Eva½ s± itth²na½ sabh±va½ puttassa kathesi.
Tatiyag±tha½ pana satth± abhisambuddho hutv± ±ha–
48. “Yasassina½ kule j±ta½, ±gata½ y± na icchati;
socati ciraratt±ya, v±taggamiva bhaddal²”ti.
Tattha yasassinanti yasasampanna½. Y± na icchat²ti y± itth² tath±r³pa½ purisa½ na icchati. Ciraratt±y±ti ciraratta½, d²ghamaddh±nanti attho.
Satth± ima½ dhammadesana½ ±haritv± sacc±ni pak±setv± j±taka½ samodh±nesi, saccapariyos±ne kuµumbiko sot±pattiphale patiµµhahi. “Tad± gadrabh² s± itth² ahosi, v±taggasindhavo pana ahameva ahosin”ti.

V±taggasindhavaj±takavaººan± chaµµh±.